Miten opioidit toimivat kipulääkkeinä?

Kautta historian ovat tiedemiehet etsineet aina uusia tapoja hoitaa kipua. Opioidit, jotka saadaan opiumkasvista, ovat olleet jo pitkään käytössä luonnollisina kipulääkkeinä. Vuonna 1806 tutkijat kehittivät ensimmäistä kertaa morfiinia. Siitä lähtien on tällaisten lääkkeiden kehitys saanut alkunsa.

Miten opioidit toimivat kipulääkkeinä? Opioidianalgeetit ovat lääkkeitä, joilla on voimakas analgeettinen eli kipua lievittävä ominaisuus. Ne vaikuttavat meihin keskushermoston tasolla, jossa ne pysäyttävät tulevan kipusignaalin vaikuttamalla opioidireseptoreihin, jolloin kipu häviää. On olemassa luonnollisia opioideja jotka on johdettu opiumista, kuten morfiini, sekä synteettisiä opioideja, kuten fentanyyli.

Vahvoja kipulääkkeitä

Eräin näiden lääkkeiden silmiinpistävimmistä ominaisuuksista on se, että niiden analgeettinen vahvuus on lähes rajaton. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä suuremman annoksen ihminen saa, sitä suurempi on lääkkeen analgeettinen vaikutus. Tästä on kuitenkin seurauksena myös monia epätoivottuja vaikutuksia, joihin palaamme myöhemmin tässä artikkelissa.

Näitä lääkkeitä käytetään ensisijaisesti hoitamaan voimakasta ja akuuttia kipua, sekä monia terminaalivaiheessa olevia potilaita, erityisesti erilaisista syövistä kärsiviä. Ennen kuin potilaalle määrätään opioidianalgeetteja hoitomuotona, tulisi lääkärin tehdä potilaalle täydellinen tutkimus ja arvioida lääkkeen tarpeellisuus. Potilaan tulee kärsiä voimakkaasta kivusta, johon muun tyyppiset lääkkeet eivät ole auttaneet.

Millä tavalla opioidit toimivat kipulääkkeinä

Kuten jo mainitsimme, toimivat opioidianalgeetit niin, että ne sitovat itsensä opioidireseptoreihin keskushermostossa. Vaikka reseptoreita on pääasiassa neljää eri tyyppiä, vain kolme niistä vaikuttavat kipuun; nämä ovat μ, κ, ja δ (myy, kappa ja delta). Riippuen siitä, mihin reseptoriin opioidi kiinnittyy ja millaiset ominaisuudet sillä on, vaikuttavat opioidipohjaiset lääkkeet ihmiseen eri tavalla.

Reseptorit luokitellaan seuraavalla tavalla sen perusteella, miten ne vaikuttavat reseptoreihin ja millaiset lääketieteellisen ominaisuudet niillä on:

• Täysagonisti μ eli myy-reseptorin kanssa. Esimerkiksi morfiini, fentanyyli, metadoni ja oksikodoni. Tällöin opioidilla saadaan maksimaalinen vaikutus. Niillä on analgeettisen toiminnan lisäksi myös voimakas euforiaa eli mielihyvää aiheuttava vaikutus.
• Agonisti κ eli kappa-reseptorin kanssa ja osittaisagonisti tai antagonisti μ eli myy-reseptorin kanssa. Osittaisagonisteissa maksimaalista tehoa ei saavuteta millään annoksella, mutta tehoa voidaan muuttaa antagonistiseksi suurentamalla annosta riittävästi. Näihin kuuluvat nalbufiini tai butorfanoli. Mikäli näitä annetaan puhtaan agonistin kanssa, voivat ne muuttaa sen vaikutuksen antagonistiseksi ja kumota sen tehoa.
• Osittaisagonisti. Buprenorfiini. Näillä on analgeettinen vaikutus yksin annosteltuna.
• Puhdas antagonisti. Naloksoni, naltreksoni. Nämä voivat antagonisoida tai jopa kumota muiden opioidien vaikutuksia.

Esimerkiksi tiettyjä kappa-agonisteja käytettäessä on riippuvuuden riski vähäisempi kuin jos käytetään myy-agonisteja. Osittaisantagonisteilla on kipua lievittävä vaikutus vähäisempi kuin täysantagonisteilla, mutta toisaalta myös haitat ovat vähäisemmät ja väärinkäytösten riski on pienempi.

Muut käyttötavat ja sivuvaikutukset

Sen lisäksi, että niistä on erittäin paljon hyötyä analgeettisessa hoidossa, käytetään opioideja lääkkeinä myös muissa tilanteissa, kuten anestesian yhteydessä. Tällaisissa tilanteissa käyttävät lääkärit yleensä näitä yhdessä jonkinlaisen anesteettisen lääkkeen sekä lihaksia rentouttavan lääkkeen kanssa. Niitä voidaan myös käyttää potilaan rauhoittamiseen tai hänen autonomisen hengityksensä hillitsemiseen silloin, kun hengitystä pitää avustaa koneellisesti.

Opioidianalgeettien käytön suurin ongelma on se, että ne aiheuttavat erittäin helposti suurta riippuvuutta. Tämän vuoksi niitä määrätään yleensä ainoastaan lyhytaikaiseen käyttöön akuutin kivun hoitamiseksi tai terminaalisesti sairaille potilaille. Näiden lääkkeiden yleisimmät sivuvaikutukset ovat:

• Ummetus. Nämä lääkkeet vähentävät ruoansulatuksen liikkuvuutta sekä vatsan, sapen ja haiman eritystä.
• Pahoinvointi ja oksentelu.
• Uneliaisuus.
• Sekavuus (jopa aistiharhoja ja dissosiaatiota on esiintynyt käytön yhteydessä).

Muita mahdollisia sivuvaikutuksia ovat:

• Päänsärky
• Huimaus
• Hikoilu
• Mielialan vaihtelut
• Virtsaamiseen liittyvät ongelmat
• Kuiva suu
• Lihasten jäykkyys
• Hengitykseen liittyvät ongelmat

Lääketieteen asiantuntijat ovat myös todenneet, että opioidianalgeettien krooninen käyttö vaikuttaa heikkenevästi myös vastustuskykyyn. Tämän vuoksi kehon kyky tuottaa vasta-aineita vähenee, mikä puolestaan lisää riskiä saada tulehdus. Muita mahdollisia sydän- ja verisuoniin liittyviä vaikutuksia voivat olla bradykardia eli sydämen harvalyöntisyys (eräs rytmihäiriön tyyppi) sekä hypotensio eli matala verenpaine.

Sietokykyyn liittyvät ongelmat

Silloin kun lääkärit hoitavat potilasta määräämällä tälle pitkäkestoista opioidianalgeettista lääkitystä, tapahtuu myös usein sietokyvyn kasvua kyseiseen lääkkeeseen. Tämä merkitsee sitä, että potilas tarvitsee yhä suurempia annoksia saavuttaakseen saman hoidollisen vaikutuksen. Keho tottuu annettuun lääkkeeseen annostelun seurauksena.

Samalla tavalla voi lääke aiheuttaa myös fyysistä riippuvuutta. Lääkkeen äkillisen käytön lopettamisesta tai annostuksen merkittävästä vähentämisestä on seurauksena erilaiset vieroitusoireet. Lääkärit voivat pyrkiä ehkäisemään näitä oireita vähentämällä annostusta vähitellen.

Toinen riippuvuuden muoto on psykologinen riippuvuus, jota kutsutaan myös addiktioksi. Näissä tilanteissa on potilas itse asiassa riippuvaisempi tällaisten lääkkeiden psyykkisistä vaikutuksista kuin niiden kipua lieventävistä ominaisuuksista.