Mitä tiedät muuttuneista tajunnantiloista?

Luettuasi otsikon saatat miettiä mitä muuttuneet tajunnantilat edes ovat. Oletko koskaan ollut utelias tietämään mitä tapahtuu kun joku menee esimerkiksi koomaan tai kun potilas menee vegetatiiviseen tilaan? On monia kysymyksiä joita voisit kysyä näihin tilanteisiin liittyen. Voidaanko ne korjata? Jos voidaan, niin missä olosuhteissa ja mitkä ovat tavoitteet? Voimattomuus ja epävarmuus voivat olla isoja esteitä näissä monimutkaisissa tilanteissa.

Ihmiset voivat mennä koomaan monesta syystä. Se voi olla traumaattinen kokemus kuten auto-onnettomuus, tai ei-traumaattinen kuten aivohalvaus, verenvuoto tai kasvain.

Kooma on tajunnan alenemista, osittainen tai täysi reagoinnin menetys ulkoisille ärsykkeille. Tämä tarkoittaa sitä, että potilas ei ole kykeneväinen olemaan vuorovaikutuksessa niin sanottujen ärsykkeiden kanssa.

Tajunnan tasoja on erilaisia

Normaalisti kun tunnet kipua koskiessasi jotakin, siirrät kätesi pois esineestä joka aiheutti sen. Kun olet tajuton, et tunne kipua. Et aisti palaneen hajua tai äitisi ääntä. Et hahmota mitään tai reagoi mihinkään.

Nämä ovat muutamia esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun menetät tajuntasi. Ulkoisille ärsykkeille reagointi puuttuu tilanteissa joissa se normaalisti tulisi esiin. On kuitenkin olemassa erilaisia muuttuneen tajunnantilan tasoja, joita mitataan käyttäen Glasgow’n kooma-asteikkoa.

Tämä asteikko ottaa huomioon okulaarisen, verbaalisen ja motorisen reagoinnin äänille ja kivulle. Potilaalle tehdään yksinkertaisia kokeiluja, jotta voidaan tarkkailla kuinka hän reagoi tiettyihin ulkoisiin ärsykkeisiin. Näin ollen tämä asteikko arvioi yksilön vastauskyvyn tason.

Kun nämä testit on tehty, pisteet lasketaan yhteen ja verrataan taulukkoon josta nähdään kuinka vahingoittunut potilas on. Jos hän ei reagoi mihinkään ärsykkeisiin, hän saa alhaisimmat pisteet. Jos hän reagoi kaikkiin ärsykkeisiin, hänen tajunnantasonsa on vahingoittumaton.

Koeta saada heidän tarkkaavaisuutensa takaisin millä vain hinnalla

Kun tämä on tehty, arvioinnin suorittaneella ammattilaisella on mielikuvakartta potilaan neurologisesta tilanteesta ja hän voi tulla väliin asianmukaisella tavalla. Mikäli potilas näyttää edes pientä tarkkaavaisuutta, tulee ammattilaisen tarrautua siihen. Heidän täytyy luoda jokainen mahdollinen tilanne, jossa potilaan täytyisi käyttää tarkkaavaisuuttaan.

Ihmisillä on viisi aistia (näkö, tunto, haju, kuulo ja maku) ja toisia niistä käytetään enemmän kuin muita. On tunnettuja tapauksia sokeista ihmisistä jotka päätyivät kehittämään poikkeuksellisen tarkan kyvyn käyttää muita aistejaan. He kehittivät mestarillisesti muita aistejaan korvatakseen sen joka heiltä puuttuu.

Muuttuneissa tajunnantiloissa on tärkeää arvioida mitkä aistit ovat säilyneet ja toimivat. Aivojen aistinvaraiset alueet aktivoituvat kun saamme ulkoisen ärsykkeen, joten on välttämätöntä yrittää aktivoida noita alueita.

Etsi ärsyke joka saa aikaan reaktion

Aktivoidakseen näitä alueita potilasta täytyy ärsyttää säilötyn ärsykkeen avulla. Myös jos käytetään ärsykettä joka on potilaalle tuttu tai sillä on hänelle jonkinlaista tunnearvoa, reaktio tulee helpommin.

Reaktio voi olla melkein huomaamaton, joten ammattilaisen täytyy olla kärsivällinen sekä hyvin tarkkaavainen kaikille muutoksille, joita heidän kehossaan tapahtuu reaktiona ärsykkeille. Kaikki heikosta etusormen liikuttamisesta hienovaraiseen muutokseen heidän pupillissaan merkitsee. Mikä tahansa muutos heidän kehossaan voi tuoda lisää tietoa.

Kun asiantuntija on onnistunut saamaan reaktion esiin, seuraavana tavoitteena on jatkaa sen tekemistä. He eivät kuitenkaan saisi tottua ärsykkeeseen. On tärkeää että he aina reagoivat ärsykkeeseen. Tottuminen tarkoittaa sitä että reaktion voimakkuus on lieventynyt, kun oikeasti haluat sen tulevan vahvemmaksi sillä se on merkki aivojen aktivoitumisesta.

Tutut ja tunneperäiset asiat ovat erityisen hyödyllisiä

Olet luultavasti kuullut tapauksista joissa joku oli koomassa, läheiset menivät sairaalaan ja istuivat potilaan vierellä, lauloivat hänen lempilauluaan, toivat hänelle palan hänen lempikakkuaan tai pehmolelun joka hänellä on ollut pienestä lähtien ja jota hän tykkäsi syleillä.

On välttämätöntä luoda uudelleen joitakin noista elementeistä joihin potilas ennen reagoi merkittävästi ja mikäli he osoittavat reagointia, tulisi siihen tarttua kuin saalistaan jahtaava leijona. Ammattilaisen tulee tavoitella mitä tahansa joka saa reaktion esiin potilaassa, mitä se sitten onkaan, ja potilas alkaa näyttää edistymisen merkkejä.

Näiden ihmisten kanssa työskenteleminen on vaikeaa koska muutokset joita tapahtuu päivittäin ovat pieniä, mutta ajan myötä se on todella palkitsevaa koska stimuloinnin avulla voidaan saavuttaa paljon, kiitos neuroplastisuuden. Joten haluamme lähettää rohkaisun ihmisille jotka ovat toipumisprosessissa, kuten myös heidän perheilleen, sillä jatkuvan itsepintaisuuden jälkeen näkyy yleensä tuloksia.