Minäkäsityksen ja itsetunnon ero

Minäkäsityksen ja itsetunnon erottaminen ei välttämättä ole helppoa. Vaikka ne ovatkin erilaisia käsitteitä, niitä käytetään usein samassa yhteydessä jokapäiväisessä kielessä.

Sekä itsetunto että minäkäsitys säätelevät ajatuksia itsestä. Tämä on yksi niistä syistä, miksi niiden erottaminen toisistaan on monimutkaista. Tässä artikkelissa tutkimme kumpaakin termiä ja yritämme ymmärtää niiden hyödyllisyyttä yhdistäessäsi näkemyksesi itsestäsi.

Minäkäsitys: kuva, joka sinulla on itsestäsi

Minäkäsitys tai minäkuva viittaa tietoon ideologioiden, uskomusten ja käsitteiden muodossa, joita olet kerännyt itsestäsi. Siten minäkäsitys viittaa tapaan, jolla olet kognitiivisesti rakentanut itsestäsi kuvan ja jonka voit verbaalisesti selittää.

Toisin sanoen minäkäsitys viittaa itsekäsitykseen. Käsitykseen, jotka olet muodostanut kokemuksistasi ja vuorovaikutuksestasi muiden ihmisten ja ympäristösi kanssa. Itsekäsitys on organisoitua ja jäsenneltyä ja yhdistää eri ulottuvuuksia.

Tapa, jolla minäkäsityksesi on järjestetty, antaa sille globaalin ja osittain vakaan luonteen. Samalla sinulla on muuttuvia ja vaihtelevia minäkäsityksiä eri ulottuvuuksissa. Esimerkiksi akateeminen, työ, sosiaalinen tai emotionaalinen ala.

Saatat esimerkiksi sanoa, että olet yleensä vastuullinen, hienotunteinen tai huolimaton henkilö. Mutta kun sinulta kysytään jotain tarkempaa itsestäsi, saatat sanoa, että olet erittäin taitava matematiikassa, tarkka työssäsi tai että voit joskus laiminlyödä tiettyjä tehtäviä.

Siksi voidaan sanoa, että minäkäsitys viittaa rationaaliseen itsen ymmärtämiseen, sillä on pääasiassa kuvaava komponentti ja se voidaan ilmaista helposti sanoin. Nämä ominaisuudet tarkoittavat, että voit muokata itsekäsitystäsi kognitiivisten uudelleenjärjestelyprosessien ja oman kokemuksesi objektiivisten tulkintojen kautta.

Itsetunto: arvostat sitä, kuka olet

Termi itsetunto esiintyy kaikkialla, mikä tekeekin sen määrittämisen vaikeaksi. Pohjimmiltaan se on käsite, joka viittaa siihen, kuinka arvostelet itseäsi.

Nämä arvostelut ovat luonteeltaan arvioivia, ja ne syntyvät usein vertailusta, jonka teet todellisen itsesi ja sen “ideaaliminän” välillä, jonka haluat saavuttaa. Se läheisyys tai etäisyys, jonka havaitset niiden välillä, rakentuu usein sosiaalisesti jaetuista standardeista. Nämä voivat olla hegemonisen ruumiin tai aineellisen vaurauden muodossa. Ne vaikuttavat siihen, miten muodostat tuomioita itsestäsi ja epäsuorasti siihen, miltä sinusta tuntuu.

Itsestäsi tekemäsi arvostelut ja arviot voivat olla sekä myönteisiä että negatiivisia. Nämä arvioinnit ovat subjektiivisia ja perustuvat emotionaalisuuteen. Niillä on paljon tekemistä sen kanssa, miltä sinusta tuntuu, ja samalla ne vaikuttavat siihen, miltä sinusta tuntuu.

Itsetunnon suhde emotionaaliseen maailmaasi tekee äärimmäisen vaikeaksi, toisin kuin itsekäsityksen tapauksessa, selittää itsetunto sanoin. Siihen on myös vaikea puuttua vapaaehtoisesti. Voit esimerkiksi yrittää selittää tunteitasi, mutta tunnemaailmassasi on aina jotain, joka pysyy sanoinkuvaamattomana.

Minäkäsityksen ja itsetunnon erottamisen vaikeus

Kun itsetuntoa ja minäkäsitystä tarkastellaan teoreettisina rakenteina, niiden määrittämisessä ja erottamisessa on useita vaikeuksia.

Toisaalta ne ovat käsitteitä, jotka ovat päällekkäin tietyssä määrin. Jotkut asiantuntijat kirjoittajat pitävätkin niitä erottamattomina, ainakin siltä osin kuin itsetuntoa voidaan pitää olennaisena osana minäkäsitystä. Toisin sanoen he uskovat, että itsekuvausta ei voida erottaa itsearvioinnista. Tämä johtuu siitä, että arvioiva toiminta on jo implisiittinen, kun annat käsitteen itsestäsi. Tämä saa sinut asettamaan tietyt kriteerit muiden edelle paremmuusjärjestykseen,

Toisaalta näiden termien jokapäiväinen käyttö tekee niistä usein synonyymejä arkikielessä. Niiden läheisen suhteen huomioon ottaen ei todellakaan ole yllättävää, että näin tapahtuu. On tärkeää muistaa, että molemmat käsitteet liittyvät tapaan, jolla näet itsesi, ja samalla niihin tapoihin, joilla haluaisit itsesi nähtävän sosiaalisesti.

Nämä eivät ole käsitteitä, jotka viittaavat vain psyykkisen elämäsi ilmiöihin, vaan ne näkyvät päivittäisessä käyttäytymisessäsi, siinä, mitä ilmaiset itsestäsi, ja odotuksissasi siitä, kuinka haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Näiden käsitteiden ja niiden suhteen selvittäminen antaa sinun työskennellä itsetuntemuksesi parissa. Lisäksi tulet tietoiseksi siitä, kuinka tärkeää on olla oikeudenmukainen sen suhteen miten arvioit itseäsi, sekä miten on tarpeen kohdella muita yhä kunnioittavammin ja ystävällisemmin.