Miksi rankaiset itseäsi?

Itsensä rankaiseminen on turhaa. Se on irrationaalista vihaa itseä kohtaan, tapa kohdella itseä halveksuvasti joka kerta, kun koet itsesi nolostuneeksi tai menetät kontrollin. Tai joka kerta, kun koet itsesi epäonnistuvan tai tulevan hylätyksi jonkun taholta. Itsensä rankaisu on tarpeetonta ja epäterveellistä.

Itsensä rankaisu sisältää itsensä vahingoittamista, muiden loukkaamista, eristäytymistä ja itseään rankaiseva henkilö kokee olevansa kelvoton muille ihmisille. Mutta nämä eivät auta asiaa lainkaan.

Ehkä tiedätkin sen, mutta siitä huolimatta et tiedä kuinka voit lopettaa rankaisemasta itseäsi; kuinka voit pysäyttää itseäsi tuhoavan kierteen ja suunnata itsesi toimimaan rakentavampien käyttäytymismallien mukaisesti.

Miksi on niin vaikea lopettaa itsensä rankaiseminen?

Itsensä rankaisu on niin sitkeässä, koska se on puolustusmekanismi elämän kipua vastaan. Ja elämä on täynnä kipua.

Meillä kaikilla on vahva tarve liittyä ja olla muiden ihmisten seurassa, olla hyväksyttyjä, saavuttaa menestystä ja hyväksyntää. Mutta me kohtaamme todellisuudessa kuitenkin sen, että joskus muut ihmiset hylkäävät meidät, he pettävät meidät ja laittavat omat tarpeensa meidän tarpeidemme edelle. Rakastamamme ihmiset kärsivät ja kuolevat ja unelmamme eivät aina toteudu.

Kun koemme tämänkaltaista kipua, käytämme runsaasti energiaa, koska valmistaudumme tekemään jotain asialle. Tämä energia on mahdollista kokea sisäisesti vihana tai raivona. Tämä motivoi meitä löytämään sisäisen rauhan ja voittamaan kivun. Se saa meidät lähtemään ja palaamaan takaisin toteuttamaan sen mitä haluamme tai mikä meidän pitää tehdä.

Mutta silloin, kun olemme maahan lyötyjä, jäämme vaille huomiota, meitä ei arvosteta tai yhä uudelleen joudumme hyökkäyksen kohteeksi ja yritämme täyttää tarpeemme, saatamme alkaa rankaista itseämme. Sama voi tapahtua silloin, kun kieltäydymme etsimästä rauhaa keinona päästä yli kivusta.

Tämä aiheuttaa sen, että henkilö kokee itsensä turvattomaksi tai tarpeettomaksi ja sen seurauksena hän muuttuu vihaiseksi sekä raivokkaaksi ja kääntää kielteiset tunteet itseään kohtaan. Sillä hetkellä hän alkaa ajatella, että hän aiheuttaa ongelman. Tämä syyllisyys saa hänet kokemaan niin, että hänen täytyy rankaista itseään.

Miksi itsensä rankaiseminen on turhaa?

Joskus hyökkäämme itseämme kohtaan ja ajattelemme, että kipu on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Mutta tällainen rangaistus ei ratkaise mitään ongelmaa. Se ainoastaan muuttaa sinut alakuloiseksi ja eristyneeksi. Totut hyökkäämään itseäsi vastaan ja lopulta koet, että se on pysyvä osa minuuttasi.

Tämä itseviha voi kuluttaa sinua ja häiritä elämässäsi sinua olemaan läsnä ja osallistumaan. Ihmissuhteesi, kontaktisi itseesi ja muihin vahvistavat tarvettasi rangaista itseäsi ja niin kierre jatkuu ja sitä on aina vaikeampi ja vaikeampi pysäyttää.

Kuinka vapautat itsesi rankaisemisen kierteestä?

Aivan ensin sinun täytyy tunnistaa se, että itsesi rankaisu on sinuun syvästi juurtunut käyttäytymismalli. Saatat itse asiassa kokea lisääntyvää tarvetta rankaista itseäsi sen jälkeen, kun tajuat, kuinka syvästi kipusi on sen lävistämä. Mutta tämän ei pitäisi pysäyttää sinua. Sinun täytyy olla rehellinen itsellesi ja antaa kaiken virrata.

Sinun tulee kiinnittää huomiosi itsetunnon taakse. Mikäli voit löytää rakkautta itseäsi kohtaan ja hyväksyntää, et olisi päätynyt tähän pisteeseen. Mutta jostakin on aloitettava. Itseä kohtaan myönteisten tunteiden luominen on erittäin tärkeää kun parannat hyvinvointiasi.

Voit kokea suurta tarvetta rankaista itseäsi, mutta sitä enemmän sinun tulee hakea apua kipusi käsittelyyn. Tavallaan sinun tulee kanavoida vihasi. Jos et voi tehdä sitä yksin, etsi joku, joka voi tukea ja opastaa sinua.

Sinun täytyy myös kokea rauhan lohduttavuus. Se on ensimmäinen askel, kuinka rentoutua silloin, kun sinun täytyy kääntää poispäin kohdistumasta itseesi.

Lopuksi on tärkeää, että opit kokemaan myötätuntoa muiden ihmisten kipua kohtaan ja arvostamaan inhimillisiä tarpeita. Vain silloin voit kokea myötätuntoa ja arvostusta itseäsi kohtaan.

Ajan saatossa olemme huomanneet, että meillä on kapasiteettia toipua, hallita elämämme kipua ja tunnistaa sekä toteuttaa sitä, mitä haluamme ja tarvitsemme. Rohkeasti me vapautamme itsemme rankaisun kierteestä ja suuntaamme energiamme ulospäin, maailmaan.