Miksi Prinsessa Ruususen ei pitäisi odottaa prinssiään
Olipa kerran Prinsessa Ruusunen, joka oli suhteessaan sikeässä unessa. Herätäkseen unestaan prinssin tuli antaa hänelle suudelman, joka rikkoisi hänelle langetetun loitsun. Prinssi oli hänen “pelastajansa”, joka vapautti hänet unestaan ja auttoi häntä heräämään. Mutta mitä jos prinssi ei koskaan tule paikalle? Mitä tapahtuu, jos Prinsessa Ruususen prinssiä kohtaan asettamat odotukset pelastuksesta eivät täyty? Ja millainen herkkä suhde on rakkauden ja itsenäisyyden välillä?
Monet tämän päivän suhteista seuraavat samaa kaavaa. Jotkut prinsessoista takertuvat prinssiin joka ei koskaan saavu, ja heidät tuomitaan olemaan vain sivustakatsojia elämässä.
Nämä kaunottaret näyttävät tarvitsevan jonkun toisen täyttämään sen roolin. Tekemään heidät onnelliseksi ja aktivoimaan heidät. Joskus he löytävät “jonkun”, mutta sitten he menettävät hänet jälleen. Heistä tulee niin masentuneita, että he näyttävät vaipuvan uneen, jossa he eivät voi nauttia mitään, missään ei ole järkeä jos heidän rakkaansa ei ole heidän vierellään.
Rakkaus ja itsenäisyys
Tässä maailmassa on monia Prinsessa Ruususia. Naisia, jotka saavat suudelman “prinssiltä” ilman, että heillä on mitään sanottavaa asiaan. Eivätkä he edes tiedä, haluavatko he todella vastaanottaa sen. Mutta kun he saavat tämän suudelman, he tarttuvat pelastajaansa. Mies on ollut hänen pelastuksensa ja ansaitsee varmasti palkkion, eikö niin? Ei olisi hyvä idea päästää hänestä irti, sillä mitä takuita on, että toinen prinssi saapuu koskaan?
Sillä hetkellä he todella hautaavat itsensä alistuvaan suhteeseen, jossa he ovat ikuisesti kiitollisia “pelastajaprinssiään” kohtaan. He omistavat itsensä kokonaan hänelle, ovat velkaa hänelle koko elämäänsä ja luottavat häneen onnensa lähteenä. Heidän elämänsä on täydellistä! Heidän rakkautensa on ikuista! Mutta ei kestä kauaa ennen kuin he alkavat huomata, että jokin on pielessä. Heidän prinssinsä ei katso heitä kuten ennen, hän näyttää kyllästyneeltä heihin! Onni on särkynyt ja jäljellä on vain tuskallinen, julma todellisuus.
Rakkaus muuttuu kärsimykseksi
Tällöin rakkaus muuttuu kärsimykseksi ja sen ylläpitämisestä tulee jatkuva taistelu. Prinsessa Ruusunen yrittää kovasti, antaa kaiken, jopa nöyryyttää itseään. Mutta asiat eivät ole samalla lailla. Ruusunen ihmettelee, halusiko prinssi todella häntä koskaan. Ehkä hän vain halusi suudella prinsessaa, ja siitä oli helppo jatkaa. Hän ihmettelee, mitä hän teki väärin. Ehkä hänen olisi pitänyt tehdä se vaikeammaksi, teeskennellä nukkuvansa, vaikka prinssi oli suudellut häntä ensimmäistä kertaa.
Uskomus, että voimme löytää täydellisen toisen puolikkaan tai pelastajaprinssin jonka kanssa tunnemme olevamme täydellisiä, aiheuttaa tunneperäisen riippuvuuden, joka muuttaa suhteet tuhoisaksi orjuudeksi. Rakkauden ja itsenäisyyden tulisi kulkea käsi kädessä, eikä taistella toisiaan vastaan.
Prinsessa Ruusunen on menettänyt identiteettinsä; hän on ollut riippuvainen prinssistä ensimmäisestä sanasta lähtien. Jos tämä jättäisi hänet, hän ei olisi mitään. Emotionaalinen riippuvuus on saanut hänet ansaan. Rakkaus ei ole enää ole onnen synonyymi, vaan se on ponnisteluja ja kärsimystä. Hän tuntee kuolevansa joka kerta kun hänen prinssinsä ottaa etäisyyttä hänestä. Se ei ole oikeudenmukaista, mutta se voi todella olla tarpeen. Miksi? Koska Ruususen on herättävä, mutta tällä kertaa itsekseen.
Kuinka Prinsessa Ruusunen voi herätä ilman prinssiään
Kaikki nämä prinsessatarinat vuosien mittaan ovat saaneet meidät ajattelemaan, että tarvitsemme jonkun jotta olisimme onnellisia. Että olemme puutteellisia omillamme. Tänä päivänä tunnemme tietenkin tämän emotionaalisena riippuvuutena. Tilana, jossa emme ole mitään ilman toista henkilöä. Onnemme, hyvinvointimme ja nautintomme riippuvat kaikki siitä, millainen toinen henkilö on ja miltä heistä tuntuu. Se ei ole reilua, eikös? Ja toinen henkilö ei näytä koskaan kärsivän samalla tavalla!
Prinsessa Ruusunen on kyllästynyt odottamaan että hänen prinssinsä tulee ja suutelee herättääkseen hänet. Tämä osoittaa vain että hänellä ei ole paljon itsetuntoa ja ettei hän pysty kohtaamaan omaa elämäänsä, eikä pysty yhdistämään rakkautta ja itsenäisyyttä.
Mitä tapahtuisi, jos hän lopettaisi odottamisen ja sopeutumisen, ja yksinkertaisesti avaisi silmänsä? Sitten hän tietäisi kuinka vahva hän todella on. Hän tietäisi etteivät prinssit ole pelastajia, eikä hänen tarvitse laittaa toivoansa heihin. Olipa prinssi hyvä tai huono, hän hukkuu kaiken tämän vastuun alle ja kävelee pois.
Ruusunpunaiset silmälasit
On aika lopettaa itsemme tarjoaminen ensimmäiselle joka tulee meitä vastaan, ja hänen näkemisensä meidän pelastuksenamme. On aika lopettaa se ajattelu että kaiken tulee olla täydellistä, ja on aika lopettaa kärsiminen kun asiat eivät menekään niin kuin toivoimme. Pidämme usein ruusunpunaisia silmälaseja, joiden kautta näemme asiat sellaisina kuin haluamme nähdä ne. Pelkäämme ottaa ne pois ja nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Pelkäämme nähdä rakkauden ja itsenäisyyden erikseen.
“Kiitos niille, jotka jättävät sinut, koska he antavat sinulle itsesi takaisin.”
-Alejandro Jodorowsky-
Jos prinssi ei tule, Prinsessa Ruusunen voi kuolla herättämättä koskaan. Tätä tapahtuu valitettavasti hyvin usein. Jos tätä täydellistä suhdetta ei koskaan tule, niin olemme surullisia, olemme pahoillamme itsemme vuoksi. Mielestämme kukaan ei rakasta meitä ja emme ole arvokkaita. Herää! Miten voit luulla, ettet ole minkään arvoinen? Miksi tarvitset jonkun toisen joka näkee arvosi, jotta voit uskoa sen? Miksi yhdistät rakkauden ja itsenäisyyden?
Prinsessa Ruususen on viimeinkin aika herätä ja lopettaa antamasta periksi. Eikä antaa prinssien, joista tulee ehkä jonakin päivänä sammakoita, herättää häntä! Hänellä on oikeus valita prinssi itse, eikä häntä tarvitse odottaa. Hän kunnioittaa ja arvostaa itseään. Hän ansaitsee parasta.
Vain koska sinulla on joku käsivartesi päässä, se ei tarkoita että elämäsi on parempi. Elämäsi on jo täydellinen. Kun Prinsessa Ruusunen tulee tietoiseksi tästä, hän herää lopulta. Hän lopettaa toisen tarvitsemisen, ja silloin hän alkaa todella rakastaa ja ymmärtää, että hän on kaunis itsessään. Ja tietysti hän elää elämänsä onnellisena loppuun asti!