Michael Faraday: suurenmoinen fyysikko

Michael Faraday oli nero, joka muutti fysiikan ja kemian historiaa. Ilman häntä sähköisiä moottoreita ei olisi olemassa. Mielenkiintoista hänessä on se, että hän oli itseoppinut.

Hän on monien todella tärkeiden sähkökemian ja sähkömagnetismin alojen löytöjen takana. Hän esimerkiksi löysi bentseenin, hiilivetymolekyylin, joista suurin osa nykypäivänä käyttämistämme muovisista elementeistä koostuu.

Michael Faraday oli köyhän perheen lapsi, joka työskenteli ahkerasti auttaakseen perhettään. Myöhemmin, hänen tieteellisten edistystensä ansiosta, hänelle myönnettiin ritarikunnan kunnianimike Iso-Britannian kuningattaren Viktorian toimesta. Mutta se mikä teki hänestä suuren tiedemiehen, oli hänen sinnikkyytensä ja intohimonsa tietoa kohtaan.

Michael Faraday: nöyrä lapsi

Michael Faraday syntyi nöyrään perheeseen 22. syyskuuta 1791, nykyisen Lontoon keskustaan. Hänen isänsä oli kengitysseppä ja hänen äitinsä oli kotiäiti.

Faraday ei onnistunut lausumaan r-kirjainta, ja tästä syystä hänen opettajansa nauroi hänelle ja rankaisi häntä. Hänen äitinsä ei pystynyt sietämään tätä, ja ajatteli että pojan on parempi olla käymättä koulua, työskennellen perheensä hyväksi. Täten hän otti pojan pois koulun penkiltä. Michael Faradayn tarina saa käänteen, kun hän alkoi 14-vuotiaana työskentelemään George Riebaulle, kirjansitojalle ja kirjakauppiaalle Lontoossa.

Tämä työkokemus sytytti suurenmoisen intellektuellin mielenkiinnon hänessä. Hän alkoi lukemaan myymiään kirjoja todella nopeasti. Hän vietti seitsemän vuotta työskennellen ja lukien. Tuohon aikaan hän löysi Isaac Wattsin teokset, jotka täyttivät hänet innokkuudella, ja luki monia tieteellisiä kirjoja, jotka saivat hänet kiinnostumaan sähköisistä ilmiöistä entistä enemmän.

Tieteelle omistettu elämä

19 vuoden iässä Faraday liittyi kaupungin filosofiseen seuraan (The City Philosophical Society), ryhmään, joka koostui nuorista tiedettä rakastavista ihmisistä. John Tatum oli tämän seuran johtaja ja hän selitti sähkön, kemian ja fysiikan periaatteita ryhmän myöhäisissä tapaamisissa.

Tuolla Faraday tapasi Elmer Humphry Davyn, kuninkaallisen instituutin jäsenen, joka antoi Faradaylle ilmaiset liput konferenssiinsa.

Hänen noina vuosina kirjoittamansa muistiinpanot koottiin 300-sivuiseksi kirjaksi, jonka hän myöhemmin lähetti Davylle. Davy menetti myöhemmin näkönsä onnettomuudessa, ja päätti palkata Faradayn sihteerikseen. Myöhemmin hän ylensi tämän kuninkaallisen instituutin kemian assistentiksi. Faraday oli jatkuvasti Davyn vaimon pilkan kohteena, mutta hän ei koskaan menettänyt mielenkiintoaan mentorinsa opetuksia kohtaan.

Vuonna 1815 Michael Faraday aloitti opettamaan kaikkea sitä, mitä hän oli noina vuosina oppinut. Hän julkaisi myös ensimmäisen kemian työnsä, kirjoitti useita artikkeleita ja puhui konferensseissa. Vuoteen 1820 mennessä hän oli jo rakentanut itselleen melkoisen maineen.

Faradayn työ on ikuista

Tieteellisten aikakauslehden nimeltä Annals of Philosophy johtaja pyysi Faradayta kirjoittamaan monista tiedemiehistä, jotka suorittivat kokeita sähkömagnetistmista. Tehdäkseen tämän Michael Faraday suoritti nämä kokeet, jotka johtivat hänen suurimpiin oivalluksiinsa. Erityisesti hän huomasi kuinka sähköenergiaa voitiin käyttää mekaanisena energiana. 

Vuonna 1825 Faradaysta tuli kuninkaallisen seuran johtaja, korvaten mentorinsa Elmer Humphry Davyn. Tuona samana vuonna hän löysi bentseenin, joka oli hänen koko tieteellisen uransa kohokohta. Myöhemmin hän suoritti muita löytöjä metallien ja magnetismin ominaisuuksista, ja kehitti kuuluisan Faradayn lain.

Kuninkaallisen seuran johtajana hän aloitti pitämään ilmaisia konferensseja nuorille opiskelijoille. Hän sai myös ystäviään tekemään samoin. Hänen tavoitteenaan oli saavuttaa ihmiset, joilla ei ollut mahdollisuutta koulutukseen. Vuonna 1832 Oxfordin yliopisto myönsi hänelle siviilioikeuksien tohtorin arvon. Vuonna 1839 hän koki hermoromahduksen, josta hän kuitenkin myöhemmin palautui.

Michael Faraday jäi virallisesti eläkkeelle vuonna 1858, ja hän eli loppuelämänsä kuningattaren lahjoittamassa talossa aina kuolemaansa asti vuoteen 1867.

Yksi kuun kraattereista on nimetty hänen mukaansa, muistuttaakseen meitä kuinka uskomattoman hyödyllisiä ja merkityksellisiä hänen edistyksensä ovat olleet.