Megalomaanisten ihmisten seitsemän piirrettä
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Andrés Navarro Romance
Tiedätkö jonkun sellaisen ihmisen, joka on vakuuttunut siitä, että kaikki hänen sanomansa tai ajattelemansa asiat ovat mahtipontisia? Tällainen ihminen on luultavasti megalomaaninen. Yleensä megalomaanisten ihmisten on tapana vähätellä muita, koska he tuntevat olevansa ylempiarvoisia. Mutta heidän valtavaa egoaan lukuunottamatta, kuinka todella tunnistat megalomaanisen ihmisen?
Vaikka onkin yleistä törmätä ihmiseen joka on ylpeä itsestään, jolla on hyvä minäkuva ja joka ajattelee kykenevänsä tekemään mitä vain, ei ole helppoa tietää varmasti onko kyseessä megalomaaninen ihminen vai ei. Mutta jos tällaisella ihmisellä on todella suuri käsitys itsestään ja joka myös vähättelee ja vihaa kaikkia ympärillään olevia ihmisiä siksi, että tuntee olevansa “ylempiarvoinen” kuin kaikki muut, voi se olla merkki siitä, että hän on todella narsistinen.
Mitä megalomania on?
Megalomania on DSM-V -luokitusjärjestelmän mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön alle luokiteltu psykologinen sairaus. Tietääksemme kuitenkin onko ihmisen megalomania osa tätä häiriötä, tulee psykologien kiinnittää huomiota siihen onko hänellä harhaisia ajatuksia vai ei, ja onko hänellä fantasioita vallasta ja kaikkivaltiudesta, jotka saavat hänet ajattelemaan olevansa “paras”.
Historialliset hahmot, kuten Napoleon Bonaparte, Hitler, Stalin ja Mao Zedong, liitetään yleensä megalomaanisiin ja narsistisiin piirteisiin. Itse asiassa nämä piirteet rohkaisevat heitä tavoittelemaan päämääräänsä hallita koko maailmaa.
Jos kiinnität huomiota näiden johtajien käytökseen, huomaat että he kaikki luulivat olevansa ainoita ihmisiä maailmassa, jotka kykenivät pelastamaan kotimaansa ja valloittamaan muita maita. Heistä tuntui siltä, kuin heidän olemassaolonsa olisi välttämättömyys ja siten he jatkoivat loputtoman vallan etsimistä.
Mielenkiintoista kyllä, ihmiset jotka väittävät impulsiivisesti olevansa suurimpia valloittajia, ovat siinä uskossa, että heillä on ehdoton valta ja he kokevat voimakkaampia patologisia oireita siksi, että he kokevat olevansa velvollisia ja kykeneväisiä saavuttamaan saavuttamattoman. Kuten historia osoittaa aina uudestaan ja uudestaan, megalomaanisten ihmisten on tapana päätyä vaarallisiksi johtajiksi, jotka ovat halukkaita tekemään käsittämättömiä asioita vallan saamiseksi.
Megalomaaniset ihmiset eivät ainoastaan usko olevansa kykeneväisiä siihen, mitä muut eivät pysty tekemään. Tämän liiallisen vastuun vuoksi heidän on myös taipumus syyttää itseään tekojensa seurauksista.
Kuten huomaat, megalomaanisilla ihmisillä on liioiteltu käsitys itsestään. He yrittävät saada sosiaalista vahvistusta, jonka he yhdistävät valta-asemassa olemiseen. Mutta vaikka he osoittavat suurta itsevarmuutta, puuttuu heiltä kiintymys ja he tuntevat olonsa sisältä tyhjäksi ja alempiarvoiseksi.
Megalomaanisten ihmisten seitsemän piirrettä
- Ylimielisyys. He uskovat olevansa välttämättömiä.
- He tuntevat olevansa voittamattomia ja kykeneviä ratkaisemaan mitä vain tiellensä tulevia ongelmia. He ovat manipuloivia ja sillä tavalla he pääsevät valta-asemaan.
- Kaikkivaltiuden tunteet. He testaavat usein muita ihmisiä verratakseen itseään heihin ja näyttääkseen olevansa parempia kuin kaikki muut.
- He eivät myönnä omia virheitään, joten he eivät koskaan opi niistä.
- Narsistinen ja ihannoitu minäkuva.
- Ylitietoisuus ihmisten reaktioista siihen mitä he tekevät tai sanovat. Jos ihmiset torjuvat heidät, he ajattelevat niiden ihmisten olevan ongelma, eivät he itse.
- Turhamaisuus, jota ylempiarvoisuuden tunteesta aiheutuva kasvava voimakas ego tukee.
“Aika kertoo, olenko hullu vai megalomaaninen. Ero kultin ja uskon välillä on aika.”
-David Milch-
Mitä megalomaanisten luonteiden takana piilee?
Megalomaaniset ihmiset kieltäytyvät tunnustamasta sitä, että syvällä heidän sisällään on pelokas, itsestään tietoinen ja rakkautta etsivä ihminen. Siitä syystä he loukkaavat muita ja käyttävät heidän valheellista kaikkivaltiuttaan puolustusmekanismina.
Toisaalta alempiarvoisena olemisen pelosta johtuen he pilkkaavat kaikkia, jotka saavat heidät tuntemaan olonsa uhatuksi ja sen seurauksena vahingoittavat kaikkia, joita he pitävät uhkana egolleen. Naamion takana on kuitenkin epävarma ihminen, joka tuntee olevansa kykenemätön.
Yrittämällä liioitella kykyjään ja dramatisoida saavutuksiaan, megalomaaniset ihmiset osoittavat tahtomattaan heikkoa itsetuntoa ja huonoa kykyä kohdata turhautumista.
Heidän ylimielisyytensä voi saada heidät tuntemaan olonsa yksinäiseksi, sillä ihmiset eivät vain hyväksy heitä. Toisinaan he saattavat jopa eristää itsensä. Heidän ylemmyydentunteensa saattaa saada heidät pysymään erossa kaikista, joita he pitävät alempiarvoisina.
Tämä yksinäisyys johtaa väistämättömään henkiseen tyhjiöön, joka voi vahingoittaa heidän hyvinvointiaan.
“Itsekkyys on anestesia, jonka luonto antaa meille hillitäkseen tyhmänä olemisen tuskaa.”
-Dr. Herbert Shofield-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aguirre, P. A. (2014). Historia mundial de la megalomanía: Desmesuras, desvaríos y fantasías del culto a la personalidad en la política. Penguin Random House Grupo Editorial México. https://books.google.com.co/books/about/HISTORIA_MUNDIAL_DE_LA_MEGALOMAN%C3%8DA.html?id=xXjTsgEACAAJ&redir_esc=y
- Cataluña, D. (2023, Feb 17). Megalómano: ¿Por qué no compararme con los dioses?. Instituto Europeo de Psicología Positiva. Revisado en Mar 07, 2023. Disponible en: https://www.iepp.es/megalomano/
- Contenta, B. (2002). Why Tyrants Go Too Far: Malignant Narcissism and Absolute Power. Political Phsychology, 23(1). 1-2, https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/0162-895X.00268
- Fischbein, J. E. (2020). Una reformulación conceptual de las patologías narcisistas: Los fenómenos restitutivos. Revista de psicoanalisis, 77(1), 89–104. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=8491280
- Längle, A. (2004). Psicoterapia analítico-existencial de los trastornos depresivos. Revista Chilena de Neuro-Psiquiatría, 42(3), 195–206. https://doi.org/10.4067/s0717-92272004000300005
- Maganto, M. C., & Ávila, E. A. (1999). El diagnóstico psicodinámico: aspectos conceptuales. Clinica y salud, 10(3), 287–330. https://journals.copmadrid.org/clysa/art/6f3ef77ac0e3619e98159e9b6febf557
- Zimmerman, M. (n.d.). Trastorno de personalidad narcisista. Manual MSD versión para público general. Revisado en Mar 07, 2023. Disponible en: https://www.msdmanuals.com/es/hogar/trastornos-de-la-salud-mental/trastornos-de-la-personalidad/trastorno-de-personalidad-narcisista
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.