Maya-legenda aksolotlista

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 03 lokakuuta, 2022

Maya-legenda aksolotlista on siirtynyt sukupolvilta toisille jo pitkään. Tällä hetkellä tämä kaunis antropologinen perintö puhuttaa enemmän kuin koskaan, yhdestä erityisestä syystä. Nimittäin aksolotli, joka on endeeminen Xochimilco-järvelle Meksikossa, on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Niiden luonnollisen elinympäristön menetys uusien invasiivisten lajien ilmaantumisen vuoksi sekä ihmisen harjoittama liikakalastus ja saastuminen selittävät pitkälti tämän uhan. Epäilemättä olisi todella sääli, jos meksikolainen aksolotli eli Ambystoma mexicanum lakkaisi olemasta luonnollisessa ekosysteemissämme.

On mielenkiintoista herättää tarinoita, joissa eläinkunta sekoittuu kulttuurimaailmaan. Itse asiassa valtioiden ja jopa planeettamme perintö koostuu niiden omista pienistä elävistä olennoista. Erityisesti tällä eläimellä on todella erityinen symboliikka ja ulkonäkö. Se on herkkä salamanterieläin, joka on nuijapään muotoinen ja jolla on silmiinpistävä harja.

Aksolotlit tarvitsevat rauhallisen, puhtaan ja melusaasteettoman vesiympäristön. Suurkaupunkien ääni ja liikenne aiheuttavat niille stressiä.

Maya-legenda aksolotlista

Maya-legenda aksolotlista väittää, että jumalat kokoontuivat aikojen kynnyksellä myyttiseen Teotihuacániin luodakseen maailmankaikkeuden. Tällä alkuperäisellä ja suurenmoisella teolla oli kuitenkin hintansa: heidän henkensä.

Historia ja populaarikirjallisuus väittävät, että monet jumalat, kuten Huitzilopochtli tai Tezcatlipoca, heittäytyivät tuleen ajattelematta sitä. Oli kuitenkin yksi jumala, joka vastusti tätä rajua tekoa.

Xólotl, tulen, kuoleman, auringon jumala ja myös Quetzalcóatlin kaksoisveli, ei halunnut kuolla, mutta hänen kuolemansa oli välttämätöntä valon saavuttamiseksi universumiin. Hän oli voimakas jumala, ja vain hänen liekkien kuluttama ruumiinsa kykeni sytyttämään valon universumissa ja koreografoida tähtien liikettä.

Xólotl pakeni. Hän otti monien eläinten muodon, joista yksi oli koira. Hän onnistui jopa ottamaan maissikasvin muodon. Hänen muodonmuutoksistaan silmiinpistävin oli aksolotli. Hän valitsi tämän eläimen ruumiin, koska se eli vedessä, oli kaunis ja myös pieni. Hän toivoi jäävänsä huomaamattomaksi.

Tuulen jumala sai kuitenkin vihiä hänestä.

Xólotlin vangitseminen ja loppu

Loppujen lopuksi sillä ei ollut väliä, että kaikkivaltias jumala Xólotl piileskeli yksittäisen salamanterieläimen ruumiissa joen pohjassa lietteen, kivien ja muiden vesieläinten seassa. Tuulen jumala oli ovela, joten ei kestänyt kauan kunnes hän löysi Xólotlin. Siitä oli tulema tulen ja salamoiden jumalan viimeinen muodonmuutos.

Pian vangitsemisen jälkeen Xólotl vietiin takaisin Teotihuacániin suorittamaan rituaali loppuun. Sanotaan, että hänen verensä ensimmäisistä pisaroista koko universumimme alkoi saada valoa. Myös viides Meksikon aurinko ilmestyi ja uuden aikakauden sarastaminen alkoi. Legendan mukaan se on se, jossa elämme nyt. Nahuan näkökulmasta se katoaa tiettyjen luonnonilmiöiden, kuten maanjäristysten, pimennysten ja tulvien, saapuessa.

Toisaalta jotkut lähteet osoittavat, että Xólotl-jumalaa ei uhrattu. Ne väittävät, että vain osa hänen verestään käytettiin. Myöhemmin häntä rangaistiin pelkurimaisesta teostaan muuttamalla hänet ikuisesti aksolotliksi.

Vaikka asteekkien jumala valitsi sammakkoeläimen ruumiin, totuus on, että aksolotli on todella herkkä olento. Itse asiassa ne kuolevat pienimmästäkin veden saastumisesta siinä vedessä, jossa ne elävät.

Aksolotli, todella erityinen olento

Aksolotli tarkoittaa “vesihirviötä” nahuatl’n kielessä. Se on kotoisin Meksikosta, mutta niitä tuotiin Eurooppaan vuonna 1864. Siitä lähtien niitä on kasvatettu vankeudessa, ja ne ovat saaneet lämpimän valkoisen tai vaaleanpunaisen sävyn. Meksikosta peräisin olevat aksolotlit ovat kuitenkin ruskeita. Valitettavasti nämä yksilöt ovat yhä harvinaisempia.

Maya-legenda aksolotlista väittää myös, että tämä eläin on niin poikkeuksellinen, koska Xólotl-jumala on edelleen siinä läsnä. Sekä luonnontieteilijöitä että tiedemiehiä kiehtoo sen uudistumisvoima. Se pystyy nimittäin uudistamaan raajansa, jos saalistaja hyökkää sen kimppuun. Se voi myös tehdä saman asian sydämellään, selkäytimellään ja osilla aivoistaan.

Monashin yliopisto Melbournessa (Australia) teki tutkimuksen, jossa selitettiin syy tähän erikoisuuteen. Tulehdusvaste vamman jälkeen johtaa patogeenien ja kuolleiden kudosten poistamiseen. Myöhemmin aktivoituvat molekyylikuviot, jotka käynnistävät vaurioituneen osan tai elimen asteittaisen uudistamisen. Tämä on epäilemättä hyvin hämmästyttävää.

Yksi kummallinen tosiasia on, että aksolotlin genomi on jopa kymmenen kertaa pidempi kuin ihmisen. Tiedetään myös, että syntyessään ne ovat usein niin nälkäisiä, että ne syövät sisarustensa raajat. Sinänsä se ei ole ongelman, sillä kuten jo tiedämme, ne voivat kasvattaa kehonosia uudelleen.

Nämä ainutlaatuiset ominaisuudet huomioon ottaen niillä saattaa todellakin olla maya-jumalan perintö DNA:ssaan.