Masentuneiden äitien lapset

Me ihmiset olemme oman ympäristömme tuotoksia. Ihmisillä, jotka pitävät meistä huolta meidän ensimmäisten vuosiemme aikana, on ratkaiseva rooli sen kanssa millaisia meistä tulee. Täten masentuneiden äitien lapsilla on tiettyjä piirteitä, jotka erottavat heidät muista lapsista.

Jotkin tutkimukset ovat paljastaneet, että niiden lasten aivot, joiden äidit ovat kärsineet mielenterveyshäiriöistä, ovat erilaiset kuin muiden. Heidän mantelitumakkeensa on suurempi, vaikka emme edelleenkään tiedä mikä on tämän neurofysiologinen syy. Emme myöskään tiedä sen kauaskantoisia seurauksia. Kyseessä on tila, jota esiintyy tunneköyhissä lapsissa. Masentuneet äidit voivat saada aikaan jopa fyysisiä muutoksia heidän lapsissaan.

”Masennus on kuin vankila, jossa me itse olemme sekä kärsiviä vankeja että julmia vanginvartijoita.”

-Dorothy Rowe-

Masentuneet äidit ja heidän ympäristönsä

Jotkut äidit saattavat kärsiä masennuksesta synnyttämisen jälkeen. Tätä kutsutaan synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Sen ominaisuuksiin kuuluu äitiyteen liittyvät muutokset hormonien tuotannossa. Siihen liittyy kuitenkin myöskin suhde, joka äidillä on ollut omiin vanhempiinsa aina syntymästään asti.

Tavallisesti synnytyksen jälkeinen masennus katoaa melko pian. Mutta kun asiaan liittyy muita ongelmia, suru voi pahentua. Täten masentuneiden äitien ilmiö ilmenee kasvatusprosessin seurauksena. Jotkut äidit olivat masentuneita jo ennen raskautta, ja tämä tila voimistuu synnytyksen jälkeen.

Äidillinen masennus ei tapahdu tietenkään pelkästään raskauden aikana. Tämä tila saattaa ilmestyä milloin tahansa. Mutta lapsen hyvinvoinnin kaikkein määrittelevin vaikutus tapahtuu kaikkein kriittisimpien ajanjaksojen aikana, kuten lapsen ensimmäisten vuosien tai nuoruuden aikana. 

Lapsen rooli masennuksessa

Joissain tapauksissa masentuneet äidit haluavat lohduttaa lapsiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella on rooli äidin ongelmissa: lapsi on hänen lohtunsa. Lapsesta tulee hyvinvoinnin keidas äidin pimeyden keskellä.

On todennäköistä, että tämä on masentuneelle äidille avuksi. Mutta pidemmällä aikavälillä tämä voi olla lapselle haitallista. Tiedostamattomasti lapsi oppii ottamaan roolin joka ei sovi hänelle; hän oppii ”olemaan äitiään varten,” sen sijaan että hän olisi ”itseään varten”. Toisin sanoen, hän sisäistää äitinsä tarpeet ja hylkää oman yksilöllistymisprosessinsa.

Muissa tapauksissa masentuneet äidit eivät näe lastaan lohdun lähteenä, vaan enemmänkin taakkana. Näin tapahtuu useimmiten ei-toivottujen raskauksien yhteydessä. Nämä naiset saattavat yrittää rajata läsnäoloaan lasten elämässä. He pyrkivät myöskin rajaamaan rakkaudenosoituksiaan. He jättävät lapsen huomioimatta. He eivät piittaa lasten tarpeista. Lapsessa tämä saa aikaan vieraantumisen tunteen.

Masentuneet äidit ja lasten nuoruus

Masentuneet äidit voivat myöskin vaikuttaa suuresti nuorten elämään. On tavallista, että aikuisen masennus kilpailee lapsen masennuksen kanssa, ja tämä johtaa molemminpuolisiin syytöksiin. Tällaisen vuorovaikutuksen seuraukset voivat olla ennalta-arvaamattomia.

Jotkut teinien ja masentuneiden äitien suhteet muuttuvat kuin taistelukentiksi. Aselepo ei tule kysymykseenkään. Tavallisesti tämä saa heissä molemmissa aikaan tuskallisia tunteita. Nämä tilanteet saavat aikaan hallitsemattomia ja ylitsepääsemättömiä etäisyyksiä.

Jotkut lapset, johtuen heidän epävarmuudestaan tai liiallisesta riippuvuudesta, hyväksyvät sen, että heidän masentuneet äitinsä syyttävät heitä. Siksi he ovat päättäneet korjata tuon käsittämättömän tuskan, jonka he ovat kokeneet äidissään. Täten riippuvuudesta tulee symbioottista ja ajan myötä se pysyy sellaisena. Tämä ydin pysyy paikallaan, joskus jopa aina kuolemaan saakka.

Saattaa olla, ettei masentunut äiti ole psykologisesti saatavilla pitääkseen huolta lapsensa tarpeista. Hänellä saattaa olla tarve hoitaa masennusta ammattilaisen avuin. Muuten hänen ei ole pelkästään vaikea nauttia äitiydestään, vaan hän saattaa myöskin saada aikaan pitkäkestoista vahinkoa.