Äitiys: sielun maanjäristys
Me tiedämme nykyään paljon siitä millaista on olla äiti. Mutta harvat ottavat todella realistisen lähestymistavan siihen kriisiin, joka äitiys on monelle naiselle. Laura Gutman puhuttelee kyseistä aihetta kirjassaan Maternity, coming face to face with our own shadow. Tämä psykoterapeutti selittää kuinka naiset kohtaavat ”varjonsa” kun heistä tulee äitejä.
Mitä me kutsumme varjoiksi?
Carl Jung hajoitti termin ”varjo” eri osiin. Tämä konsepti pitää sisällään enemmän kuin Freudin termin ”tiedostamaton”, joka viittaa meidän psyykeemme ja hengellisen maailmamme tuntemattomiin osiin.
Koko maailmankaikkeus on tehty vastakkaisuuksista: päivä ja yö, maskuliininen ja feminiininen, positiivinen ja negatiivinen, valo ja varjo. Myös meidän henkinen maailmamme muodostuu sen valoisista ja pimeistä puolista. Me emme näe mitä on pimeässä, mutta tämä ei tarkoita etteikö se olisi olemassa.
Meidän ”varjomme” alkavat kehittyä lapsuudessa. Kun olemme pieniä, alamme rakentamaan persoonallisuuttamme ja egoamme. Joskus koemme tuskallisia tunteita ja tapahtumia joita emme pysty sulattamaan, ja sen sijaan päätämme unohtaa ne. Me ”käännämme selkämme”, jotta voisimme jatkaa elämämme tiellä. Nämä selvittämättömät ja joskus tiedostamattomat alueet ovat meidän ”varjojamme.”
”Meidän kaikkien on katsottava luontomme pimeisiin puoliin – se on se paikka, jossa meidän energiamme ja intohimomme on. Ihmiset pelkäävät tätä paikkaa, sillä siellä on ne palaset meistä joita me yritämme niin kovasti välttää.”
-Sue Grafton-
Mitä naiselle tapahtuu kun äitiys alkaa?
Iästämme riippumatta se lapsi joka me joskus olimme elää vieläkin sisällämme. Joskus sisäinen lapsemme auttaa meitä nauttimaan olostamme jotta voimme pitää hauskaa. Joskus se taas yhdistää meidät kaikkein haavoittuvampaan osaan itseämme, kaikkein varhaisimpiin pelkoihimme, muistoihimme ja ehkäpä niihin asioihin joita meiltä puuttuu.
Äitiys ravistaa meitä ja paljastaa kaikki emotionaaliset puutteemme ja haavamme. Äitiys palauttaa mieleemme kaikki kokemukset ja muistot joita meillä on isästämme ja äidistämme, noista ihmisistä jotka kasvattivat ja ruokkivat meitä psyykkisesti. Äitiys tuo mieleemme kaikkein tunteellisimmat muistot lapsuudestamme. Nämä muistot, ehkä myöskin tuskalliset muistot, ovat olleet haudattuna pimeään… aina tähän asti.
Raskaana ollessasi lapsuusmuistot heräävät henkiin. Vanhat konfliktit palaavat takaisin, haavat aukeavat uudestaan. Ja koko tämä emotionaalinen purkautuminen tulee muiden psykologisten ja raskauden aiheuttamien hormonaalisten muutosten kanssa.
On tavallista, että naiset tuntevat olonsa hämmentyneeksi ja surulliseksi, ja siksi he menevät lääkärin puheille. Usein lääkäri diagnosoi potilaalle ”masennuksen” tai ”synnytyksenjälkeisen masennuksen”, mikä ei välttämättä ole oikea diagnoosi.
Usein naiselle määrätään automaattisesti lääkkeitä, jotka estävät ajatukset ja tunteet. Meidän on muistettava, että lääkintä voi tarjota hetkellistä helpotusta, mutta jos potilas ei saa psykologista hoitoa, ongelmat tulevat vain haudatuksi mutta niitä ei korjata.
Kuinka löytää tie parannukseen?
Totuus on, että monet naisen psyykeeseen piilotetut asiat aktivoituvat ja paljastuvat äitiyden aikana. Tämä on usein paljastuksen ja kriisin aikaa… Se on prosessi, jossa terapia ja muunlainen tuki voivat todella auttaa.
Tiedostamattoman muuttaminen tietoiseksi saa meidät kasvamaan ja kypsymään. Kivun muuttaminen tietoiseksi ja sen tuominen valoon on tapa, jolla me parannamme sen. Tällä tavalla se ei voi kääntyä meitä vastaan kun me olemme heikkoja.
Rakkautemme itseämme kohtaan on myös välttämätön asia parantaaksemme ne psyykkiset haavat jotka ovat olleet pimeässä, auki ja tuskallisia aina lapsuudesta asti. Puhumme nyt sisäisen lapsemme löytämisestä ja parantamisesta.
Tällä tavalla me korjaamme vahingolliset käytösmallit muuttamalla itsemme taas kokonaisiksi. Parantuminen on mahdollista. Terveempi, tasapainoisempi ja onnellisempi elämä ja äitiys on mahdollista saavuttaa.
”Tämä on jokaisen ihmisen tehtävä: kulkea maallisen elämän läpi omaa varjoamme etsien, tuoda se valoon ja kulkea todellisella parannuksen tiellä.”
-Laura Gutman-