Marilyn Monroe: psykologinen kuvaus rikkinäisestä nukesta
Traagisesta kuolemasta syntyi myytti.
On tärkeää muistaa, että Marilynin aikoihin media ei ollut läheskään niin tunkeileva julkisuuden henkilöitä kohtaan, kuin se on tänä päivänä. Silti, Marilyn Monroesta liikkuu monenlaisia tarinoita…
Tehtaan sellistä Hollywoodin selliin
Marilyn Monroe erottui hienostuneella ulkonäöllään silloin, kun suurille näyttämöille oli vaikeaa löytää naisia, jotka olisivat riisuutuneet helposti.
Hän saapui Hollywoodin studioille paetakseen elämäänsä tehdastyöntekijänä. Siellä hän päätyi työskentelemään entistäkin kovemmin, sillä hän tunsi näyttelijän ja mallin työn olevan kutsumuksensa.
Marilyn koki murrosikäisenä seksuaalista hyväksikäyttöä. Lisäksi hänen perheellään oli historiaa mielenterveysongelmissa, niin isovanhempien kuin oman äitinsäkin osalta. Marilyn Monroen elämä loi ihanteellisen psykologisen alustan kaikenlaisten mielialahäiriöiden kehkeytymiselle.
Yksi mielenkiintoisimmista ominaisuuksista, joita Marilynilla oli aikuispersoonassaan, etenkin useita vuosia ennen kuolemaansa, oli halu päästä lähellä älykkäitä ja taiteellisia ihmisiä. Hän huomasi ihmisissä piirteitä, jotka hän tunnusti eräänlaisina isähahmoina, jollaista hänellä ei koskaan ollut.
Näistä hahmoista puhuttaessa on syytä nostaa esiin Arthur Miller, sillä Marilyn vietti paljon aikaa hänen kanssaan. Marilyn vaikutti Milleriin niin, että tämä alkoi kirjoittamaan runoja ja lukemaan romaaneja.
Vaikka tietoa Marilynin kulttuurisesta ja henkisestä kapasiteetista on kerätty, Arthur Miller väitti, ettei hän koskaan nähnyt Marilynin oikeasti kirjoittaneen loppuun yhtään kirjaa. Tietenkään Marilynin älykkyyttä ei koskaan kielletty.
Teatraalinen persoonallisuushäiriö: totuus Marilyn Monroen takana
Kiitos ihmisten jotka tunsivat hänet, sekä lukuisten psykologian opiskelijoiden ja ammattilaisten (lähinnä Ralph Greeson) olemme voineet kerätä tietoa Marilyn Monroen psykologisesta profiilista.
Tiedetään, että Monroe kärsi teatraalisesta persoonallisuushäiriöstä: psyykkisestä häiriöstä, jonka jotkut ominaisuudet sopivat täydellisesti Marilynin viettelevään tyyliin.
Häiriölle on luonteenomaista huolehtia liikaa ulkonäöllisistä seikoista, kokea äärimmäistä herkkyyttä hylkäämistä kohtaan ja tuntea liiallista yllytystä seksuaalisuuden osoittamisessa.
Tätä tapahtuu siinä määrin, ettei henkilö pysty pitämään yllä keskustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman, että kyseessä on saalistaja-saalis -asetelma ja alhainen turhautumisen sietokyky. Se pitää sisällään myös jatkuvaa huolehtimisen tarvetta, riippumatta niistä keinoista, joilla huolehtiminen voitaisiin saavuttaa.
Tämä aiheutti myöhemmin Monroelle masennusta ja ahdistusta, sillä se mitä hän saavutti (fyysisellä houkuttelevuudellaan) ei vastannut sitä, mitä hän itselleen (persoonalleen) halusi.
Masennus ja ahdistus lisääntyivät kun avioliitto Arthur Millerin kanssa epäonnistui. Marilyn näytti maailmalle totuuden naisesta, joka käytti siveettömyyttä paetakseen itseään.
Alusta lähtien Monroe halusi, että hänet otettaisiin vakavasti. Ja saavuttaakseen tämän hän käytti fyysistä houkuttelevuuttaan: tosiasia, joka varmasti sai mahtavia miehiä kaatumaan Marilynin jalkoihin.
Hän tuli lopulta tietoiseksi siitä, että hänen vetovoimansa ei koskenut sitä, mitä he näkivät hänessä Norma Jean Mortensonina. Sen sijaan seksuaalinen myytti oli nimenomaan Marilyn Monroe. Tämä totuus sai Marilynin turvautumaan uusiin valloituksiin ja uskottomuuteen, joilla hän yritti täyttää tyhjyyttään, joka tuli barbituraattien yliannostuksen jälkeen.
Mielenkiintoista kyllä, hän halusi aina tulla muistetuksi suurena näyttelijänä. Ja vaikka hänen elämänsä aikana häntä ei aina tunnistettu sellaiseksi, myöhemmin hän alkoi saamaan tunnustusta työstään.
Marilynin tärkein perintö oli stereotypia: “sosiaalinen klisee”, joka on kestänyt vuosikymmeniä ja jota ei vieläkään ole unohdettu. “Tyhmän blondin” look ei koskaan tuonut hänelle oikeutta. Mutta selkeästi ei myöskään kuva, jota ihmiset yrittävät käyttää hänestä tänä päivänä: lahjakas ihminen.
Marilyn Monroe oli yksinkertaisesti nainen, joka kärsi vakavasta psyykkisestä puutteesta, ja hänellä oli rajalliset resurssit paeta menneisyytensä haamuja.
Hän kuoli ennenaikaisesti ollessaan kokopäiväinen näyttelijä, joka asui valokeilassa ja uteliaiden silmien alla, näyttäen parasta hymyään ja leikitellen pelin säännöillä.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.