Manalan kuningas Haades ja hänen myyttinsä

Haadeen myytti on myytti kreikkalaisen mytologian manalan herrasta. Manala oli samanlainen paikka kuin myöhemmin kutsuttu “helvetti”. Haades ei kuitenkaan ollut paha tai kieroutunut olento, vaan täytti tehtävänsä vainajien sielujen majoittajana, estäen heitä palaamasta maan päälle.

Haades oli yksi Olympuksen 12 suuresta jumalasta. Hän oli Kronoksen ja Rhean poika. Haadeen myytti väittää, että hänen isänsä nielaisi hänet syntyessään, koska isä pelkäsi, että yksi hänen lapsistaan aikuistuessaan tulisi syrjäyttämään hänet, kuten hän itse oli tehnyt omalle isälleen.

Yksi pojista, Zeus, onnistui pakenemaan tätä käytäntöä ja kasvoi aikuiseksi. Sitten hän pelasti kaikki veljensä, joiden joukossa oli Haades.

Nämä kaksi veljestä kävi yhdessä Poseidonin kanssa verisen sodan titaaneja vastaan maailman herruudesta. He voittivat ja heittivät arpaa luomakunnan jakamiseksi. Zeus sai taivaan, Poseidon meret ja Haades tuonpuoleisen.

“Helvetin synkimmät paikat on varattu niille, jotka säilyttävät puolueettomuutensa moraalisen kriisin aikoina.”

-Dante Alighieri –

Kreikan mytologian alamaailma

Haadeen myytin mukaan alamaailma oli hänen suuri valtakuntansa. Kreikkalaisille se oli sumuinen ja synkkä paikka, joka oli maan alla ja toimi kuolleiden asuinpaikkana. Kun sinne saapui, sieltä ei koskaan päässyt ulos.

Alamaailmassa oli useita osioita. Esimerkiksi Elysionin kentät oli paikka, jonne sankarillista tai äärimmäisen hyveellistä elämää johtaneet muuttivat asumaan. Tartaros taas oli syvä kuilu, joka oli suuren kärsimyksen paikka ja johon titaanit, jumalien ikuiset viholliset, päätyivät.

Alamaailmaan päästiin ylittämällä Akheron-joki. Ylityksen tekemisestä vastaavaa lautturia kutsuttiin Kharoniksi ja hän otti palveluistaan maksun. Tästä syystä vainajien hautaan jätettiin aina kolikko. Jos vainajalla ei ollut ketään, joka jättäisi heille kolikon, heidän täytyi jäädä rannalle vuosisadaksi. Joen toisella puolella oli kolmipäinen koira Kerberos, alamaailman vartija.

Haades

Haadeen myytti kertoo, että kykloopit, raivokkaat olennot, jotka taistelivat jumalien kanssa titaaneja vastaan, olivat takoneet Haadeelle kypärän. Kypärä antoi hänelle ainutlaatuisen lahjan: hän saattoi tehdä itsestään näkymättömän. Tästä syystä alamaailma on näkymätön kuolevaisille.

Haades oli hiljainen jumala, joka harvoin puuttui ihmisten elämään. Eräänä päivänä hän näki nuoren neidon. Tämä oli kaunein tyttö, jonka hän oli koskaan nähnyt, ja Haades rakastui välittömästi ja halusi mennä naimisiin tytön kanssa. Nuoren naisen nimi oli Persefone. Eräänä päivänä tyttö leikkasi kukkia, kun yhtäkkiä Haades ihmeellisessä vaunussaan nousi maasta.

Haades kidnappasi Persefonen ja vei hänet mukaansa alamaailmaan. Tytön äiti, Demeter, alkoi epätoivoisesti etsiä tytärtään ja koska hän ei löytänyt tätä, hän kosti kaikille tekemällä pysyvän talven.

Persefonen isä Zeus, eli Haadeen veli, oli huolissaan tilanteesta, ja onnistui suostuttelemaan Haadeen olemaan Persefonen kanssa vain neljä kuukautta vuodessa. Lopun aikaa nuori nainen sai olla äitinsä kanssa. Näin syntyi neljän kuukauden talvi.

Haadeen seikkailut

Haadeen myytti osoittaa, että vaikka hän ei ollut veljensä kaltainen siveetön jumala, hänellä oli joitakin naisseikkailuja. Yksi niistä oli seurustelu Minthe-nimisen nymfin kanssa. Tämä asui joen rannalla ja Haades halusi ottaa tämän väkisin.

Persefone ja hänen äitinsä Demeter ymmärsivät tilanteen ja hakkasivat nymfiä, kunnes tämä hajosi. Katuva Haades keräsi jäänteet ja loi uuden kasvin: mintun. Toinen nymfi, Leuke, oli Haadeen rakastaja pitkään, kunnes hän kuoli. Hänen ruumiistaan Haades loi toisen kasvin, hopeapoppelin.

Kuten huomaat, Haadeen myytti ja hänen hallitsemansa manala inspiroi juutalais-kristillistä ajatusta helvetistä. Kreikkalaiset esittivät ajatuksen, että kuoleman jälkeen annettiin tuomio, joka taas määritti sen paikan, jossa kunkin vainajan sielun tulee asua. Tästä käsitteestä syntyi myös eri uskonnoissa vallitseva elävien ja kuolleiden tuomio.