Kun omana itsenään oleminen tuottaa pettymyksen perheelle

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Joskus omana itsenään oleminen tuottaa pettymyksen perheelle. Toisinaan sitä suorastaan vaaditaan, jotta voidaan olla vapaita, vahvistaaksemme itseämme ihmisinä, yksilöinä, onnen arvoisina sekä oman itsenäisyytemme luojina. Perheen odotusten kyseenalaistaminen tai rikkominen on terve askel, joka uudistaa meitä sisältä ja ulkoa. Samaan aikaan se pakottaa meidän rakkaidemme tekemään vaikean päätöksen siitä, hyväksyvätkö he meidät sellaisena kuin olemme vai päästävätkö he meistä irti.

Se ei ole helppoa. Elinkaaren ensimmäisen vaiheen aikana on hetki, jolloin lapsi herää ja tulee täysin tietoiseksi hienovaraisesta epäyhdenmukaisuudesta, jota esiintyy monissa perheissä. Lapsi saattaa huomata esimerkiksi vanhempien antavan jämerän neuvon, mutta ei kuitenkaan ota sitä käyttöönsä. Lapsi tuntee myös olonsa epämukavaksi siitä, kuinka vanhempien hänelle asettamat odotukset eroavat hyvin paljon niistä, joita hän itse vapaasti luo, harkitsee ja tuntee.

“Siellä missä ei ole syvää pettymystä, ei voi olla syvää rakkautta.”

-Martin Luther King Jr.-

Perheen odotukset ovat kuin pieniä toisiinsa törmäileviä atomeja. Ne luovat näkymättömän aineen, josta kukaan ei ole tietoinen, mutta joka tukahduttaa. Ne ovat peräisin sukupolvien välisestä voimasta ja uskomusjärjestelmästä. Ne ovat sanomattomia ja kirjoittamattomia ohjesääntöjä, joita ilmaistaan suullisesti sekä äänensävyn ja sanattoman viestinnän avulla.

Tajuamatta sitä itse, olemme uskomusten ja ominaisuuksien sarjojen muokkaamia, jotka me sisäistämme hiljaisuudessa ja pienellä vaikeudella. Kunnes lopulta tajuamme, että emme sovi siihen palapeliin, ja ymmärrämme että meidän “toimiva” perheemme ei ehkä loppujen lopuksi olekaan niin toimiva. Liian monet hiljaiset hetket ja alaspäin luodut katseet, jotka välttelevät toisiinsa katsomista. Sinä hetkenä päätät tehdä muutoksen, löytää oman tiesi sekä ottaa riskin tuottaa pettymys rakkaillesi.

Perhesiteiden monimutkaisuus

Kun Lucas syntyi maailmaan, hänen äitinsä oli 41 vuoden ikäinen ja hänen isänsä 46. Vain yhden lapsen saaminen ei ollut valinta hänen vanhemmilleen. Se oli pitkän ja vaikean matkan tulos. Ennen hänen syntymäänsä hänen äitinsä kärsi neljä keskenmenoa ja hän sai vielä yhden Lucasin syntymän jälkeen. Lucas päätyi olemaan ainoa selviytyjä, johon hänen perheensä langetti kaikki odotukset. Hän kantoi yksinään kokonaista toiveiden, unelmien ja halujen kokoelmaa.

Lucas ei kuitenkaan koskaan ollut hyvä opiskelija. Hän ei ollut säyseä eikä rauhallinen eikä varsinkaan tottelevainen. Pahinta oli se, että koko hänen koulussa epäonnisena olemisen ajan hänen piti elää näkymättömien sisarustensa aaveiden kanssa. Vaikka he eivät koskaan syntyneetkään, hänen vanhempansa pitivät heidät aina lähellään. “Olen varma, että yhdestä heistä olisi tullut insinööri kuten minä olen”. “Olen varma, että yhdestä heistä olisi tullut vakaampi ja vastuullisempi…”

Sen lisäksi, että hänen vanhempansa jatkuvasti idealisoivat siitä mitä olisi voinut tapahtua, Lucasin täytyi myös olla tekemisissä tädeiltä, sediltä ja isovanhemmilta tulleen huonosti suunnitellun viestin kanssa. “Kuuntele äitiäsi, luovu musiikista ja etsi itsellesi oikea työ. Vanhempasi ovat kärsineet niin paljon vuoksesi eikä se maksa sinulle mitään tehdäksesi heidät onnelliseksi edes kerran…”

Nyt kun hän viimein saavutti iän, jolloin hän voi tehdä omat päätöksensä, Lucas päätti lähteä ulkomaille opiskelemaan musiikkia musiikkiopistossa. Hän tietää tuottavansa pettymyksen perheelleen. Hän tietää aiheuttavansa tuskaa, mutta hän ei voi olla osana tätä perheen ajatusmallia, joka on täynnä aaveita ja mahdottomia odotuksia. Lucasin täytyy olla rehellinen itselleen ja kirjoittaa oma tulevaisuutensa. 

Omana itsenään oleminen tuottaa pettymyksen perheelle, mutta siitä tulee valaistuksen tie

Utahin yliopistossa tehtiin mielenkiintoinen tutkimus, jossa selitettiin mitkä strategiat auttaisivat parhaiten ihmisiä, jotka näkevät itsensä ydinperheensä mustana lampaana. Ketään ei yllätä se, että tilanne (käsitteen ilmiselvän symboliikan takana) on äärimmäisen monimutkainen. Niin monimutkainen, että suurin osa meidän henkisistä ongelmistamme on peräisin omassa perheessämme olevien arvojen, tarpeiden ja uskomusten yhteenotosta.

Veri tekee meistä vain sukulaisia. Rakkaus tekee meistä perheen.

Hyvinvointimme kannalta on välttämätöntä tietää kuinka reagoida ja tehokkaasti hallita tätä todellisuutta. Tästä tutkimuksesta vedetyt kolme johtopäätöstä voivat toimia oppaana heille, jotka käyvät läpi perheongelmia.

• Meidän pitäisi nähdä itsemme “lannistumattomina mustina lampaina”, ihmisinä jotka ovat kykeneväisiä pääsemään vastoinkäymisten yli siirtyäkseen eteenpäin. Unohtamatta kaikkea kokemaamme ja oppimaamme.
• Avun, tuen ja opastuksen löytäminen perhepiirimme ulkopuolelta on välttämätöntä pystyäksemme näkemään asiat toisesta näkökulmasta, uskoaksemme itseemme sekä saadaksemme rohkeuden tehdä päätöksiä.
• On myös tärkeää olla itsevarma perheemme kanssa. Tarpeidemme, ajatustemme ja halujemme ääneen ilmaisemisen ei tarvitse olla uhka, jos teemme sen kunnioituksella, kypsyydellä ja vakaumuksella. Jos joku pettyy, siitä tulee vain nopea ja välttämätön tapa päästä lähemmäs totuutta.

Samaan aikaan on parasta olla ajattelematta meidän olevan “syrjäytettyjä”. Huolimatta siitä tosiasiasta, että monia “mustia lampaita” ei haittaa (ainakaan ulkopuolelta katsottuna) olla ydinperheen “häiritseviä” tai “haastavia” osia, he joskus päätyvät olemaan sen leiman orjia, jonka muut ovat heille antaneet (ja josta he ovat löytäneet myös tietynlaista tukea). Tässä asiayhteydessä “musta lammas” saattaa olla eri mieltä kaikkien perheen odotusten ja kirjoittamattomien sääntöjen pääperiaatteiden kanssa, vaikka hän ei välttämättä tuntisikaan sillä tavalla.

Harkitaan uudelleen tätä vääristynyttä arvoa, jota on taottu meihin jo hyvin pitkään. Yritetään ymmärtää, että joskus pettymyksen tuottamisella jollekulle ei ole negatiivisia sivuvaikutuksia. Se on välttämätön teko identiteettimme vahvistamiseksi itsenäisinä ja oman mielipiteemme omaavina yksilöinä.