Kuinka Islanti sai estettyä teini-ikäisten alkoholinkäytön ja tupakoinnin?

Islanti on saavuttanut jotain, joka olisi unelma monille maailman maille. Siellä ei ainoastaan ole korkea elämänlaatu lähes joka mielessä, vaan islantilaiset ovat ratkaisseet myös vaikeita ongelmia teini-ikäisiin liittyen. Maan onnistui esimerkiksi estää teinien alkoholinkäyttö ja tupakointi.

Kiehtovinta tässä on se, että vielä alle 20 vuotta sitten Islanti kuului niihin Euroopan maihin, joissa teini-ikäisten päihteidenkäyttö oli suurinta. Muutos on ollut siis progressiivinen ja jatkuva. Ja parasta siinä on se, että se toimi.

“Teini-ikäiset ovat vakuuttuneita siitä, että heillä on totuus. Valitettavasti kun heillä on siihen määräysvalta, he eivät ole enää teinejä eikä totuus enää päde.”

-Jaume Perich-

Tästä kiitos kuuluu kokonaan Youth in Iceland -ohjelmalle, joka alkoi vuonna 1998. Tavoitteena oli vähentää aluksi nuorten alkoholinkäyttöä ja tupakointia. Nuorista oli yhteiskunnallinen huoli, sillä he tuntuivat tuolloin eksyneiltä.

Ensimmäinen vaihe teini-ikäisten juomisen ja tupakoinnin lopettamiseksi

Icelandic Centre for Social Research and Analysis -keskuksen ja Youth in Iceland -ohjelman johtaja on Jón Sígfusson. Sígfussonin mielestä oli mahdotonta ryhtyä mihinkään toimiin ilman edeltäviä tutkimuksia. Niinpä hän pani kaiken vaivannäkönsä projektin alkuvaiheeseen, joka oli tilanteen tutkiminen.

Sígfusson osoitti, että islantilaiset eivät halunneet karistaa ennakkoasenteitaan. On hyvin helppoa karistaa etukäteen muodostetut käsitykset alkoholiin ja huumeisiin liittyen. Joskus oletamme, että ongelmasta on jo tietoa tarpeeksi, mutta näin ei ole. Tästä syystä Islanti priorisoi tutkimuksen ja sen tulosten levittämisen.

Yksi tärkeistä tekijöistä oli se, ettei kyseessä ollut pelkkä yksinkertainen tutkimus. He panivat pystyyn tutkimusjärjestelmän. Tämän järjestelmän avulla he kartoittivat päihteidenkäyttöä joka toinen vuosi. Joskus syyt ja vaikutukset muuttuvat, mistä syystä tarvitaan jatkuvaa tarkkailua.

Nämä tutkimukset mahdollistivat tiedon keräämisen käyttäjien sukupuolesta, käyttämistavoista, heidän kodistaan, yhteydestä päihteiden käytön ja koulupoissaolojen välillä sekä käyttäjiä vaivaavista psyykkisistä ongelmista. Tämän tiedon perusteella he muodostivat toimintasuunnitelman.

Kuinka aikuiset voivat auttaa lopettamaan teinien juomisen ja tupakoinnin

Islannissa tehdyt tutkimukset auttoivat osoittamaan, että aikuisten rooli on erittäin merkittävä. Teinit ovat kolikon toinen puoli ja vanhemmat, jotka kasvattavat heidät, ovat sen toinen puoli. He tekivät johtopäätöksen, että olisi tarpeen valtuuttaa nuo aikuiset, antaa heille työkaluja, jotta he osaisivat toimia eri olosuhteissa.

Tällä tavoin he loivat ohjelman vanhempien ja muiden perheenjäsenten kouluttamiseksi. He ohjeistivat heitä eri huumausaineista ja niiden vaikutuksista. Mutta erityisesti he vahvistivat ajatusta siitä, että Islannin teinien päihdeongelma liittyi myös heihin. Teineillä on yksi osa vastuuta, mutta toinen, suuri osa vastuusta lankeaa heidän vanhemmilleen.

Tärkeintä oli se, että he vahvistivat tietoisuutta aikuisten psyykkisestä roolista teinien elämässä. He osoittivat, että ratkaiseva tekijä päihteidenkäytön ehkäisyssä oli aikuisten läheisyys. Heidän huolenpitonsa, seuransa ja tarkkaavaisuutensa. Ajan viettäminen lasten kanssa oli olennaista. Ei välttämättä heidän neuvominensa, vaan heidän kanssaan oleminen.

Vapaa-aika ja tyytyväisyydentunne

Tutkimukset myös osoittivat, että vapaa-ajan käyttötapa oli määrittävä tekijä. Tämä ei ainoastaan anna teineille kontrollia, vaan auttaa heitä myös lisäämään tyytyväisyydentunnettaan. Tästä syystä Islanti järjesti vaadittavat resurssit lisätäkseen urheilu-, taide- ja muita vapaa-ajan aktiviteetteja lapsille ja teini-ikäisille.

He myös loivat lain, jossa alle 12-vuotiaita kiellettiin kävelemästä yksin kaduilla iltaisin kello 20 jälkeen. 13–16-vuotiaita koski sama kielto kello 22 jälkeen. Tällä tavoin Islannin yhteiskunta kokonaisuutena alkoi ottaa vastuuta teineistään.

Tällä hetkellä ainostaan 5 % Islannin teini-ikäisistä sanoo juoneensa alkoholia. Vain 3 % sanoo polttavansa tupakan päivittäin. Ja vain 7 % on polttanut kannabista kuluneen kuukauden aikana. Nämä ovat ihanteellisia lukuja mille tahansa maalle. Mutta näitä lukemia ei saavuteta itsestään. Kuten Islannissa, valtion, perheiden ja yhteiskunnan yleisesti ottaen on sitouduttava siihen.