Kehityspsykologia ja tärkeimmät kehitysteoriat

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Alejandro Sanfeliciano

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kehityspsykologia on tieteenala, joka tutkii ihmistä eri elämänvaiheiden aikana. Se tarkastelee kognition kehittymistä ja sitä, miten käyttäytyminen muuttuu ajan kuluessa. Tämä mielenkiintoinen tieteenala vastaa soveltavan psykologian alan valtavasta tietomäärästä. Mielestämme paras tapa oppia ymmärtämään sitä ilman väärinkäsityksiä on tuntea tärkeimmät kehitysteoriat, joita on kuusi.

Selittääksemme tietoa, joka meillä on kehityspsykologian ansiosta, on keskusteltava joistakin nyttemmin jo vanhentuneista ajatuksista. On kuitenkin tärkeää mainita ne, sillä ymmärtäminen on oleellista voidaksemme selittää tutkijoiden saavuttamat edistysaskeleet psykologiassa viime vuosikymmenten aikana. Nämä tärkeimmät kehitysteoriat, jotka esittelemme evolutionaarisesta näkökulmasta ovat: hahmopsykologia, psykoanalyysi, behaviorismi, kognitiivinen psykologia, Piaget ja Vygotski.

Tärkeimmät kehitysteoriat

Hahmopsykologia

Hahmopsykologia oli yksi ensimmäisistä tieteellisistä trendeistä, joka psykologiassa aikanaan ilmeni. Nykypäivänä nämä ajatukset eivät ole enää ajankohtaisia, mutta lähestymistapa havainnoinnin tutkimukseen oli epäilemättä vallankumouksellinen. Vaikka tätä teoriaa tukevat psykologit eivät ole kovin tunnettuja kehitystutkimuksessa, he erottuvat joukosta tällä alalla.

Hahmopsykologian mukaan ihminen hyödyntää koko joukon erilaisia rakenteita hankkiessaan ja säilyttäessään mielekkäitä tulkintoja maailmasta. Näillä rakenteilla on fyysinen perusta, josta rakenteiden ominaisuuksia säädellään kehitykseemme liittyen. Ne voidaan määritellä myös monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi, jotka puolestaan ovat purettuja monimutkaisia yksiköitä. Kuulostaako hämmentävältä? Katsotaanpa saisiko asian selitettyä hieman paremmin.

Hahmopsykologian ajatus kehityksestä on se, että se perustuu rakenteeseen jolla on biologinen alkuperä. Opimme käyttämään tätä rakennetta sitä mukaan kun kasvamme. Tämän seurauksena syntymän ja evoluution vaiheisiin ei liity “kehitystä”. On vain progressiivisia löydöksiä aivojen kyvyistä. Tämänhetkinen tutkimus osoittaa, ettei tämä oikeastaan ole totta. Kognitiivisten prosessien synty ja evoluutio todella ovat olemassa.

Psykoanalyysi

Psykoanalyysin isä on helppo nimetä. Hän oli tietysti kukapa muu kuin Sigmund Freud. Tämä malli korostaa alitajuntaisten impulssien vaikutusta käyttäytymiseen. Tämä psykologian haara otti käyttöönsä varsin epätieteellisen metodin, ja sen teorioita moititaan myös hätäisiksi. Siitä huolimatta, sillä on ollut merkittävä vaikutus kehityksen tutkimukseen. Psykoanalyysin teoriat saivat aikaan psykologian vallankumouksen lapseen ja nuoruuteen liittyvissä ajatuksissa.

Psykoanalyysissä väitetään, että kehitystä tapahtuu koska lapsen tulee tyydyttää erilaisia tarpeita jokaisen kasvuvaiheensa aikana. Vastaavasti kehitys kuvataan erilaisina tasoina, jotka määräytyvät sen mukaan miten ne tyydyttävät kyseisiä tarpeita. Psykoanalyysissä myös korostettiin seksuaalisuuden merkitystä voimakkaasti kaikissa kehityksen vaiheissa, aivan varhaisimmista lähtien.

Behaviorismi

Tämä teoria syntyi vastauksena psykoanalyysin varsin epätieteelliselle asenteelle. Se on äärimmäisen positivistinen. Bahavioristit uskovat, että kaikki mitä ei voi suoraan mitata, kuuluu psykologian ulkopuolelle. Näin ollen he tutkivat ainoastaan koettujen ärsykkeiden ja niiden aikaansaaman käyttäytymisen suhdetta. He jättivät tehokkaasti huomioimatta kaikki muut ulkopuolelle jäävät muuttujat, joita he eivät voineet mitata.

Bahavioristit uskovat, että voimme ymmärtää kehitystä vain oppimisen eri lajien avulla, jotka he sisällyttävät tähän viitekehykseen. Lapsilla on syntymästään saakka useita erilaisia luontaisia vastauksia, joita he yhdistävät muihin ärsykkeisiin kokemusten kautta. Hyvin yksinkertaiset prosessit saavat aikaan hyvin erilaista monimutkaista käyttäytymistä. Tämän kehitysteorian ongelmana on se, että se on liiankin reduktionistinen.

Kognitiivinen psykologia

Kognitiivinen psykologia syntyi vastaliikkeenä behaviorismille. Se keskittyy ärsykkeen ja käyttäytymisen välillä tapahtuvien sisäisten prosessien tutkimukseen. Kognitiivinen psykologia lisäsi ihmisaivoihin liittyvien laskennallisten ja konnektivististen näkökulmien suosiota. Nykyään kognitiivinen psykologia on yksi suosituimmista teorioista varsinkin Euroopassa.

Kehitysteorian osalta kognitiivinen psykologia tulkitsee, että subjekti tuottaa informaatiota, joka rakentaa sisäisiä edustuksia maailmasta. Ajatus menee yksiin Piagetin ja Vygotskyn kanssa tämän konstruktivistisen periaatteen vuoksi. Koska se määrittelee prosessit toisiinsa liittyviksi, se on kuitenkin lähempänä behaviorismia.

Jean Piaget

Piaget on yksi kehitysteorian kuuluisimmista ajattelijoista. Psykologit pitävät häntä yhtenä konstruktivismin kehittäjistä. Perustavana ideana on, että lapset rakentavat maailmansa kohtaamiensa ongelmien perusteella. Piaget’n kehitysteoria keskittyy tiedon muodostumiseen.

Tätä konstruktivistista näkökulmaa käyttäen Piaget suunnitteli teorian, joka jakaa kehityksen vaiheisiin. Nämä vaiheet ovat universaaleja. Kaikki ihmiset käyvät läpi nämä vaiheet suurinpiirtein samassa iässä. Voit lukea lisää Piaget’n teoriasta ja kehityksen tasoista täältä.

Lev Vygotski

Tärkeä henkilö kehitysteoriassa on myös Lev Vygotski. Piaget’n tavoin hän kehitti kehitysteorian konstruktivistisesta näkökulmasta. Huolimatta samankaltaisesta näkökulmastaan, heidän huomionsa kuitenkin keskittyi eri kohtiin. Piaget keskittyi siihen, miten yksilö kommunikoi ympäristönsä kanssa. Vygotski puolestaan keskittyi kulttuuristen ja sosiaalisten vaikutusten seurauksiin kehitykselle.

Vygotskille kehitys oli erottamattomissa yksilön sosiaalisesta ympäristöstä. Tämä johtuu siitä, että kulttuuri ja yhteiskunta ovat ne, jotka siirtävät käyttäytymisen muodot ja tiedon järjestäytymisen. Se ei siis ole varsinainen leikkaa ja liimaa -prosessi. Jokainen lapsi rakentaa todellisuutensa sen pohjalta, mitä yhteiskunta on mieltä. Tätä teoriaa kutsutaan sosiaaliseksi konstruktionismiksi.

Tämä on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ajatusmalli, jolla on paljon mahdollisuuksia. Monien mielestä Vygotskin ja Piaget’n teoriat ovat ristiriidassa keskenään. Niiden erot on kuitenkin helposti näytettävissä. Nähdäksemme nämä samankaltaisuudet, meidän on avarrettava näkökulmaa ja otettava huomioon muut tutkimuksen tasot ja menetelmät.