Kärsimyksen välttelyn aiheuttama kärsimys

Saattaa vaikuttaa uskomattomalta, mutta viime vuosikymmeninä on sosiaalisessa yhteiskunnassa tapahtunut kasvua ajatuksessa, joka pakottaa meidät olemaan ennen kaikkea onnellisia. Kärsimyksen välttelystä on tullut motto, jota monet noudattavat sen seurauksista huolimatta.

Jopa niin paljon, että monet puhuvat nyt “onnellisuuden diktatuurista”. Analyytikko Ima Sanchís huomautti, että “onnellisuus on muuttunut kidutusvälineeksi”. Paradoksaalisesti masennuksesta on tullut laajalle levinnyt epidemia. Tavalla tai toisella kärsimyksen välttelystä on tullut mahtava kärsimyksen lähde.

Monet ihmiset tuntevat vahvaa inhoa jotakin sellaista kohtaan, jota he kutsuvat “negatiivisuudeksi”. Kukaan ei voi puhua kärsimyksestään, surustaan tai osoittaa merkkejä pessimistisyydestään. Aivan kuin olisimme osa suurta esitystä, jossa kipu on kiellettyä. Aivan kuin lakkaisimme yhtäkkiä olemasta ihmisiä. Laajemmassa mielessä kärsimyksen välttely ei ole elämistä.

“Jotkut teistä ovat tulleet tänne suurien koettelemusten myötä […]. Olette olleet luovan kärsimyksen veteraaneja. Jatkakaa työskentelemistä sen uskon kanssa, että ansaitsematon kärsimys on pelastavaa kärsimystä.”

-Martin Luther King Jr.-

Kärsimyksen välttelyn ansa

Todellisuudessa harvat ihmiset sanoisivat tietoisesti haluavansa kokea kipua. Jotakin erilaista esiintyy kuitenkin tiedostamattomalla tasolla. Ihmiset kompastuvat tuhansia kertoja samaan kiveen ja jatkavat sokeana kävelemistä kärsimystä aiheuttaviin tilanteisiin. Mutta se on jo toinen tarina.

Haluamme sanoa, että kaikki jo tähän menessä sanottu ei viittaa siihen, että meidän pitäisi pyrkiä kärsimykseen. Meidän tavoitteenamme on ennemminkin kiinnittää huomiota sen välttelyn trendiin. Emme valitse kipua elämäämme, elämä tulee jo sen kanssa. Ja sen kieltäminen, välttely tai huomioimatta jättäminen ei tee meistä onnellisempia. Melkeinpä päinvastoin, sillä niin mieltä kalvaa aina jokin, eikä se pääse rauhaan.

Tämän tällä hetkellä vallitsevan halun hämmentävin näkökohta on se, että siitä tulee petoksen muoto. Kun joku kysyy sinulta “mitä sinulle kuuluu?” ja et voi hyvin, olet pakotettu valehtelemaan. Vastauksesi täytyy olla “erittäin hyvää”. Tätä “hölmöyttä” kannattavat ihmiset sanovat, että ehkä tulet vakuuttamaan itsesi siitä että tunnet olosi hyväksi, vaikka se ei olisikaan totta. Niin ikään jos vastaat “huonoa, minuun sattuu”, kaikkoavat ihmiset luultavasti luotasi aivan kuin se olisi tarttuvaa.

Valheellinen onnellisuus

Psykoanalyytikko, tohtori Luis Hornstein sanoo, että monet ihmiset tulevat hänen toimistoonsa samankaltaisen kärsimysmallin kanssa. Jotkin esimerkit ovat liiallista riippuvaisuutta muista, vakavaa arvon väärin sijoittamista, ylä- ja alamäkiä itsetuntoon liittyen sekä vaikeutta luoda merkityksellisiä ihmissuhteita. Emme elä enää Freudin ajalla, jolloin ihmisillä oli eksoottisia ja ainutlaatuisia vaivoja. Jopa kärsimyksestä on tullut standardisoitu nykyajan maailmassa.

Kärsimyksen välttelyn haluamisesta on myös tullut normi. Siitä syystä monet ihmiset hakevat neuvoa kärsimyksen lopettamiseksi. He eivät halua ymmärtää kärsimyksensä takana olevaa syytä ja työskennellä sen eteen, vaan pelkästään poistaa kivun. Sen takia kun he epäonnistuvat tämän mahdottoman tehtävän saavuttamisessa, he luopuvat psykoterapiasta. Sen sijaan he altistavat itsensä sokealle rakkaudelle, hyökkäävälle pakkomielteelle tai välttelevälle kyynisyydelle.

Olemme unohtaneet, että tarvitsemme kaikki kärsimystä kasvaaksemme. Henkinen kipu saa meidät laittamaan mahdottomat fantasiat omille paikoilleen ja oppimaan käsittelemään rajoituksia ja menetyksiä. Opimme tulemaan toimeen niiden kanssa silloin kun kohtaamme kärsimystä, ei silloin kun välttelemme sitä.

Onnellisena olemisen oppiminen

Onnellisuus on sellaista, joka menee väliaikaisten saavutusten tai hetkellisen euforian ohi. Se on myös enemmän kuin vain jokaiseen tilaisuuteen räätälöityjä positiivisia lauseita. Olemme onnellisia kun opimme hyödyntämään jokaisen elämämme kokemuksen ja kun opimme uskomaan, että pystymme kohtaamaan mitä vain vastaamme tulevaa.

Meistä tulee hieman onnellisempia kun hyväksymme sen, että olemme myös haavoittuvaisia ihmisiä ja alttiita epävarmuudelle ja rajoituksille. Kärsimyksen välttely on onnellisuuden vastakohta. Kärsimyksen kieltäminen on itsemme kieltämistä. Niin ikään se on myös kasvumahdollisuuden kieltämistä luonnostaan jokaisella kivun hetkellä elämässämme tehdäksemme itsestämme parempia ihmisiä.