Kaksi haitallista 2000-luvun tapaa

Teknologia on muuttanut sosiaalista käyttäytymistämme. Emme ole samanlaisia kuin ennen. Kyse ei ole siitä, että tarpeemme olisivat muuttuneet, vaan tapamme tyydyttää ne ovat muuttuneet. Tämän päivän yhteisöt ovat virtuaalimaailmassa ja apu saapuu sähköpostin muodossa, vitsit GIF-muodossa ja huhut ovat ruutia, joka tekee netissä tuhojaan. Olemme universaalimpia, mutta myös persoonallisempia ja korvattavissa olevia. Tässä artikkelissa haluamme esitellä kaksi 2000-luvun haitallista tapaa.

Valtavan suodatinvalikoiman ansiosta muut näkevät, ettei kasvoillamme ole enää näppylöitä tai ryppyjä. He todistavat, miten meillä on reilusti aikaa tehdä töitä, urheilla, käydä perheen retkillä ja tehdä viikoittaisia ostoksia. Näytämme pystyvän elämään, ei vain päivästä päivään, vaan kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta toiseen. Siihen asti, kunnes pandemia saapuu ja muistuttaa meitä siitä, kuinka hauraita me todella olemme ja että todellinen voimamme ei ole identiteetissämme, vaan siinä, mitä voimme rakentaa todellisuudessa.

Se opettaa meille, että arvokkaita ovat ne, jotka voivat pelastaa meidät, kun emme voi hengittää kunnolla. Ne, jotka omistautumisensa ja tietämyksensä ansiosta pienentävät kipuamme ja antavat meille toivoa.

Tässä uudessa skenaariossa on kaksi erittäin haitallista käytäntöä.

Virtuaalinen kiintymys ja henkilökohtainen etäisyys

Tiedät luultavasti jonkun, joka kommentoi sosiaalisen median julkaisujasi, mutta kun kohtaat hänet kasvotusten, hänellä ei ole mitään sanottavaa. Tämäntyyppinen dynamiikka perustuu kahteen pilariin: imago ja sosiaalisten taitojen puute.

Tämä henkilö saattaa hyvinkin olla kiinnostunut sinusta siinä toivossa, että vastaat, jotta hänellä näyttäisi olevan enemmän ystäviä omassa sosiaalisessa verkostossaan. Tämä nimittäin johtaa siihen, että häntä arvostetaan. Aivomme näkevät sen etunamme evoluution näkökulmasta katsottuna.

Sosiaaliset taidot vaativat harjoittelua. Sinulla saattaa olla geneettinen etu syntymästäsi lähtien toimiaksesi sosiaalisissa ympäristöissä, mutta se tarvitsee hoivaa.

Piilotettu “ei”

Useimmille meistä on vaikea sanoa “ei”. Sinulta pyydetään palvelusta, ja itsekäsityksesi hyppää kyytiin. Se kertoo sinulle, että olet antelias ihminen ja anteliaat ihmiset tekevät palveluksia muille. Joskus he jopa uhraavat omia henkilökohtaisia etujaan muiden etujen hyväksi.

Kuinka muka voisit kieltäytyä? Kummalla on suuremmat kustannukset, sillä että teet jotain mitä et oikeasti haluaisi, vai sillä että kieltäydyt ja saat halveksintaa osaksesi?

Yksi tapa välttää tämän dissonanssin syntyminen on vastauksen lykkääminen. Se on vähän kuin “nähdään taas” -lähestymistapa, jota monet vanhemmat tekevät toivoen, että heidän lapsensa unohtavat pian haluamansa tai vaihtavat sen toiseen, johonkin joka vanhempien on helpompi toteuttaa. Tällainen vanhempien ja lasten piirileikki on nyt levinnyt myös aikuisten maailmaan.

Saatat korvata sanan “katsotaan” sanomalla: “Kyllä. Teen sen heti, kun minulla on aikaa.” Kaiken aikaa tietäen, että sinulla ei itse asiassa ole aikaa, koska hänen pyyntönsä noudattaminen on viimeinen asia listallasi.

Saatat myös sanoa, että teet sen, mutta määrittelemättä milloin tulet sen tekemään, mikä on sinulle vielä parempi vaihtoehto. Se jättää tuolle henkilölle oven raolleen muistuttaakseen sinua sitoutumisestasi, mutta se saa myös sinut näyttämään hyvältä, jos hän vaikka unohtaa mitä hän oli pyytänyt tai hän ratkaisee ongelmansa toisella tavalla.

Sinulle on hyötyä siitä, sillä tunnet itsesi niin anteliaaksi kun aioit auttaa häntä. Sinulle jää todellakin positiivisen vahvistuksen tunne ilman, että sinun on todella autettava. Toisaalta, jos asettuisit hetkeksi toisen henkilön asemaan, huomaisit, että hän todennäköisesti tuntee olonsa melko epätoivoiseksi. Tästä syystä tällainen käytös on erittäin epätoivottavaa, mutta hyvin suosittua nykyään.

Itsevarmuuden puute

Lopulta hän ymmärtää, että et todellakaan aio auttaa häntä, ja että sinun itsevarmuuden puutteesi vuoksi hän on vieläkin epätoivoisemmassa tilanteessa kuin alun pitäen.

Vaikuttaa loogiselta, että jos et halua että näin tehdään sinulle, sinun tulee aloittaa antamalla esimerkkiä. Koska jos sinulla on tapana vältellä tekemiäsi sitoumuksia tai tehdä löyhiä lupauksia, on vain normaalia, että muut maksavat sinulle takaisin samalla mitalla.

Siksi, kun sanot tekeväsi jotain, sinun tulee todellakin yrittää suorittaa se ajoissa. Tai sitten sanot yksinkertaisesti, että “ei”. Tämä on yksi parhaista strategioista välttää tätä haitallista 2000-luvun tapaa.