Kaiken hallitseminen ei ole tervettä

Kaiken hallitseminen on yksi nykypäivän haaveista. Ihmiskunnan historia on kertomus siitä, miten ihminen on saanut vähitellen luonnonvoimat hallintaansa. Ihmisrotu sai alkunsa voimattomasta nisäkkäästä. Siitä lähtien olemme ottaneet huimia edistysaskeleita, joiden ansiosta pystymme vähitellen selvittämään kaikki ympäristömme salaisuudet.

Elämme nykyään hektistä aikaa. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että emme enää pysy muutoksen tahdissa. Ei ole lainkaan tavatonta, että haaveilemme mahdollisuudesta hallita kaikkea. Tämän haaveen taustalla on halu varmistaa olosuhteiden pysyvyys. Haluamme tuntea olevamme oman elämämme herroja.

“Pyrkimykset saada tämä kahtiajakoisuus hallintaan, hillitä arvaamatonta ja taltuttaa sekasortoista, tehdä tuntemattomasta ennakoitavaa ja kahlita vapaat vierailut ympäristöön, kaikki sellaiset toimet kuulostavat rakkaudelle soitettavilta kuolinkelloilta.” 

-Zygmunt Bauman-

Rankkaa tässä asiassa on se, että emme aina havaitse sitä että kaiken hallitseminen on harhakuvitelma. Se on mahdoton tavoite. Kun unohdamme sen, käyttäydymme tavalla joka saa meissä aikaan ahdistuneisuuden tuntemuksia. Huomaamme alituisesti menettävämme tilanteen hallinnan ja tunnemme itsemme turhautuneiksi.

Kaikki on jatkuvassa liikkeessä, ja on olemassa satoja tekijöitä jotka eivät ole meidän hallittavissamme. Kaikki elossa oleva muuttuu jatkuvasti. Tänään asiat ovat yhdellä tavalla ja huomenna ne ovat jollakin toisella tavalla. Kuolema on ainoa olotila, joka on täysin varma. Elämä on täynnä epävarmuutta ja odottamattomia tapahtumia.

Kaiken hallitseminen on kuvitelma

Olemme kaikki joutuneet huomaamaan, että emme enää elä huolettomia aikoja. Meitä pommitetaan jatkuvasti sadoilla eri ärsykkeillä. Heti herättyämme päämme on täynnä ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Meistä tuntuu siltä, että meillä on liian paljon tehtävää eikä tarpeeksi aikaa tehdä kaikkea.

Joudumme joka päivä kokemaan ristiriitaisia tuntemuksia ja tunteita. Joskus meidän pitää jopa päästää niitä ohitsemme ilman, että pystymme täysin edes ymmärtämään tai käsittelemään niitä. Meidän pitää olla aktiivisia tästä huolimatta. Jotta pystyisimme suoriutumaan tästä vaatimuksesta, meidän pitää asettaa itsellemme rajoja. Meidän pitää myös nopeasti päästä niiden epämukavien ajatusten ja tuntemusten yli, jotka valtaavat mielemme tehtävien suorittamisen aikana.

Haluaisimme tahtomattamme hallita kaikkea. Tästä johtuen saatamme ärtyä tai ärsyyntyä, kun kaikki ei suju niin kuin suunnittelimme tai törmäämme johonkin esteeseen. Tämä reaktio on eräänlaista kapinaa sellaista todellisuutta vastaan, joka ei ole yhteneväinen tavoitteidemme kanssa.

Päädymme yleensä ristiriitoihin tämän kaltaisissa tilanteissa. Vaikka hallitsemmekin raha-asioitamme, emme voi hallita niistä johtuvaa unettomuuttamme. Vaikka kykenemme hallitsemaan väsymystämme, tärkeät suhteet lipuvat sormiemme läpi. Vaikka yritämme miten paljon tahansa, emme koskaan onnistu hallitsemaan kaikkea.

Tietoinen havaitseminen ja täydellinen tietoisuus

Muut kuin länsimaiset kulttuurit ovat tietoisia totuudesta, jonka usein unohdamme. Elämää ei pidä elää mielen vaan aistien avulla. Tietoinen ajatus on aina läsnä tulkitsemassa todellisuutta. Mieli ohjaa elämäämme, joka perustuu ennakkoluuloihin, pelkoihin, kunnianhimoon ja moniin muihin asioihin. Se riistää meiltä mahdollisuuden kokea kunkin päivän tapahtumia aistejamme kuunnellen.

Miten tämä kaikki liittyy pyrkimykseen hallita kaikkea? Ajatus toimii siten, että se rajoittaa ja käsittää kaiken hyväksyäkseen sen ja ohjatakseen sen jollakin tavalla. Havaitseminen, tunteet ja tuntemukset toimivat siitä poikkeavalla tavalla. Ne ovat kapinallisempia ja kaoottisempia, mutta myös vapaampia ja aidompia. Nämä ovat sitä aluetta, jotka sabotoivat pyrkimyksemme hallita kaikkea. Ne myös sallivat meidän kokea onnea.

Havaitsemme usein käyvämme sisäistä kamppailua. Ajatuksemme antavat meille aineistoa, josta pyrimme pääsemään eroon. Emme pyri ymmärtämään sitä vaan pyrimme poistamaan se tietoisuudestamme niin pian kuin mahdollista. Saatamme esimerkiksi tuntea itsemme hieman ahdistuneiksi ja koetamme välittömästi työntää tämän tunteen pois mielestämme ja saada sen häviämään. Jos omaksuisimme hyväksyvän ja tarkkailevan asenteen, voisimme löytää toisenlaiset tulevaisuudennäkymät.

Opettele havainnoimaan ilman, että tuomitset itseäsi tai ajattelet liikaa. Ole vain pohdiskeleva. Älä yritä hallita kaikkea. Anna asioiden virrata omalla painollaan. Tämä on se tie, joka antaa sinun kokea elämää aidommalla tavalla ilman huolta ja pelkoa. Sen myötä sinulle syntyy uudenlaista ymmärtämystä, joka toimii elämäsi oppituntina. Se on korkeampaa tietoisuutta, joka johtaa mielesi tasapainoon.