Jos tyydyt murusiin, tulet aina olemaan heikko ja nälkiintynyt

Muruset mahdollistavat selviytymisen, yhdestä paikasta toiseen siirtymisen ajan mittaan. Ne antavat sinulle mahdollisuuden jatkaa elämääsi, mutta ne hädintuskin ravitsevat sinua, ne kiskovat itsetuntosi ja toiveesi maahan. Maailmassa on liikaa ihmisiä jotka tyytyvät murusiin vaikka heillä on uskomaton herkkyys ja lahjakkuus, ja liian monia ihmisiä jotka maistelevat koko kakkua ilman pienintäkään tunnetta tai säädyllisyyttä.

Jos ei olisi olemassa ihmisiä jotka tyytyvät murusiin, ei olisi myöskään omahyväisiä, itserakkaita ihmisiä, tai ainakin heillä olisi vaikeampaa. Puhumme ihmisistä jotka luovat myrkyllisiä ihmissuhteita: sadisti ja masokisti, pyyteetön työntekijä ja häikäilemätön pomo, omistautunut aviomies ja vaativa vaimo. Kitupiikki vanhempi ja lapsi joka muuttuu “pikku tyranniksi“.

Ajatteletko, että jotkut meistä ovat syntyneet tyytymään murusiin ja toiset kykenevät syömään kakun kerta toisensa jälkeen? Loogisesti ajatellen, näin ei voi olla.

Kyky olla kapinoimatta juontaa juurensa kauas menneisyyteen ja lopputuloksena on loukkuun jäänyt itsetunto, joka on pienentynyt pelkojen vuoksi. Pelkojen, jotka ovat todellisuudessa vain varjoja, savusta muodostuneita ajatuksia joilla ei ole todellisuuspohjaa tässä todellisuudessa paitsi niiden ketjujen muodossa jotka pitävät näitä ihmisiä vankinaan.

Murusia vain tästä päivästä selviytymiseen

Muruset tästä päivästä selviytymiseen tarkoittavat nälkää ja epävarmuutta huomiselle. Ei ole helppoa tunnistaa milloin sinulle annetaan murusia ja milloin saat jotakin joka saa sinut tuntemaan itsesi vahvaksi ja kokonaiseksi. Otetaan esimerkiksi nainen, joka etsii rakkautta ja törmää jatkuvasti miehiin jotka valehtelevat, jättävät hänet huomiotta, antavat hänelle merkityksettömän roolin elämässään.

Tämä nainen arvostaa rakkautta, kumppanuuden tunnetta, halauksien intiimiyttä. Hän tarvitsee tietyn määrän näitä “jaksaakseen eteenpäin”. Hän antaa kuitenkin niin paljon ja tyytyy niin vähään ettei lopulta löydä mitään näistä. Hän löytää suudelman satojen loukkausten välistä, hän kuulee kauniin sanan lukemattomien ristiriitaisten tekojen välistä, ja hän nukkuu jonkun kanssa jota hän tuntee vähemmän ja vähemmän joka päivä.

Monet ajattelevat että rakkauden antaminen odottamatta mitään takaisin on jotakin hienoa. Machiavellistinen osa tätä epätasapainoista ihmissuhdetta on se, että he antavat niin paljon rakkautta vastaanottamatta mitään, että joskus he luopuvat rakkaudesta itseensäkin kokonaan.

Rakastaminen ilman että pyytää mitään takaisin on itsestäsi luopumista loputtomasti kunnes lopulta olet kokoon kuivunut ja uupunut, ilman mitään positiivista vastavuoroisesti. Lopulta päädyt tilanteeseen jossa jäljellä ei ole yhtään satamaa johon voisit ankkuroida myrskyn tullessa.

Sinun ei tarvitse kirjoittaa sopimusta tietääksesi kuinka paljon olet valmis uhraamaan joka kerta. Ei ole kyse mahdollisen vahingon ennakoimisesta. Itsetuntosi vaatii täysin avoinna olevat silmät, korvat jotka kuuntelevat älykkäästi, muistin joka tietää kuinka arvioida sitä mitä juuri tapahtui ja mitä se ei enää toivo tapahtuvan uudelleen.

Itsetuntosi ei ole tehty murusista

Itsetuntosi ei tyydy murusiin. Itsetuntosi tyytyy empatiaan, itsevarmuuteen, kykyyn olla itsenäinen. Vahingoittunut itsetunto on kuin työntekijä jota palkitaan täysin keskinkertaisesti, joka työskentelee tunti tunnilta ilman taukoa, ilman minkäänlaista mahdollisuutta arvokkaaseen elämään.

Kaikesta luopuminen ei koskaan johda meitä minnekään, kuten ei myöskään nolausten sietäminen ja toisten välinpitämättömyyden kestäminen miellyttääksemme.

Jos haluat itsetuntosi kukoistavan ja elämäsi suunnan olevan näkyvillä ajelehtimisen sijaan, älä anna toisten antaa sinulle murusia ja huomaa jos olet vain tyytymässä tiettyihin asioihin elämässäsi. Voit nyt olla jopa kiitollinen, sillä olet saattanut ajatella että asioihin tyytyminen on ainoa asia mitä voit tavoitella, mutta nyt silmäsi avautuvat.

Lopputuloksena on noidankehä: kun päätät ihmissuhteen, olet aina heikko ja nälkiintynyt, tyytyen murusiin siellä ja täällä, kykenemättä edes maistamaan kakkua sillä olet vakuuttanut itsesi siitä ettet ansaitse sitä. Muut uskovat tämän myös. Tämä tuntuu miellyttävän heitä, antavan heille nautintoa, ja näin ollen kohtaat murusia, välinpitämättömyyttä.