Illuusio totuudesta: uskon jonkin olevan totta, vaikka se ei sitä ole

Illuusio totuudesta on mekanismi, jonka mukaan henkilö uskoo jonkin asian olevan totta, vaikka se ei sitä ole. Hän ei itse asiassa pelkästään usko siihen; hän myös puolustaa sitä. Hän myös sulkee totaalisesti sen mahdollisuuden, että se voisi olla väärin.

Illuusio totuudesta ilmestyy, sillä totuuden prosessoimisessa on virhe. Ihmisinä meillä on taipumusta sanoa, että tutut asiat ovat totta. 

Vuonna 1977 tästä aiheesta suoritettiin tutkimus. Vapaaehtoiselle ryhmälle esitettiin 60 lausuntoa. Tutkijat pyysivät heitä sanomaan mitkä lausunnot pitivät paikkansa ja mitkä eivät. Tämä sama suoritettiin myöhemmin uudestaan. Tutkijat huomasivat, että ihmiset pitivät niitä toteamuksia totena, jotka he olivat jo lukeneet aikaisemmin, olivat ne miten järkeviä tai järjettömiä tahansa.

“Valheessa ei olisi järkeä, ellei totuutta pidettäisi vaarallisena.”

-Alfred Adler-

Illuusio totuudesta ja epäsuora muisti

Vaikuttaa siltä, että tämä mekanismi toimii ”epäsuoran muistin” takia. Aikaisemmassa kokeessa osallistujat pitivät aikaisemmin näkemiään toteamuksia totena – siitä faktasta huolimatta, että heille kerrottiin niiden olevan selvästi vääriä. Jos nämä toteamukset vaikuttivat ”tutuilta”, ne vaikuttivat myös oikeilta.

Kuvitteellinen totuus tapahtuu ilman, että siihen sisältyisi avointa ja tietoista muistia. Tämä on epäsuoran muistin suora tulos, sellaisen muistin, joka käyttää aikaisempia kokemuksia tehtävien suorittamiseksi. Tämä on strategia, jota mieli käyttää säästääkseen energiaa.

Epäsuora muisti toimii esimerkiksi silloin, kun sidomme kengännauhojamme. Ensiksi opimme sitomaan ne. Myöhemmin suoritamme tämän tehtävän mekaanisesti, automaattisesti. Jos meidän on sidottava jotain muuta kuin kenkämme, käytämme todennäköisesti samaa tekniikkaa, vaikka se ei olisikaan paras vaihtoehto. Toisin sanoen meillä on taipumusta luoda malleja voidaksemme soveltaa niitä eri tilanteisiin.

Tätä henkistä strategiaa sovelletaan myös enemmän abstrakteihin todellisuuksiin, kuten ajatuksiin. Tämä johtaa kuvitteellisen totuuden vaikutukseen. Tämä tarkoittaa, että tulemme todennäköisemmin uskomaan ajatusta tai ajattelutapaa, jos se vaikuttaa tutulta ja jos se sopii aikaisempiin kokemuksiin. Tässä on riski tehdä harkitsemattomia valintoja.

Manipulaatio

Totuuden illuusiolla on paljon tekemistä ongelmallisten vaikutusten kanssa. Kuten vanha natsisanonta menee, ”jos toistat valhetta tarpeeksi, siitä tulee totuus”. Toteamuksella jota toistetaan, vaikka se olisi väärin, on taipumusta alkaa muuttua totuudeksi. Useimmat ihmiset eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita tai heillä ei ole tarpeeksi resursseja vahvistaakseen mikä on totta ja mikä ei.

Kuvitteellinen totuuden vaikutus on itse asiassa mielen oikotie, jota se käyttää välttääkseen ponnisteluja. Jos analysoimme kaikkia ajatuksiamme ja tekojamme, olisimme uupuneita alle tunnissa.

Miksi on parempi olla hereillä mielummin päivällä kuin yöllä? Pitäisikö meidän syödä aamupalaa, vai olla syömättä mitään aamulla? Se mitä syömme aamupalaksi, onko se hyväksi, vai syömmekö vain tottumuksesta?

On mahdotonta arvioida kaikkea etsiessämme totuutta. Siksi aivomme auttavat meitä ja ne yksinkertaisesti organisoivat tietoa sen mukaan, mitä olemme oppineet. Kyseessä on strategia, joka auttaa meitä elämässä.

Illuusio totuudesta ei mitätöi logiikkaa

Kuvitteellisen totuuden vaikutuksen tärkeä puoli on siinä, että ei väliä kuinka vahva se on, se ei mitätöi loogista järkeilyä. Tämä tarkoittaa, että voimme aina suorittaa henkisiä prosesseja, jotka sallivat meidän ymmärtää mikä on totta ja mikä ei.

Se tarkoittaa myös, että manipulaation voima mielestä on rajoitettu. Se vangitsee meidän illuusioon vain silloin, kun päätämme olla käyttämättä korkeimpia järkeilyn ominaisuuksia. Jos päätämme käyttää niitä, illuusion vaikutus laimenee. 

Kuten voimme nähdä, olisi mielenkiintoista kyseenalaistaa todellisuuden kaikkein tärkeimmät puolet. Meidän olisi kysyttävä itseltämme miksi uskomme eri asioihin. Uskommeko joidenkin asioiden olevan totta vain siksi, että olemme kuulleet niin monta kertaa? Vai onko se totta siksi, että meillä on tarpeeksi todisteita sen uskomiseksi?