Ihmiset jotka haluavat sinut vain silloin kun he tarvitsevat sinua, eivät ansaitse sinua

Ihmiset jotka haluavat sinut vain silloin kun he tarvitsevat sinua, eivät ansaitse sinua. He eivät ansaitse sitä, että kutsuvat itseään ystäviksesi, eivätkä he ansaitse huomioitasi. Huolimatta siitä paljonko aikaa kuluu, paljonko asiat muuttuvat, he eivät koskaan muuta itsekästä asennettaan.

Tämä ei tarkoita, että he olisivat pahoja ihmisiä, se tarkoittaa vain että teidän suhteenne ei ole terve. Se ei ole hyvä yhdistelmä. Älä tunne oloasi huonoksi tämän vuoksi, yritä ymmärtää että se on vain osa elämää. Joskus voitat, joskus opit.

Siteet rakentuvat ja vahvistuvat vastavuoroisuuden, vuorovaikutuksen ja vaihtokaupan kautta. Ihmiset jotka ovat todella rinnallamme emotionaalisesti ovat niitä, jotka tulevat silloin kun tarvitsevat meitä, ja he ovat siinä meitä varten silloin kun me tarvitsemme heitä.

Kun ihmissuhde koostuu antamisesta ja antamisesta, se epäonnistuu lopulta, tunteiden muuttuessa happamiksi.

Välinpitämättömyys osoittaa rakkauden puutetta

Välinpitämättömyys on paras tapa osoittaa jollekin ettet rakasta häntä. Siksi meidän ei tulisi asettaa etusijalle ketään joka kohtelee meitä vaihtoehtona. Ensisijaisesti siksi, että tärkein prioriteetti elämässämme pitäisi olla me itse, jos haluamme saavuttaa tasapainon.

Välinpitämättömyyden, itsekkyyden ja laiminlyöntien aiheuttama vahinko näkyy kun katsomme peiliin. Emme ymmärrä ansaitsevamme rakkautta, emmekä tiedä kuinka kykymme rakastaa itseämme ja muita kuoli.

Et ansaitse ketään, jonka välinpitämättömyys saa sinut tuntemaan olosi näkymättömäksi ja olemattomaksi. Ansaitset jonkun jonka huomio saa sinut tuntemaan tärkeäksi ja läsnäolevaksi.

Et ansaitse ketään joka kohottaa odotuksiasi sanoillaan ja sitten murskaa ne teoillaan. Sinä ansaitset jonkun joka sanoo vähemmän, mutta tekee enemmän.

Et ansaitse jotakuta joka haluaa sinut vain silloin kun hän tarvitsee sinua, vaan ennemmin jonkun joka on rinnallasi silloin kun hän tietää sinun tarvitsevan häntä.

Et ansaitse ketään joka tekee sinut surulliseksi ja saa sinut itkemään, vaan ennemmin jonkun joka tekee sinut iloiseksi ja saa sinut hymyilemään.

Kun toivo on viimeinen menetetty asia

Joskus se sattuu, kun toivo on viimeinen asia jonka menetämme. Kun odotamme, valtavan itsekontrollin avulla, ihmeen tapahtuvan, että hänen itsekkyytensä muuttuisi kiitollisuudeksi ja kiinnostukseksi yhteisten hetkien jakamiseen.

Näillä toiveilla on tietty määrä joustamattomuutta, ja kun päätämme etäännyttää itsemme heistä koska heillä ei ole mitään arvoa meille, alamme ajatella asioita kuten: “Mitä jos olen väärässä?” ja “Mitä jos he eivät tosiasiassa olekaan itsekkäitä?”

Siitä huolimatta, ainoa asia minkä tämä tekee, on oman hyvinvointimme ja tunteemme alistaminen toisten ihmisten tahdolle. Oletko pysähtynyt ja ymmärtänyt että olet sokeuttanut itsesi todisteilta, jättänyt huomiotta omat emotionaaliset tarpeesi?

Usein mokaamme tämän hetken odottaessamme ihmissuhteidemme muutosta; niiden muutosten jotka eivät koskaan saavu, jos emme tee mitään tilanteen parantamiseksi tai yritä löytää tasapainoa näissä suhteissa.

Usein ratkaisu on rauhallinen keskustelu näiden ihmisten kanssa, jotta he voivat ymmärtää kuinka eriarvoiseksi suhde on kehittynyt. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin niin epäkunnioittavia ja itsekkäitä, etteivät he edes yritä piilottaa sitä.

Joka tapauksessa, meidän tulisi etsiä tervettä tasapainoa kummaltakin osapuolelta. Jos tätä ei synny, meidän tulisi valita ensisijaisesti itsemme, pitää huolta itsestämme, ja alkaa seuraamaan juonta jossa me olemme päähenkilöitä.