Henkisen yksinäisyyden tuska

“Varastit minun oikeuteni yksinoloon tarjoamalla tekokumppanuutta.” Tämä tunne, tämä tyhjyys, saattaa kuulostaa sinusta varsin tutulta. Olet kenties kokenut sitä jossain vaiheessa menneisyyttäsi sellaisten omaa etuaan ajavien ystävien kanssa, jotka olivat rinnallasi vain hyötyäkseen sinusta jollain tapaa. He eivät välttämättä juurikaan piitanneet sinun kiinnostuksen kohteistasi, suruistasi tai iloistasi.

Entäpä ne sellaiset romanttiset parisuhteet, jotka hiipuivat pikkuhiljaa päättyen epäonnistumiseen? Sitä sattuu. Me avaamme sydämemme ihmisille, jotka saavat päämme sekaisin ja jotka tuovat jännitystä elämäämme vain tajutaksemme, ettei olemassa ole pahempaa yksinäisyyttä kuin se, jota tunnet kun rinnallasi on ihminen, joka ei edes huomaa sinua ja jolla ei ole hajuakaan, miten pitää sinua hyvänä.

Kun ihminen kohdistaa toisiin ihmisiin tiettyjä toiveita ja odotuksia, saa hän aikaan itsessään tahtomattaan eräänlaisen henkisen yksinäisyyden tunteen. Harva tunne on yhtä raskas ja uuvuttava kuin tämäntyyppinen yksinäisyys, joka ulottuu paljon syvemmälle kuin fyysisiin tarpeisiin.

Henkinen yksinäisyys on yksi nykyaikamme suurimmista vitsauksista. Monet meistä ovat toisten ihmisten ympäröimiä – perheiden, ystävien, elämänkumppaneiden ja satojen tai jopa tuhansien eri sosiaalisista kuvioista lähtöisin olevien “ystävien” ympäröimiä – mutta siltikin tunnemme olevamme yksin. Ei olemassa mitään niin suurta ja kalvavaa kipua kuin noiden aukkojen tunteminen itsessään, sillä ne ovat aukkoja, joita kukaan ei osaa täyttää.

Yksinäisyys, jota kukaan ei näe

Henkinen yksinäisyys on omalla tavallaan siunaus ja toisaalta taas ei. On hyvin mahdollista, että ihmiset usein sanovat sinulle: “Et oikeastaan voi valittaa, sillä sinullahan on niin upeasti sinut huomioiva poika-/tyttöystävä, joka rakastaa sinua niin valtavasti”, “Et koskaan tule kyllästymään siihen, kuinka paljon ystäviä sinulla on”. Ja sinä nyökkäät ja väläytät tyhjän hymyn kasvoillesi tietoisena siitä, että se on pelkkä teennäinen ulkokuori ja että todellisuudessa tunnet olosi suunnattoman yksinäiseksi.

Usein kutsumme yksinäisyydeksi meitä ympäröivien ihmisten poissaoloa ja kun elämme läpi elämämme ilman läheisiä siteitä muihin ihmisiin. Tällaisessa yksinäisessä elämässä meillä ei ole vierellämme ihmisiä, jotka kuuntelisivat meitä tai antaisivat meille tilaisuuden osoittaa heille kiintymystämme ja hellyyttä joka päivä. Kysymys kuuluukin, tarvitsemmeko todella jonkun välttämättä rinnallemme voidaksemme tuntea olomme onnelliseksi? Emme tietenkään.

Toisinaan yksinäisyyden tunne itsessään on intiimi tila, jossa voimme löytää paremman tasapainon. Introspektiivinen keskusteleminen ja ajanvietto itsensä kanssa on yksi tapa vahvistaa itsetuntoa. 

Voisimme melkeinpä siis todeta, että kaikki ne ihmiset, jotka tulevat elämäämme tarjoten ainoastaan itsekkyyttään ja henkistä epäkypsyyttään samalla myös riistävät meiltä sen sen arvokkaan yksinolemisen ja yksityisyyden tunteen tai tasapainon, jossa tunnemme olomme turvalliseksi.

Kuinka voit päästä yli henkisestä yksinäisyydestä?

Henkinen yksinäisyys on yksi raskaimmista ja kurjimmista tunteista, jota ihminen voi tuntea. Tieto siitä, että vierellämme on joku tai jopa useita ihmisiä ja että siitäkin huolimatta tunnemme olomme hirvittävän yksinäiseksi saattaa lopulta olla ensimmäinen askel kohti masennusta.

Miten siis pärjäämme?

Tunnista epämukavuutesi, tyydyttymättömyytesi tai kapinahenkisyytesi.

Joskus pystymme kätkemään henkisen yksinäisyytemme muiden ongelmiemme alle, joita voivat olla esimerkiksi matala itsetunto ja/tai vähäinen motivaatio ylläpitää tai hakeutua sosiaalisen kanssakäymisen pariin, kun todellisuudessa toteamme itsellemme sisimmässämme: “Minulla on tunne siitä, että minusta puuttuu jokin pala.” Ja haava on peräisin siitä tuskasta, että vierellämme oleva ihminen tai ihmiset eivät huomaa meitä eikä heillä tosiasiassa ole aavistusta vaikkapa siitä, mistä me pidämme ja emme pidä.

Pohdi ja huomioi tunteitasi.

Miltä sinusta tuntuu? Onko se surua, ja kuka sinut saa tuntemaan sillä lailla? Tunnetko olosi turhautuneeksi, ja mikä aiheuttaa sinussa moisen tunteen? Oletko peloissasi ja mikä tai kuka saa sinut tuntemaan pelkoa?

Kun olet tunnistanut todellisen ongelman, kommunikoi. 

On äärimmäisen tärkeää, että jaat toisten kanssa sen, miltä sinusta heidän seurassaan tuntuu, oli kyse sitten kumppanistasi, perheenjäsenestä tai vaikkapa ystävästä. Kerro heille selkein sanoin, että teidän välinen suhteenne aiheuttaa sinulle enemmän harmia kuin iloa, ja että sinun tarvitsee kokeilla jotain muuta.

Sen jälkeen kun olet laittanut rattaat pyörimään muutoksen aikaansaamiseksi, mikä ikinä onkaan tavoittelemasi muutos, on tärkeää, että pystyt jälleen nauttimaan omasta seurastasi. Miksi? Olet viettänyt niin paljon aikaa ilman, että olet voinut olla oma itsesi, odottaen asioiden tapahtuvan ja kaivaten kipeästi tiettyjä tunteita. Sinun täytyy saada henkilökohtaiset tarpeesi tasapainoon, jotta voisit löytää sisäisen lapsesi jälleen ja rauhoittaa sen aikuisen, joka anelee sisäistä rauhaa.

Henkisen yksinäisyyden kalvava tunne tulee toisinaan esille epäsäännöllisesti: kenties tapaamme jonkun ihmisen, ja siltikin tunnemme yksinäisyyden kirvelevän sisimmässämme aiheuttaen polttavaakin kipua. Tämän korjaaminen ja itsemme vapauttaminen tai itsemme uudelleenlöytäminen saattaa auttaa meitä pääsemään eteenpäin henkilökohtaisessa kehityksessämme.