Henkinen vastuullisuus: en pysty vaiko en halua?
“Tällä hetkellä minun on vain täysin mahdotonta tehdä päätös. Minä en pysty.” On mahdollista, että useammin kuin kerran joku sinun läheisistäsi on sanonut sinulle nuo samaiset sanat. Tai ehkä sinä itse olet ilmaissut ääneen tunteen tuosta tutusta muurista sisimmässäsi, joka haittaa meidän päätöksentekoamme ja etenemistämme. Tee tähän muutos, sillä vastuullisuus itsestään kokonaisuutena voi muuttaa koko elämäsi.
“Minä en tiedä pitäisikö minun päättää parisuhteeni.” “Ehkä minun pitäisi muuttaa joitakin asioita elämässäni, mutta en pysty tekemään sitä juuri nyt.” “Minä tiedän, että minun pitäisi puhua kyseisen ihmisen kanssa ja kertoa hänelle miltä minusta tuntuu, mutta minä en voi. Minä en rohkene.” Mitä kaikkien näiden tyypillisten epäröinnin hetkien taustalla on? Meidän jokapäiväisessä arkielämässämme toimii jatkuva epävarmuuksien virta, joka isommissa tai pienemmissä määrin tekee meidän elämästämme enemmän tai vähemmän helppoa.
Tänään me haluamme kertoa sinulle tästä elämän osa-alueesta: siitä henkilökohtaisesta ja henkisestä vastuusta, jota meidän kaikkien pitäisi kehittää riittävästi. Joskus se ei ole helppoa, mutta pienellä vaivalla ja rohkeudella me voimme tavoittaa sen ja täten tulla johdonmukaisemmiksi niiden päätösten suhteen, joita jatkuvasti teemme.
Ero sen välillä eikö voi vai eikö aio
Varmasti tunnet enemmän kuin yhden sellaisen ihmisen joka usein sanoo: “minä en voi” tai “minä en pysty”. Kun heidät kutsutaan ulos, kun vain puhut heidän kanssaan tai jopa niinä hetkinä kun heille ehdotetaan, että ehkä heillä alkaa olla käsillä se hetki jolloin tehdä muutoksia elämäänsä, tämä “minä en voi” ilmaantuu uudelleen ja uudelleen.
Mitä pohjimmiltaan tarkoittaa kun ilmaistaan ajatus, että “minä en pysty”? Jos minä sanon nuo kaksi sanaa, olen minä vapauttanut itseni vastuusta. Tämä on vain yksi tapa rajoittaa itseämme. Meidän ikiomilla äänillämme me rakennamme suunnattomia muureja tälle elämän taistelukentälle. Ja me antaudumme.
Jos minä en voi hallita tilannetta, lakkaan minä olemasta vastuussa mistään mitä ympärilläni on tai tapahtuu. Kun sanoo “minä en pysty”, antaa samalla laivan ohjauksen olosuhteiden ja ongelmien hallintaan, jättämättä ketään ruoriin. Pelkkä ajatuskin tästä on todella kammottava. Joten otetaanpa esimerkki, joka saattaa olla sinullekin läheinen tai ainakin tuttu: “Minä en voi päättää parisuhdettani, vaikka tiedän että en ole enää rakastunut, mutta me olemme viettäneet niin monta hyvää vuotta yhdessä ja minä vain en pystyisi olemaan ilman häntä elämässäni.”
Missä on tuolloin itsetuntomme, meidän johdonmukaisuutemme ja meidän tinkimättömyytemme? Jos me emme ole johdonmukaisia tunteidemme ja mielenliikutuksiemme suhteen, me menetämme suuren osan siitä kuka me todella olemme. Ajan kanssa tämä muuttuu niin suureksi turhautuneisuudeksi, että se satuttaa meitä ja saa meidät tuntemaan olomme tyhjäksi. Tämä puolestaan voi lopulta satuttaa myös muita.
Henkinen vastuullisuus
Kokeillaanpa jotain erilaista. Mitä tapahtuisi jos sen sijaan, että sanot “minä en pysty”, korvaatkin sen sanomalla “minä en aio”, mikä tarkoittaa samaa kuin “minä en halua”. Tässä tapauksessa tällöin kuvioihin astuu selkeä tunne valinnan teosta. Mukana on vakaumusta ja päättäväisyyttä. Seassa on rohkeutta ja tahdonvoimaa. Tämä on se, mikä tunnetaan “henkisenä vastuullisuutena”. Tässä terveellisessä harjoituksessa ihminen on johdonmukainen sen suhteen mitä hän tuntee ja tekee. Se on sitä, kun otamme vastuun omista tunteistamme ja me toimimme johdonmukaisesti aiheuttamatta kenellekään kärsimystä, edes itsellemme.
Henkinen vastuullisuus on olennainen tukipylväs itsetunnolle ja onnellisuudelle. Meidän ei pitäisi välttää tunteitamme, vaan ennemminkin hyväksyä ne ja uskaltaa antaa itsemme tehdä päätöksiä jotka tukevat niitä. Näin me teemme itsellemme mahdolliseksi toimia rohkeammalla ja rehellisemmällä tavalla.
Aina meidän ei ole helppoa toimia tunteidemme mukaisesti. Elämä on kovin monimutkainen ja monitahoinen sokkelo, jossa meidän täytyy suoriutua ja kamppailla erilaisten ihmisten ja erilaisten tilanteiden kanssa. Mutta on varmasti vaivan arvoista pitää tämä mielessä ja aina kehittää ajatusta sen ympärillä, että meillä on kyky näyttää toteen aito ja vilpitön henkilökohtainen vastuunalaisuutemme.
Tämän saavuttamiseksi me esittelemme pienen strategisen suunnitelman. Se on hyvin yksinkertainen. Se perustuu sille, että selität muutamalla rivillä ne ongelmat jotka sinulla juuri nyt on, ja asetat ne joko “Minä en pysty” tai “Minä en halua” osioon. Kun olet tehnyt tämän, kysy itseltäsi mitä nuo sanat saavat sinut tuntemaan ja josko ne määrittelevät totuuden siitä mitä tunnet. Tässä on esimerkki:
“Minä en rakasta poika- tai tyttöystävääni enää, mutta en voi jättää häntä. En uskalla.” ——“Minä en halua jättää minun poika- tai tyttöystävääni.” (Onko tämä totta?)
“En pysty lentämään lentokoneella, se pelottaa minua.”——“En halua lentää lentokoneella.” (Onko tämä totta?)
“Minun työtoverini häiritsee minua. Mutta minä en voi kertoa sitä hänelle.”——“Minä en halua kertoa hänelle.” (Onko tämä totta?)
“En pysty kohtaamaan omia tunteitani.”——“En halua kohdata omia tunteitani.” (Onko tämä totta?)
Eikö olekin uskomatonta miten yhden pienen sanan muuttaminen voi muuttaa täysin koko näkökulmasi?
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.