Koska hän ei tiennyt sen olevan mahdotonta, hän onnistui siinä

Kuinka monta kertaa olet lopettanut jonkun asian tekemisen kesken kaiken, koska joku kehotti sinua olemaan jatkamatta saaden sinut uskomaan, ettet ikinä tulisi pääsemään päämäärääsi? Meistä jokainen on luultavasti ainakin joskus ollut tällaisessa tilanteessa elämänsä aikana.

Olen nähnyt aivan liian monta kertaa, kuinka ihminen nitistetään tyystin maan tasalle. Opettajat, äidit, sisarukset, ystävät… Kaikki ovat tehneet voitavansa saadakseen tämän ihmisen tuntemaan itsensä täysin arvottomaksi.

Ja se on aivan totta; meille kaikille on joskus käynyt niin. On olemassa lukemattomia asioita, jotka olemme jättäneet elämämme eri vaiheissa tekemättä, koska meille kerrottiin siinä tilanteessa, ettemme pystyisi siihen. Ja me tietysti nielimme joka sanan. On hämmästyttävää, kuinka monia eri mahdollisuuksia elämä on meille tarjonnut ilman, että edes yritimme käyttää niitä hyödyksemme, sillä jo etukäteen “tiesimme”, ettemme kuitenkaan onnistuisi saavuttamaan päämääräämme.

On olemassa mitä moninaisimpia eri tapoja lannistaa toinen ihminen, ja ne ovat toinen toistaan satuttavampia. Olen kuullut ihmisten sanovan satoja kertoja toisille ihmisille: “et sinä kuitenkaan onnistu siinä”, “älä turhaan haaskaa aikaasi”, “heität koko elämäsi hukkaan tuolla tavalla” ja monia muita vastaavankaltaisia lausahduksia.

Mutta suurimmassa osassa tapauksia kyse on kuitenkin jostain hyvin huomaamattomasta. Lannistavat ja nenänvartta pitkin suunnatut katseet, ivalliset ilmeet ja toisten pilkkaaminen ja vähätteleminen, epätoivoisuus ja väärinymmärtäminen – kaikki suunnataan kohti niin pieniä kuin suuriakin yrityksiä saada aikaan jotain suurta ja merkityksellistä.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, etteivät he milloinkaan pysty oppimaan jotain kieltä, pääsemään timmiin fyysiseen kuntoon, pääsemään yli ujoudestaan, voittamaan kilpailua tai oppimaan ajamaan autoa. Olemme nähneet tällaisen tapauksen lukemattomia kertoja… Olemme myös todistaneet tuhansia kertoja, kuinka ne kaikkein tuhoisimmat ja synkimmät varoitukset ovat usein peräisin perheenjäseniltä tai koulusta. Minkä takia? Kun olemme pieniä, se mitä muut meille sanovat muodostaa meidän identiteettimme ja sen kuvan, joka meillä on itsestämme.

Me kaikki syyllistymme unelmien tukahduttamiseen säännöllisesti (vaikka tiedämme, kuinka lamauttavaa se on ja vaikka kuinka yrittäisimme estää sitä tapahtumasta).

Totuus on kuitenkin se, että mitä tahansa voi tapahtua. Vaikkei sitä voi tehdä jollain tavalla, se on tehtävissä jollain toisella tavalla. Kuten Edison sanoi, “Sellaisten ihmisten, jotka sanovat ettei jotain asiaa voi tehdä, ei pitäisi häiritä sellaisia ihmisiä, jotka jo tekevät sitä”. Voimme tehdä mitä ikinä haluammekaan tehdä, kunhan vain yritämme tarpeeksi kovasti, sillä haluaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että pystyy tekemään jotain. Se kuitenkin on suuri apu, jota ilman onnistuminen on lähestulkoon mahdotonta.

Olipa kerran kaksi poikaa, jotka lähtivät luistelemaan jäätyneelle lammelle. Oli kylmä ja pilvinen iltapäivä, mutta pojat pitivät hauskaa ilman minkäänlaista huolen häivää. Yhtäkkiä jää alkoi rasahdella heidän jalkojensa alla ja toinen pojista vajosi jäihin kylmän veden varaan pystymättä nousemaan omin avuin ylös. Toinen poika näki ystävänsä alkavan vajota yhä syvemmälle jäälauttojen sekaan, joten hän poimi maasta kiven ja alkoi hakata sitä jäähän kaikilla voimillaan, kunnes hän onnistui rikkomaan jäätyneen vedenpinnan. Hän sai otteen ystävästään ja onnistui pelastamaan tämän hengen.  

Kun palomiehet vihdoin saapuivat ja näkivät, mitä oli sattunut, he ihmettelivät ääneen, kuinka hän onnistui pelastamaan ystävänsä jään ollessa niin paksua.

“On mahdotonta, että hän olisi itse pystynyt rikkomaan jään tuolla kivellä ja noilla pienillä kätösillään”, he totesivat.

Juuri sillä hetkellä vanha mies ilmestyi tapahtumapaikalle ja sanoi:

“Minä tiedän, kuinka hän onnistui siinä.” 

“Kuinka?” 

“Hänen ympärillään ei ollut ketään sanomassa hänelle, ettei hän pystyisi siihen.”

Kaikkien pitäisi soveltaa tätä tarinaa omassa elämässään ja rikkoa jää voidakseen pelastaa itsensä lähes varmalta kuolemalta. Meidän jokaisen sisällä on voimaa kompuroida tuhat kertaa ja nousta pystyyn tuhat ja yksi kertaa. Meillä on sisällämme rohkeus kohdata ja sietää kipua ja panna yhteen kaikki ne palat, jotka muut ihmiset ovat särkeneet.

Jotkut meistä tietävät, että päämäärän saavuttamiseksi ensimmäinen askel on aluksi asettaa itselleen selkeitä tavoitteita ja selkänsä kääntäminen unelmien murskaajille seuraa hyvänä kakkosena. Kolmas askel on saavuttaa piste, josta ei ole enää paluuta entiseen, eli toisin sanoen se hetki, jolloin meidän ainoa jäljellä oleva vaihtoehtomme vain saavuttaa se. 

Senecaa siteeraten: “Kyse ei ole siitä, että jokin asia olisi vaikea emmekä siksi uskalla. Kyse on siitä, ettemme uskalla, ja siksi asia tuntuu vaikealta.” 

Jos siis haluat kulkea sellaisia polkuja, joita pitkin suurin osa ei ole koskaan kulkenut, sinun täytyy tehdä jotain sellaista, jota suuri osa ihmisistä ei milloinkaan tee: uskoa itseesi!

Kuvat: nuvolanevicata