Erilainen joulu (joulutarina)

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Cristina Calle Guisado

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tänään haluan kutsua sinut pohtimaan joulun todellista merkitystä jakamalla tarinan nimeltä Erilainen joulu. Se kertoo pienestä pojasta, joka muistuttaa meitä siitä kuinka tärkeää on arvostaa asioita. Tarina auttaa meitä muistamaan, että meidän tulee olla kiitollisia joka päivä siitä mitä meillä on, vaikka se ei tuntuisi paljolta. Kiitollisuutta ei tulisi jättää vain vuoden yhdelle päivälle.

Joulun aikaan meitä pommitetaan TV-mainoksilla makeisista, leluista, hajuvesistä jne. Kaikki ympärillämme kertoo siitä, että tuo mahtava ja pelottava aika vuodesta on täällä. Kadut valaistaan jouluvaloin ja eräänlainen kollektiivinen hulluus valtaa ihmiset: se saa meidät ostamaan pakonomaisesti, täyttämään ruokakaapit kukkuralleen ja ostamaan lahjoja kaikille. Mutta onko tämä todella joulun tarkoitus? Erilainen joulu on mahdollinen, jos osaamme nähdä muutakin kuin lahjat.

“Joulu ei ole ajankohta eikä kausi, vaan mielentila. Rauhan ja hyvän tahdon vaaliminen, armon jakaminen runsaskätisesti, on joulun todellista henkeä.”

-Calvin Coolidge-

Erilainen joulu

Pikku Oliver oli juuri täyttänyt viisi vuotta ja oli erittäin kiinnostunut maailmasta ympärillään. Hän alkoi huomata, kuinka kaikki muuttui: kadut olivat täynnä kirkkaita värejä, samat laulut toistuivat kaikkialla ja ihmiset koristelivat puitaan kaikenlaisilla koristeilla. TV:ssä hän näki karkki-, lelu-, viini- ja hajuvesimainoksia. Tämän kaiken näkeminen sai Oliverin ajattelemaan… Vihdoin hän uskalsi kysyä äidiltään tämän polttavan kysymyksen:

– “Äiti, mikä on joulu?”

– “Se on jotain, joka vain onnekkailla voi olla. Toivon, että voin antaa sen sinulle jonain päivänä”, äiti vastasi surullisesti.

Oliver oli surullinen kuultuaan äidin vastauksen ja nähtyään tämän ilmeen. Mutta hän ei menettänyt toivoaan sen suhteen, että jonain päivänä hänelläkin olisi oma joulu. Päiviä kului, ja pikku Oliver jatkoi tutkailuaan. Sitten jouluaamu saapui.

Oliver heräsi hyvin varhain ja juoksi herättämään äitinsä. Äiti avasi hitaasti silmänsä ja näki, että pojalla oli hänelle kortti. Se oli itsetehty, valmistettu kierrätyspaperista. Mutta se oli kaunis kortti, täynnä värejä ja piirustuksia, ja siinä oli toiveikas viesti: “Annat minulle joulun joka päivä, koska olen onnellinen kun olen kanssasi.” Äiti alkoi itkeä, joten Oliver kysyi:

– “Äiti, miksi itket?”

– “Koska en tiennyt kuinka onnekas olin, ennen kuin näytit sen minulle”, sanoi Oliverin äiti halatessaan poikaansa tiukasti.

– “Tietysti äiti, meillä on joulu joka päivä.”

“Joulussa ei ole kyse lahjojen avaamisesta vaan sydäntemme avaamisesta.”

-Janice Marditera-

Rakkaus on paras lahja

On mahdollista tehdä tästä juhlasta toisenlainen. Pikku Oliver teki niin kaikessa viattomuudessaan. Hän arvosti sitä millä todella oli hänelle merkitystä. Hänen äitinsä rakkaus oli ilman muuta paras lahja jonka hän saattoi saada. Tämä lapsi muistuttaa meille, aivan kuten hän muistutti äidilleen, että joskus me unohdamme sen millä todella on väliä. Huolehdimme siitä mitä emme voi antaa toisille, joko siitä syystä ettei meillä ole siihen varaa, tai siksi että oletamme ettemme saa mitään takaisin.

Ja ehkä me unohdamme kaiken mitä meillä jo on ja mitä saamme toisilta ihmisiltä. Kukaan ei ole rikkaampi kuin henkilö, jolla on paljon rakastavia ja arvostavia ihmisiä ympärillään. Ja meillä kaikilla on varmasti edes yksi sellainen ihminen, jota rakastamme ja joka rakastaa myös meitä. Myös – ja erityisesti – jouluna.

Jos et tiedä mitä antaisit rakkaillesi jouluna, anna heille rakkautta.