Epiktetos ja tuntemisen viisaus

Epiktetos syntyi vuonna 55jKr Hierapoliksessa, Fryygiassa, ja saapui Roomaan Epafrodituksen orjana. Isäntä koulutti Epiktetosta tämän Nikolpolikseen karkoitukseen saakka, mikä tapahtui vuoden 93jKr pyörteillä.

Siitä huolimatta, että oli ollut orja ja saanut julmia selkäsaunoja, oli Epiktetos onnellinen ihminen. Hänen filosofiansa viisaus perustui sille, että meidän tuli erotella selkeästi mitkä asiat ovat meidän hallinnassamme, ja mitkä asiat eivät ole. Tällä tavoin ihminen voi keskittyä muuttamaan niitä asioita, jotka ovat hänen muutettavissaan sekä hyväksyä ne asiat, jotka eivät ole, ja täten välttää ahdistusta ja surullisuutta.

Epiktetos hyväksyi sen tosiasian, että hänen olosuhteensa eivät olleet hänen hallittavissaan eivätkä muutettavissaan millään tavoin, mutta hänen mielensä oli. Näin tarkasteltuna hänellä oli ylin voima ja vaikutusvalta. Ja näin ollen hän päätti, että asiat vaikuttaisivat häneen ainoastaan jos hän sallisi niiden vaikuttaa itseensä. Myönteisten tai kielteisten tunteiden kokeminen ei näin siis riippunut ulkoisista tapahtumista, vaan ennemminkin hänestä itsestään ja hänen ajatuksistaan näihin tapahtumiin liittyen.

Me hallitsemme omia tunteitamme

Suurimmalla osalla ihmisistä on tapana uskoa ollessaan negatiivisten tunnetilojen ansassa — kuten masennus, ahdistus, viha tai syyllisyys — että sen aiheuttaa heidän olosuhteensa, tai tilanteet joita heidän elämässään tapahtuu. Mutta todellisuudessa useimmin tämä ei ole asian laita.

Mikä todella määrittelee meidän tunteisiin perustuvan tilamme, on meidän tapamme tulkita maailmaa, meidän asenteemme, meidän omat uskomuksemme ja ajatuksemme. Tämä on vuosituhansia vanha paikkansa pitävä viisaus, josta todistaa se, että sama tilanne saattaa tuoda esiin erilaisia tunnetiloja eri ihmisissä.

Loogisesti ajatellen jos hyväksymme tosiasiana, että meidän kohdallemme osuvat tilanteet ovat vastuussa meidän tunnetilastamme, pitäisi kaikkien samassa tilanteessa olevien reagoida samoin tavoin. Ja näin ei epäilyksettä ole. Joten on oltava jokin muu suodatin, joka määrittää meidän tunteemme.

Ajatukset tulevat ensin, tunteet seuraavat

Otetaanpa tästä käytännönläheinen esimerkki. Kuvittele, että olet linja-autossa. Seisot käytävällä ottaen tukea tangosta ja yhtäkkiä joku tönäisee sinua takaapäin. Sinä ärsyynnyt, sillä joku töykeä kanssakulkija ei ollut tarpeeksi huomaavainen ja varovainen sinun läheisyydessäsi. Joten päätät kääntyä ympäri ja tarjota hänelle viipaleen viisauttasi. Sitten huomaatkin yllätykseksesi, että takanasi oleva ihminen on sokea.

Tässä vaiheessa nuo tuntemasi vihan, raivon ja vimman tunteet muuntuvat myötätunnon ja säälin tunteiksi tätä epäonnekasta miespoloa kohtaan, jolla ei ollut pienintäkään aikomusta töniä sinua.

Väitetysti vihasi aikaansaanut ärsyke on edelleen se tönäisy, jonka jouduit vastaanottamaan, mutta nyt tiedät että sinun koskemattomuuttasi loukannut mies on sokea. Sinä et enää ajattele, että hän on töykeä tai huonotapainen. Sen sijaan sinä ajattelet, että hän on kovaosainen mies joka ei tarkoittanut saati halunnut tehdä niin. Joten voimme päätellä tästä, että loppujen lopuksi sinua ei vihastuttanut kokemasi tönäisy. Sen teki sisäinen monologisi ja kaikki mitä sanoit itsellesi siitä kiittämättömästä joka tohti töniä sinua.

Joten kuten huomaat, ajatukset edeltävät aina tunteita. Ja hyvä uutinen on, että me voimme kontrolloida niitä! Ja sanon hyvä uutinen, koska jos näin ei olisi, täytyisi meidän alistua olemaan orjia ulkoiselle maailmalle. Nöyrtyä olemaan puolustuskyvyttömiä sätkynukkeja, jotka liikkuvat tilanteiden ja muiden aivoitusten mukaan.

Älä anna muiden määrittää sinun tunteitasi

Oletetaan, että masennun koska muut arvostelevat minua. Tästä tilanteesta viimekädessä vastuussa oleva henkilö olen minä, sillä uskon kaiken tuon kritiikin ja nuo mielipiteet ja teen niistä omiani. Jos muuttaisin käsitystäni tuosta kritiikistä ja antaisin sille sen todellisuudessa ansaitseman arvon, minun tunnetilani olisi erilainen.

Se voisi olla epämiellyttävää, mutta en masentuisi muiden ihmisten päähänpistoista. Koska ne ovat heidän ajatuksiaan, eivät minun. Minä teen niistä omiani ainoastaan jos valitsen niin. Jos tämä ei olisi totta, jos omat ajatukseni eivät voisi sekaantua ja tulla väliin, niin minun pitäisi olla jatkuvasti masentunut. Paitsi jos voisin saada kaikki muuttamaan mielipiteensä minusta, mikä on lähestulkoon mahdotonta ja erittäin työlästä.

Itse asiassa ihmisillä on mahtava kyky olla onnellisia lähes missä olosuhteissa tahansa. Ja jos sinulla on välineet selviytymiseen, on sinulla jo kaikki mitä tarvitset voidaksesi hyvin. Mutta on keskeisen tärkeää, että sisäistät nämä ajatukset syvällisesti, että omaksut ne elämääsi perusperiaatteina. Keneltä tahansa vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä ottaa mikä tahansa syvempi viisaus ja muuttaa se arkirutiinikseen.

Jos Epiktetos saattoi olla onnellinen jopa ollessaan orjana sen ansiosta miten kohtasi elämän, voimme mekin varmasti olla onnellisia olosuhteissa, jotka ovat epäilemättä paremmat kuin joita hän joutui sietämään. Ehkä sinä valitat liikaa. Onko mahdollista, että sinä liioittelet liiaksi maailmalle, kaikille muille ja itsellesi? Täytätkö sinä itsesi ahdistuksella yrittäen kontrolloida sitä mitä yksinkertaisesti vaan ei voi hallita?

Suljehan se ovi joka johtaa kurjuuteen. Lakkaa valittamasta siitä mitä jossain muualla tapahtuu. Ratkaise käsillä oleva ongelma jos voit; ja jos et, anna sen vain olla. Muuta tapaa jolla katsot asioita ja asiat tulevat muuttumaan.