Ensimmäisten kertojen taika

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Adriana Díez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Mikä ensimmäisissä kerroissa oikein on, kun rakastamme niitä niin paljon? Mikä tekee niistä niin erityisiä, että kaipaamme niitä? Se taika ja perhoset, joita syntyy, kun emme tiedä mitä tulee tapahtumaan… kun jotakin uutta on tapahtumassa… se on ensimmäisten kertojen taikuutta.

Ensimmäinen työpaikka, ensimmäiset treffit, ensimmäinen kerta uudessa kaupungissa, ensimmäinen kerta kun näet uuden elokuvan. Kaikkiin näihin tilanteisiin sisältyy uusi kokemus – ja jonkinlaista epävarmuutta. Ne voivat saada meidät tuntemaan monia eri asioita, kuten pelkoa ja epäilystä. Ne voivat myös saada meidät tuntemaan positiivisia asioita, kuten motivaatiota, yllättymistä ja paljon muuta.

Kun kohtaamme jonkin ensimmäistä kertaa, keksimme henkisen suunnitelman ja tavoitteen. Mietimme millaisia meistä tulee, mitä tulee tapahtumaan, mitä se tuo meille. Ja kaikki tämä käynnistää moottorin sisällämme, joka työntää meitä eteenpäin ja motivoi meitä näyttämään muille parhaimman puolen itsestämme.

Ensimmäiset kerrat ovat kuin katsoisimme tuhansia ovia tietämättä minne ne johtavat, mutta aukaisemme ne kuitenkin. Jos pystymme pääsemään ensimmäisen, suojaavan pelon yli, astumme esteiden yli ja löydämme uusia horisontteja. Ensimmäiset kerrat ovat taikuuden täyttämiä, koska vaikka emme tiedä mitä tulee tapahtumaan, menemme eteenpäin.

Ensimmäisten kertojen toivo

Siinä on taikuutta. Kun tiedämme mitä työssämme tulee tapahtumaan tai kun tapaamme jonkun, jonka kanssa tulemme pysymään yhdessä tai jopa kun tiedämme kuinka tämän päivän työtapaaminen sujuu, menetämme osan ensimmäisen kerran toivosta. Kuten psykologi Rafael Santandreu sanoi, jos kohtaamme tilanteet avoimin mielin, kuten teemme ensimmäisinä kertoina, pystymme huomaamaan jotakin uutta päivittäin saman toivon kanssa.

Mieti opiskelijoita, jotka viettävät vuoden ulkomailla. Kun lukuvuosi alkaa, he ovat luokkahuoneessa joka on täynnä uusia ihmisiä. Heillä on uusi kaupunki tutkittavana. Heillä on suuret odotukset siitä, että tulevasta vuodesta tulee nautinnollinen. Toisaalta kun kuukaudet kuluvat, osa tuntemattomasta on tullut tutuksi ja paluumatka lähenee päivä päivältä.

Emme enää näe kaikkia kokemuksia, jotka voisimme nähdä paikoissa, joihin olemme tottuneet. Kaupungista, jossa asumme, löytyy päivittäin kulmia, joita emme vielä tunne. On tuhansia löytymättä olevia asioita ja tapaamatta jääneitä ihmisiä. Mutta jos onnistut loihtimaan esiin alkujen taikuuden ja kohtaat jokaisen päivän sillä mielentilalla, pystyt tuntemaan ensimmäisten kertojen voiman joka päivä.

Ensimmäisten kertojen toivo ja taikuus eivät ole tilanteissa itsessään. Ne ovat ennemminkin meillä olevia näkymiä ja asenteita. Teemme taikuutta itse. Joten miksi emme heräisi päivittäin tehden siitä ensimmäisen kerran?

Mitä positiivista voimme saada aikaisemmista kokemuksista?

Jokaiseen päivään sisältyy taikuutta siitä, että emme tiedä mitä tulee tapahtumaan. Mutta jos menemme eteenpäin katse keskittyneenä siihen mitä jo tiedämme, jos emme toivo parempaa päivittäin, emme pysty näkemään jokaisen uuden päivän ihmeitä. Saatamme tietää kuinka päivä alkaa, mutta emme pysty tietämään kuinka se loppuu.

Ensimmäisiin kertoihin liittyy myös hermostuneisuutta, pelkoja ja epäilyksiä. Ehkä kuitenkin opimme niistä ja saamme uusia työvälineitä, jotka auttavat minimoimaan meidän epävarmuuksia, jotta voimme jatkaa kehittymistä.

Luodaan siis uusi päivä, joka on täynnä ensimmäisiä kertoja. Imetään itseemme jokaisen hetken tarjoama positiivisuus. Meillä on valta luoda taikuutta ja elää kuin se tapahtuisi ensimmäistä kertaa ja yhtä intohimoisesti kuin se olisi viimeinen kerta. Emme saa kadottaa perhosia ja epävarmaa hymyä, kuin se olisi ensimmäinen kerta, vaikka se olisikin kolmas, neljäs tai kymmenes kerta.