En tunne, että minua arvostetaan tarpeeksi – mitä minun pitäisi tehdä?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

“Miksi en tunne, että minua arvostetaan tarpeeksi?” Monet ihmiset kokevat tämän tunteen jossain vaiheessa elämäänsä ja sanotaan, että harvat asiat ovat yhtä tuskallisia kuin tunne siitä, ettemme ole samanarvoisia muiden ihmisten kanssa.

Onko tämä kenties ilmeinen merkki itsetunnon puutteesta? Voi olla. Tähän asiaan liittyy kuitenkin kiistaton näkökohta. Ihmisten täytyy tuntea olevansa osa jotain tai jotakuta. Sosiaalisina (ja tunteellisina) olentoina haluamme saada validointia ja tunnustusta niiltä ihmisiltä joita arvostamme, sillä tämä on ihmisyyden olennainen ravintoaine.

Odotamme sitä kumppaneiltamme. Kiintymyksen antaminen ja vastaanottaminen, toisen ihailu ja ihailun kohteena oleminen ovat kiistattomia pilareita, joita me kaikki tarvitsemme elämäämme. Näin ollen tämä psykologinen sidos on myös perusta jokaisessa perheessä ja ammatillisella tasolla. Tieto siitä, että tekemäämme arvostetaan, vahvistaa kuvaamme meistä itsestämme.

Mutta mitä tapahtuu, jos jäämme kaikki paitsi tästä kaikesta? Analysoidaanpa sitä alla tarkemmin.

En tunne, että minua arvostetaan tarpeeksi, enkä tiedä mitä tehdä asian suhteen

Syy siihen, että emme tunne itseämme samanarvoiseksi toisten ihmisten kanssa löytyy lähes aina aivoistamme. Olemme niin sanotusti “ohjelmoituja” vertaamaan itseämme sosiaalisesti ympärillämme oleviin ihmisiin lähes joka hetki.

Kun tunnemme olevamme epäedullisessa asemassa, sisäinen hälytysjärjestelmämme aktivoituu varoittaen meitä siitä, että jotain pahaa on tapahtumassa. Stressihormonina tunnettua kortisolia vapautuu vereen ja olemme valppaina, kun huomaamme esimerkiksi että vanhempamme kiinnittävät enemmän huomiota isoveljeemme. Näin käy myös silloin, kun kumppanimme ei arvosta sitä yksityiskohtaa, jonka olemme tehneet hänen eteensä.

Aivot tarvitsevat ulkoista vahvistusta tunteakseen jonkinlaista tasapainoa ja kokeakseen olevansa osana sosiaalisessa ryhmässään. Tällä tavoin eleet, kuten ystävällisyys, tunnustuksen sana tai päivittäiset kiintymyksen osoitukset, ovat aivoille kuin dopamiiniruiskeita, jotka voivat vahvistaa meitä ja saada meidät näkemään, että kaikki tulee olemaan hyvin. Jos tämä tunne on jatkuvasti puutteellista, syntyy pelkoa ja jopa kärsimystä.

Parisuhteessa koettu aliarvostus

Aliarvostuksen tunne parisuhteessa aiheuttaa usein ongelmia ja voi johtaa jopa eroon. Joissakin tapauksissa tämä tilanne voi johtua siitä, että toinen parisuhteen osapuolista aliarvostaa toista, tai joistakin muista realiteeteista, jotka tulisi ehdottomasti ottaa esille ja selvittää mahdollisuuksien mukaan.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Ensinnäkin meidän tulisi olla tietoisia siitä, onko vahvistusten ja tunnustusten tarve liiallinen. Joskus epävarmuus tai heikko itsetunto voivat saada meidät odottamaan toisilta liikaa. Todennäköisesti jatkuva ulkoisen hyväksynnän hakeminen paljastaa vain omia sisäisiä puutteita. Tämä näkökanta kannattaa ottaa huomioon.

Toisaalta meidän tulisi kuitenkin huomioida se tosiasia, että aliarvostus parisuhteessa on todellista. Siinä tapauksessa on tarpeen puhua kumppanimme kanssa selventämällä tilannetta konkreettisesti ja erilaisin esimerkein. On myös suositeltavaa täsmentää, mitä odotamme toiselta ihmiseltä, oli se sitten arvostusta, kunnioitusta, osallisuutta, tukea… Jos näin ei tapahdu, meidän on tehtävä päätös parisuhteen tulevaisuudesta näiden näkökohtien pohjalta.

Aliarvostetuksi tulemisen tunne rakkaudessa on kuin tekisimme hidasta emotionaalista kuolemaa, jota kenenkään ei tulisi käydä läpi.

En tunne, että minua arvostetaan tarpeeksi, erityisesti omassa perheessäni

Perheen sisällä perheenjäsenen jatkuva halveksunta vahingoittaa kaikilla tasoilla. Jos olemme eläneet sitä lapsuudesta lähtien vanhempiemme takia, jotka aliarvioivat meitä lähes kaikessa mitä teemme, vaikutukset voivat kestää vuosikymmeniä. Ja tästä merkittävin seuraus on alhainen itsetunto.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Mitä tehdä silloin, kun en tunne itseäni samanarvoiseksi muiden ihmisten kanssa ja erityisesti omaan perheen seurassa? Ensimmäinen askel on lakata keskittymästä muihin perheenjäseniin ja kääntää katse tätä huomattavasti tärkeämpään kohteeseen, jota olemme laiminlyöneet aikaisemmin: itseemme.

Vuosikymmenten ajan kestänyt aliarvostus on parannettava oppimalla rakastamaan ja hyväksymään itsemme. Tätä varten meidän on vahvistettava itsetuntoamme, identiteettiämme, henkilökohtaista turvallisuuden tunnettamme ja itsetehokkuuttamme. On aika tuntea olomme hyväksi siitä keitä olemme, ja koska meillä on suunnitelmia ajatuksissamme. Perhe, joka halveksii ja aliarvostaa meitä, on jätettävä taustalle ja meidän olisi sijoitettava se terveen etäisyyden välille keskittyäksemme paremmin itseemme.

Jatkuva toisen ihmisen aliarvostaminen ja halventaminen on henkistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua.

Työssä koettu aliarvostus

Vietämme lähes kolmanneksen elämästämme töissä. Uppoutuminen tähän kontekstiin, jossa tunnemme että meitä vähätellään ja aliarvostetaan, tuottaa psykologisia seurauksia hyvinvointimme kannalta. On myös niitä, jotka huomauttavat, että ihmisen tekemän työn arvon laskeminen on merkki aikakaudestamme.

Sukupuolten välinen palkkaero, henkilön potentiaalin vähäisen arvostuksen, matalien palkkojen tai yleensä huonojen työolojen kaltaiset näkökohdat ovat varmasti melko yleisiä yhteiskunnassa kuin yhteiskunnassa.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Työssä koettu aliarvostus johtaa alhaiseen motivaatioon, stressiin ja yleiseen epämukavuuteen. On välttämätöntä, että toimimme tilanteessa ennen kuin se johtaa meidät äärimmäisiin tilanteisiin, jotka vaarantavat terveytemme. Pidä siksi seuraavat asiat mielessä.

• Keskustele asiasta esimiesten, henkilöstöhallinnon tai johdon kanssa. Selitä, mikä on ongelma ja missä asioissa tunnet itsesi aliarvostetuksi, eli onko kyseessä esimerkiksi palkkaukseen liittyvä näkökulma, saavutetut tavoitteet, huonot mahdollisuudet ylennyksen kannalta tai yleinen työilmapiirin parantaminen.
• Niin kauan kuin jatkat kyseisessä työssä, älä heikennä suoritustasi. Suorita tehtäväsi parhaasi mukaan, jotta itsetehokkuutesi ja omakuvasi pysyvät vahvoina.
• Vaikka et vastaanottaisikaan vahvistusta tai motivaatiota työstäsi, pyri kohottamaan itsetuntoasi omilla tavoitteillasi, jotka asetat itsellesi. Muista arvostaa itseäsi ja osaamistasi ympärilläsi olevasta ilmapiiristä huolimatta. Jos sinua ja potentiaaliasi ei arvosteta nykyisessä työskenaariossasi, sama voi tapahtua uudessa työpaikassakin.

Lopuksi on vielä hyvä pitää mielessä, että lähes kaikki meistä ovat ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä tunteneet itsensä aliarvostetuksi muiden ihmisten seurassa. Kun näin tapahtuu, meidän on ensin käännettävä katse itseemme. Joskus odotamme muiden tarjoavan meille sitä, mitä emme itse anna itsellemme.

Näin ollen, jos itsetuntomme ja henkilökohtainen arvostuksemme ovat oikealla tasolla ja se ongelma että toiset aliarvostavat ja halveksuvat meitä todella on olemassa, meidän on otettava ohjat omiin käsiimme ja muutettava tilannetta. Ei ole tervettä, että joudumme elämään tällaisen asian kanssa pitkiä aikoja, sillä tunne siitä, että meitä aliarvostetaan, kuluttaa meitä henkisesti, satuttaa, ruostuttaa ja vahingoittaa meitä.

Tästä syystä nämä tilanteet tulisi ratkaista itsevarmasti ja emme saisi koskaan unohtaa, että meillä on oikeus vaatia sitä, mitä jokainen olento ansaitsee ja tarvitsee: kunnioitusta ja arvostusta.