En ikinä kyllästy unelmoimiseen

Tästä huolimatta olen päättänyt, etten väsähdä unelmoimiseen, en vaikka tekisinkin virheen. En odota, että matka tulee olemaan helppo. Uskon, että tekemällä tämän päätöksen sitoudun itseeni. Siihen henkilöön kuka olen, siihen tyttöön, joka olin ja siihen ihmiseen, joka tulen olemaan tulevaisuudessa.

Minkä takia unelmoisin näin monimutkaisessa maailmassa?

Kuulen usein, että unelmani ovat mahtavia, mutta liian idealistisia. Vaikuttaa siltä, että saisin unelmoida vain niistä asioista, joista muut haluavat minun unelmoivan, tai muuten minua pidetään hulluna.

Opetamme lapsiamme unelmoimaan tavanomaisesta elämästä: työstä, joka tuo ruoan pöytään, avioliitosta, lapsista, eläkkeestä… Minä unelmoin mieluummin elämästä, jota elän täysillä jokaisen hetken. Se alkaa työstä, jota kohtaan tunnen todellista intohimoa ja päättyy vanhuuteen, joka on täynnä hymyjä ja onnellisia muistoja.

Kuinka paljon haastat itseäsi unelmoidessasi? Asetatko päämääriä, jotka todella inspiroivat sinua, vai haluatko samoja asioita kuin kaikki muutkin? Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä niin kauan, kun olet päättäväinen. On paljon helpompi seurata virtaa ja vältellä kritiikin aiheuttamista, mutta minä näen tämän epäreiluna potentiaalin hukkaamisena. Meidän täytyy unelmoida, jotta voimme tehdä maailmasta paremman paikan.

Unelmoi löytääksesi uusia mahdollisuuksia

Onko sinulle ikinä käynyt niin, että juuri kun olit miettimässä jotakin, siihen liittyvä mahdollisuus ilmaantuu? Ehkä ajattelit esimerkiksi, että sinun todella täytyisi päästä lomalle, ja muutaman päivän päästä tästä löysit hyvän hotellitarjouksen juuri siihen paikkaan, jota olit miettinyt.

Kyse ei välttämättä ole pelkästä sattumasta. Kun annat itsesi unelmoida, avaat mielesi uusille mahdollisuuksille. Täten näet asioita, joiden antaisit tavallisesti vain kiitää ohitsesi. Tämä on se taika, jonka unelmointi pitää sisällään. Mitä pidemmälle viet unelmasi, sitä useampia mahdollisuuksia löydät. On edelleen kuitenkin sinun päätettävissäsi, tartutko näihin tilaisuuksiin vai et.

Minä olen sitä mieltä, että unelmoiminen on sen arvoista, vaikket tarttuisikaan siitä kumpuaviin mahdollisuuksiin. Loppujen lopuksi on kyse sinun olemassaolostasi ja siitä, että kun tiedät, että sinulla on mahdollisuus tehdä omat valintasi, tunnet olosi todella vapaaksi.

Unelmointi tuo tarkoitusta elämällesi

Suurin hyöty, jonka minä olen kokenut unelmoinnista olevan on se, että se auttaa minua elämään elämääni täysillä. Unelmointi avaa ovet uusille kokemuksille, mutta myös kannustaa toimimaan. Jotkut ihmiset tietenkin ainoastaan unelmoivat, mutta eivät ikinä itse asiassa tee mitään uutta. Tällaisia ihmisiä kutsun unelmoijiksi, joilla on potentiaalia.

Olemme kaikki olleet sellaisia jossakin vaiheessa. Ehkä juuri tällä hetkellä olet yksi heistä, ja se on ihan okei. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa monia paikkoja, joihin voit mennä ja monia asioita, joita voit kokeilla.

Unelmoijat eivät mukaudu niihin tapoihin, joilla toiset ihmiset kuvittelevat tai tekevät asioita. Pidän heistä, sillä he ottavat riskejä ja elävät täyteläisempää elämää. Parasta heissä on se, että he luovat ja vaikuttavat, sekä muuttavat ympärillään olevaa maailmaa. Pidän heistä, sillä he ovat piristäviä, leikkisiä, he hymyilevät, he itkevät ja he aloittavat taas uudelleen.

Unelmoi löytääksesi tasapaino

Joskus käymme läpi aikoja, jolloin meidän on vaikea nousta edes sängystä ylös. Tämä voi johtua sosiaalisista paineista, negatiivisista tunteista tai yksinkertaisesti siitä, ettemme tunne mielenkiintoa asioita kohtaan, joita sillä hetkellä teemme. Kun näin tapahtuu, tarvitsemme todella muutakin kuin voimaa, jotta jaksamme jatkaa eteenpäin.

Olen päättänyt, että tällaisina vaikeina aikoina minä unelmoin. Aion muistaa sen, mitä olen menettänyt, aion analysoida sitä, mitä tarvitsen, ja aion unelmoida lupaavammasta tulevaisuudesta. Olen ymmärtänyt, että unelmoiminen on erinomainen tapa pysyä optimistisena silloin, kun optimismi olisi muuten katoamassa. Entäpä sinä? Päätätkö sinä unelmoida siitäkin huolimatta, että saatat tehdä virheitä, vai pysytkö mieluummin tiukasti kiinni todellisuudessa?