Eläinten silmät puhuvat ainutlaatuista kieltä

Kun katson koirani, kissani tai muun eläimen silmiin, en näe ainoastaan “eläintä”. Näen kaltaiseni olennon, ystävän ja sielun, joka tuntee, tiedostaa ja pelkää. Olennon, joka ansaitsee samanlaista kunnioitusta kuin ihmiset.

Katse on paljon enemmän kuin vain näkökyky. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, optiset hermomme yhdistyvät välittömästi hypotalamuksemme kanssa. Hypotalamus on herkkä ja primitiivinen rakenne, jossa tunteemme sekä muistimme sijaitsee. Myös eläimet kokevat samaa.

Jos silmät ovat ikkuna sieluun, myös eläimillä täytyy olla sellainen. Sillä eläimetkin osaavat puhua kieltä, joka ei vaadi sanoja: kieltä, joka lähtee kiintymyksestä ja vilpittömästä kunnioituksesta.

Olemme monet kokeneet seuravaa: hankittuamme koiran tai kissan alamme luomaan sen kanssa intensiivistä yhteyttä silmien välityksellä. Emme tiedä, kuinka he vangitsevat meidät katseellaan. Tiedemiehet ovat osanneet kuitenkin kertoa, että ilmiön takana on jotakin syvällistä ja mielenkiintoista.

Eläinten silmät ovat vanha yhteys

Kissat ja koirat ovat eläneet kanssamme jo tuhansia vuosia. Kukaan ei ylläty enää näiden eläinten viisaudesta niiden kommunikoidessa kanssamme. Ne pystyvät ilmaisemaan tarpeitaan ja toiveitaan pelkästään katsomalla meitä silmiin. Eläimet näyttävät meille ajatuksiaan hyväilyn, eleiden, hännän liikkeen ja erilaisten katseiden kautta.

Yhdistämme käyttäytymistä ja kieltä ymmärtääksemme toisiamme. Se on paljolti geneettisen kehityksemme tulosta, jossa tietyt lajit ovat tottuneet elämään yhdessä hyödyntämällä toisiaan. Antropologi Evan MacLeanin mielenkiintoinen tutkimus osoittaa väitteemme todeksi: koirilla ja kissoilla todella on kyky lukea tunteita silmiemme kautta.

Lemmikkimme ovat viisaita tunteiden mestareita. Ne pystyvät tunnistamaan yksinkertaisia eleitä yhdistelemällä niitä tunteisiin. Tutkimus osoittaa meille myös jotakin muuta: ihmisten yhteys kissoihin ja koiriin on verrattavissa yhteyteen oman lapsensa kanssa.

Kasvatamme heidät, huolehdimme heistä ja luomme heihin yhteyden perheenjäsenenä. Niin hämmästyttävältä kuin se tuntuukin, kyseinen yhteys on hyödyttänyt biologisia mekanismejamme vuosia kestäneen vuorovaikutuksen tuloksena.

Hermoverkosto ja aivokemiamme reagoivat samoin kuin jos huolehtisimme lapsesta: vapautamme oksitosiinia, hellyyden ja huolehtivaisuuden hormonia. Myös eläimet toimivat samoin: olemme osa heidän sosiaalista ryhmäänsä ja laumaansa. He näkevät meidät ihmisinä, joiden kanssa jakaa sohva ja kaikki yhdeksän kissan elämää.

Biofilia, yhteys luontoon ja eläimiin

Maailma on huomattavasti kauniimpi eläimen silmin. Jos osaisimme yhdistyä eläimiin tuolla poikkeuksellisella tavalla, “muistaisimme” nyt jo sivilisaation hälinään kadonneet synnynnäiset näkökulmamme.

Yhteiskuntamme ovat vahvasti sidoksissa kulutukseen ja resurssien liikakäyttöön. Tämä oletettavastikin vahingoittaa maapalloamme. Meidän tulisi jättää maapallo lapsenlapsillemme yhtä kauniina kuin itse olemme sen kokeneet. Siksi on tärkeää pitää ekosysteemit koskemattomina ja vaalia kaunista sekä elinvoimaista luontoamme.

Kun koira auttoi meitä selviytymään

Edward Osborne Wilson on amerikkalainen biologian ja etologian tutkija, joka tunnetaan termistä “biofilia”. Termi määrittelee rakkauden kaikkea elävää kohtaan. Rakkauden, jota myös useimmat lemmikkien omistajat kokevat. Tiedemiehen mukaan lemmikkiemme kanssa luoma hengenheimolaisuus on peräisin lajimme kehityksen alkuvaiheista.

• Kun tarkastelemme eläinten silmiä, psyykkinen ja geneettinen sidoksemme herää henkiin. Usein emme ole edes tietoisia koko tapahtumasta. Ihmiset loivat erittäin intiimin yhteyden tiettyihin eläinlajeihin jo kauan sitten. Tuolloin yksi tärkeimmistä eläimistä oli koira, sillä se auttoi meitä selviytymään.

• Yksi Edward Osbornen teorioista tukee väitettä koirien ja selviytymisemme välillä. Ihmiset, jotka sosiaalisissa ryhmissään pystyivät luottamaan koiraan, saivat paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä, toisin kuin ihmiset, joilla yhteyttä koiraan ei vielä ollut.

Ihmiset, jotka olivat kykeneväisiä ottamaan eläimen, kesyttämään sen ja luomaan yhteyden sen kanssa, olivat huomattavasti enemmän sidoksissa luontoon, sen sykleihin ja kaikkiin niihin salaisuuksiin, joiden avulla löytäisimme lisää resursseja ylläpitämään elämäämme: vettä, riistaa, syötäviä kasveja…

Ehkä koirat eivät tänä päivänä ole yhtä hyödyllisiä ruoan saantimme kannalta, mutta niiden läheisyys ja kumppanuus ovat silti ehdottoman välttämättömiä “selviytymisemme” kannalta. Sama pätee myös muihin eläimiin, joiden kanssa luomme suhteita elämämme aikana.

Ne antavat meille hellyyttä ja suuren annoksen toveruutta. Ne lieventävät kipuamme, tuovat iloa ja muistuttavat päivittäin lohdullisuudesta, joka sijaitsee heidän silmissään. He eivät tarvitse sanoja, sillä heidän kielensä on paljon vanhempi, yksinkertaisempi ja niin ihmeellisen alkukantainen: rakkaus.

Älä lakkaa nauttimasta heidän katseestaan; katso heijastustasi heidän silmistään päivittäin ja koe kaikki elämäsi kauneimmat asiat.