Ei mikään helppo mies: vaihtoehtoinen todellisuus
Ranskalainen elokuvateollisuus on kautta aikojen yrittänyt valottaa yhteiskunnallisia ongelmia. Tässä artikkelissa puhumme vuonna 2018 ilmestyneestä, Éléonore Pourriatin ohjaamasta elokuvasta Ei mikään helppo mies (alkuperäinen nimi Je ne suis pas un homme facile). Se on romanttinen komedia, jossa sukupuoliroolit ovat vaihtuneet, ja joka on täynnä helposti tunnistettavia kliseitä ja normalisoituneita stereotypioita.
Tämä, myös Netflixistä löytyvä elokuva, esittää maailman, jossa naiset ovat kaikilla aloilla johtajia sekä perheenpäitä, ja miehet kärsivät seksuaalisesta väkivallasta, ahdistelusta ja kaikenlaisesta muusta syrjinnästä.
Kyseessä on vaihtoehtoinen todellisuus, jossa naisellisuutta pidetään edelleen alempana, mutta jossa nyt miehet ovat naisellisia. Huomaamme, että tämä maailma on täysin naurettava, mutta sen peilikuva, meidän todellisuutemme, ei ole kovinkaan kaukana siitä.
Juoni
Damien on elokuvan päähenkilö. Hän on seksistinen mies, jolla on todella patriarkaalisia vakaumuksia. Hän näkee naiset seksuaalisina objekteina, eikä minään muuna. Hän on rakentanut itselleen loistavan uran markkinoinnissa, käyttäen kaikenlaisia keksimiään seksistisiä kliseitä. Tämän lisäksi hän tuntee olonsa mukavaksi nauttiessaan seksistisestä etuasemastaan.
Mutta sen jälkeen kun hän on lyönyt päänsä, hän herää maailmassa, jota hän ei tunnista. Tämä maailma vaikuttaa samalta kuin aikaisempikin, mutta kaikki on nyt päinvastoin. Tässä uudessa todellisuudessa naiset ovat seksistisiä, patriarkaalisia ja sovinisteja, ja miehet on työnnetty sivuun täyttämään perinteiset naisten roolit.
Vaihtoehtoinen todellisuus: kun asiat ovatkin toisin
Elokuvan Ei mikään helppo mies pointti on nerokas. Patriarkaaliset kliseet ovat tässä maailmassa normaaleja, kuten: lastenhoito ja perheestä huolen pitäminen, aliarvostettuna oleminen työmarkkinoilla, seksuaalinen häirintä, karvojen poisto, pettäminen, raiskaus, sinkkuna oleminen. Mutta tässä elokuvassa miesten on kestettävä näitä asioita.
Damien, kauhistuneena kokemastaan syrjinnästä, liittyy ryhmään nimeltä ”maskulinistit”. Maskulinistit ovat miehiä, jotka taistelevat oikeuksiensa puolesta ja järjestelmää vastaan, joka pitää heitä alempiarvoisina. Tästä syystä ihmiset hyökkäävät häntä kohtaan jatkuvasti ja parjaavat häntä. Eikä vain naiset tee näin, vaan myöskin miehet, jotka syyttävät maskulinisteja homoseksuaalisuudesta, miehet, jotka ajattelevat, ettei tässä miehiä kaltoinkohtelevassa todellisuudessa ole mitään muutettavaa.
Voiko Damien palata todelliseen maailmaan?
Kun Damien herää tässä rinnakkaisessa maailmassa, hän tapaa naisen, joka on kuin heijastus hänestä. Dominoiva, menestynyt, manipuloiva, seksistinen ja ylimielinen nainen, joka näkee miehet vain jonakin sellaisena, jota hän voi käyttää hyödykseen. He aloittavat yhdessä kummallisen romanttisen suhteen, ja Damien pelastaa itsensä.
Vaikka elokuvan loppu saattaakin vaikuttaa ennustettavissa olevalta, se ei kuitenkaan ole sitä. Se esittää sukupuoliroolien harhaluuloja ja sen, kuinka tärkeää onkaan kouluttaa miehet ja naiset tasa-arvoisesti.
Tämä elokuva on pyrkimys tuhota sukupuolten välinen epätasa-arvo lopullisesti, ja osoittaa, että sukupuolet ovat mielivaltaisia sosiaalisia rakenteita, jotka olemme luoneet ja joita pidämme yllä hallitaksemme osaa maailman väestöstä.
Kyseessä on suurenmoinen elokuva, joka saa meidät pohtimaan kuinka naurettavaa ja haitallista seksismi on. Ei mikään helppo mies on taideteos, joka sallii meidän nähdä kuinka epätasa-arvoisia asiat yhteiskunnassamme ovat, ja tämän elokuva tekee asettamalla katsojan kognitiivisen dissonanssin tilanteeseen.