Avoin kirje kaikille, jotka ovat koskaan satuttaneet minua

Kirjoitan tämän kirjeen sinulle, vaikket koskaan tule lukemaan sitä. Olet aiheuttanut minulle paljon kärsimystä. Luonnossa oikeudenmukaisuutta ei ole olemassa, ja minä jatkan kärsimistäni. Tänään kuitenkin ymmärsin, että minun on vapautettava itseni kantamastani taakasta ja aion nyt tehdä sen.

Tunnen oloni epämukavaksi tuntiessani katkeruutta. Tämä tunne ei ole hyvä kumppani, enkä siksi halua sitä seurakseni. Katkeruus saa meidät tuntemaan pelkoa ja juuri siitä minun tarvitsee päästä eroon. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin sinua, vaan pelostani joutua kokemaan uudelleen kaikki kärsimykseni ja langeta samoihin virheisiin toistamiseen.

Tämän vuoksi olen päättänyt kohdata sen. Haluan asettautua kanssasi kasvotusten ja samalla kaikkea sitä vastaan mitä edustat, olipa se sitten mielessäni tai ei, ja puolustaa itseäni. Kun annan tämän pelon mennä, annan samalla muidenkin pelkojeni kaikota.

Rakastin sinua ja luotin sinuun. En koskaan pyytänyt sinulta mitään erityistä, mutta jos olisin tiennyt, en olisi antanut sinun satuttaa minua. En milloinkaan tule unohtamaan tätä kärsimystä tai sitä, kuinka paljon olet opettanut minulle. Loppujen lopuksi on olemassa jotain, josta haluaisin kiittää sinua.

Olen oppinut, ettet voi antaa toiselle ihmiselle jotain sellaista, mitä hän ei halua. Sen sinä teit minulle harvinaisen selväksi.

Olen ymmärtänyt, että olet minulle haitallinen ja että olet estänyt minua kehittymästä jo pidemmän aikaa.

Joku on joskus sanonut, että todellista vihaa kuvaa välinpitämättömyys ja että unohtaminen on täydellinen murha. En siis aio heittää kiveä sinua kohti; olen varma, että se toisi elämääni onnellisuuden sijasta vain lisää kurjuutta.

Sanotaan, ettei veren vuotaminen satu, vaan että se tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Samalta tuntuu, kun sielua sattuu; jollain tavalla olet nukuksissa ja täysin tietämätön sinuun kohdistuvista odotuksista, kunnes on jo liian myöhäistä.

Ehkä kirjoitan tätä verisiä kyyneleitä vuodattaen ja kipua tuntien, mutta hallitsen tilannetta täysin, sillä olen jo päässyt tähän pisteeseen saakka ja aion päästä yli siitä, mitä teit minulle.

Minun on kerrottava sinulle, että kirjoitan tätä, koska rohkeuteni taakse kätkeytyy paljon surua, nöyryytystä ja pettymystä. Tunnen ikään kuin käveleväni tulivuoren päällä elämäni riippuessa ohuen langan varassa. Haluan palavasti päästää irti kantamastani taakasta, jonka sinä olet saanut minussa aikaan.

En tarvitse paljoakaan tunteakseni oloani tasapainoiseksi, mutta juuri sen vuoksi minun on päästävä eroon kaikesta tästä kärsimyksestä, jota tunnen sisälläni. Tästä alkaen en enää vaali katkeruutta, vihaa tai raivoa sinua kohtaan. En halua sydämeeni ylimääräistä turhaa painoa. Jokainen kipeä kokemus on eräänlainen kasvamisen ja vapautumisen siemen.  

Totuus on se, että tänään pyysin itseäni saavuttamaan jotain arvokasta, joten päätin kirjoittaa tämän. Tämä kirje ei ole sinulle vaan minulle, sillä minun on laskettava sinun painosi hartioiltani. Pysähdyin ajattelemaan, kuinka en halua mitään negatiivista elämääni, ja ymmärsin minua kohtaan tekemiesi asioiden vaikutuksen omaan olooni.

Olen huomannut, että tekemistesi analysoiminen on paras mahdollinen tapa rakastaa itseäni. Voin tänään sanoa, että olen tekemässä itselleni palvelusta, sillä rakastan itseäni enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tiedän, etten halua kehoni olevan sieluni hauta, ja että olen todella valmis kohtaamaan kaiken sisälläni. Minun ei tarvitse pelätä elämistä, koska sen myötä voin oppia, kuinka elää jälleen.

Kuvat: Marc Little and Larissa Kulik