Kuinka välttää asiantuntija -syndroomaa

Paula kertoo Sofialle, että hänen parisuhteensa on mennyt huonompaan suuntaan, että hän ei ole onnellinen töissä ja että hänen perheensä vaatii enemmän huomiota kuin hän pystyy antamaan. Sophie nyökkää katsellessaan puistossa leikkiviä lapsia ja vastaa: ”Paula, joskus elämä ei ole sitä mitä olet odottanut. Sinun täytyy olla vahva eikä tuntea katkeruutta. Kun ennen olin onneton, lähdin puistoon kävelylle. Katso minua nyt, olen niin onnellinen…” Sofialla on asiantuntija -syndrooma.

Uskotko, että Sofian sanat auttavat Paulaa tuntemaan olonsa paremmaksi?

Luultavasti eivät. Meidän on helppo tehdä se virhe, että annamme mielipiteemme jostain, kun toista ihmistä todella tarvitsee vain kuunnella. Filosofi Epiktetos sanoi: “Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu, jotta voimme kuunnella kaksi kertaa niin paljon kuin puhumme”. Silti jossain vaiheessa olet joko kuullut samanlaisia neuvoja kuin Sofia, tai ehkä olet tarjonnut niitä itse. Tällaiset neuvot eivät ole hyödyllisiä, vaan ne voivat usein olla ärsyttäviä ja jopa loukkaavia.

Tähän taipumukseen viitataan termillä “asiantuntija -syndrooma”. Se ei ole patologinen häiriö. Se viittaa siihen tapaan, jolla tunnet joskus tarvetta puhua omista keinoistasi, jotka ovat auttaneet sinua voittamaan vaikeita tilanteita jossain vaiheessa elämääsi. Aikeesi saattavat olla hyvät ja haluat auttaa toista, mutta on myös niitä, jotka käyttäytyvät tällä tavalla osoittaakseen paremmuuttaan ja kykyjään ratkaista omia ongelmiaan. Oli syy mikä tahansa, tällaisia huonoja tapoja on aina mahdollista muuttaa oppimalla kommunikoimaan tehokkaammin.

Opi kuuntelemaan

Kärsivällinen kuunteleminen on hyväntahtoinen ele. Sinun on oltava tietoinen virheistä, joita saatat tehdä kuunnellessasi:

• Odota kärsivällisesti, että toinen henkilö on kertonut sinulle koko tarinansa.
• Älä arvioi muiden elämää omasta näkökulmastasi. Älä kerro sinun tarinaasi silloin, kun he haluavat kertoa sinulle omansa.
• Ei ole sopivaa keskeyttää ihmisiä. Sinun pitäisi tarjota heille jonkinlainen kannustin jatkaa puhumista. Esimerkiksi tokaisemalla yksinkertaisesti: “ymmärrän” tai “hmm” tai “olet oikeassa”.
• Kiinnitä henkilöön huomiota. Alussa olevassa esimerkissä Sofia oli hajamielinen ja katsoi lapsia puistossa Paulan puhuessa. Tämä antoi Paulan ymmärtää, ettei Sofia ollut kiinnostunut hänen puheistaan.
• Älä vastaa pinnallisesti. Joskus me kaikki tarvitsemme vain tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi, emme etsi neuvoja vaan sitä, että saamme puhua. Siksi on virhe tarjota ennenaikaista apua tai ratkaisuja.
• Älä väittele. Jotkut ihmiset yrittävät jatkuvasti kumota toisten sanomisia. Heidän aikeensa voivat olla hyvät, mutta se vaikeuttaa kommunikaatiota. Jos sinä tunnet houkutusta tehdä niin, vältä sitä.
• Salli toisen ihmisen tunneilmaisut, kuten itku tai hiljaisuus, äläkä yritä hallita niitä. Tämä välittää luottamusta ja yhteyttä.
• On selvää, että keskustelu ei lopu siihen, kun toinen lopettaa puhumisen. On hyvä käydä läpi se, mitä on sanottu. Lisäksi sinun tulee korostaa, että olet ymmärtänyt, mitä hän on sanonut sinulle.
• Non-verbaalinen viestintä on välttämätöntä. Suuntaa kehosi ja katseesi henkilöön. Kerro hänelle eleilläsi, että olet valmis kuuntelemaan häntä ja että olet kiinnostunut siitä, mitä hän sanoo sinulle.

Aktiivinen kuuntelu

Aktiivinen kuuntelu on taito, jota voidaan sekä oppia että opettaa. Aktiivinen kuunteleminen tarkoittaa, että kiinnitetään huomiota siihen, mitä toinen sanoo. Se tarkoittaa empatiaa. Toisin sanoen se on itsesi asettamista toisen kenkiin. Muista aina, kuinka tärkeää on kuunnella. Tällä tavalla vältyt asiantuntija -syndroomalta.

Kuvat: Krasnaja Sapocka