"Ärtyisä mies -oireyhtymä": todellinen keski-iän kriisi?

“Ärtyisä mies -oireyhtymä” määritellään miehillä esiintyväksi yliherkkyyden, ahdistuksen, turhautumisen ja vihan tilaksi. Se liittyy biokemiallisiin muutoksiin, hormonien heittelyihin, stressiin ja “maskuliinisen identiteetin” kadottamiseen.

Vaikka tätä syndroomaa ei tunneta hyvin, se on erittäin yleinen. Termi on uusi, mutta se heijastaa hormonien tasapainoon ja sosio-emotionaaliseen ongelmaan liittyvää todellisuutta, joka miesten on käsiteltävä tässä elämänvaiheessa.

Vuonna 2002 skotlantilainen tiedemies Gerald Lincoln, lääketieteellisen tutkimuksen neuvoston ihmisten lisääntymistä tutkivasta yksiköstä, julkaisi tulokset tekemästään tutkimuksesta, jossa hän oli mitannut koiraspuolisten eläinten testosteronitasoja useiden vuosien ajan. Tutkimuksen mukaan tämän hormonin progressiivinen väheneminen teki eläimistä ärtyisämpiä ja herkempiä sekä vähemmän seksuaalisesti kommunikatiivisia.

Jed Diamond puolestaan päätti tutkia tätä ilmiötä siitä syystä, että aiheesta ei oltu tehty tarpeeksi tutkimuksia. Vuonna 2004 hän julkaisi kirjan nimeltä Irritable Male Syndrome, joka kuvasi ongelmaa, johon hän oli kiinnittänyt huomiota jo vuosien ajan klinikallaan 40-50 -vuotiaiden miesten keskuudessa.

Tapaustutkimuksissa osoitettiin miehillä olevan energian ja motivaation puutetta, vähentynyttä seksuaalista halukkuutta, merkittäviä mielialanvaihteluita, ärtyisyyttä, masennusta ja vihaisuutta. Hän käytti esimerkkinä Lumikki-sadun Jörö-kääpiötä (Grumpy), mistä syystä vaivaa kutsutaan myös nimellä “Grumpy Man”.

Lontoon Wellman-klinikan tohtorin ja tämän syndrooman tutkimukseen erikoistuneen asiantuntijan R. Pettyn mukaan ärtyisä mies -oireyhtymä vaikuttaa 50 prosenttiin yli 45-vuotiaista miehistä. Sitä ei useinkaan diagnosoida kunnolla, joten hoitoa ei joko ole tai se on tehotonta ymmärryksen puutteen takia. Tämän aiheen asiantuntijat uskovat, että hormoniterapiasta tulee pian vakiintunut hoitomuoto miehille aivan kuten naisille.

Onko ärtyisä mies -syndrooma tunnustettu huoli?

Oireyhtymän kuvauksesta saattaa saada sellaisen käsityksen, että vaiva olisi sama kuin kuuluisa “keski-iän kriisi”. Se todella vaikuttaa siltä, mutta niiden samankaltaisuutta ei pitäisi käyttää väheksymään syndroomasta kärsivien miesten tunteita ja kokemuksia.

Meidän on otettava huomioon, että “ärtyisä mies -oireyhtymä” ei ole vielä virallinen diagnoosi. Sitä tutkitaan parhaillaan, jotta tieteessä ja yleisesti ymmärrettäisiin paremmin siihen kuuluvia oireita, jotka vaikuttavat joihinkin miehiin jossain vaiheessa elämää.

Tämä vaihe on täynnä sosio-psykologisia ja fyysisiä muutoksia, joten toivoisimme, että hyväksymisen ja mukautumisen tasoa työstettäisiin, eikä laiminlyötäisi.

Meidän ei tulisi nostaa käsiä ilmaan ja olla huolissamme, koska taas keksittiin “uusi” vaiva. Se on todellisuutta, joka on meille jo tuttu. Tämän artikkelin tavoitteena on vain yksinkertaisesti tuoda tietoisuutta siitä, että miesten fyysinen ja psyykkinen terveys tarvitsee huomiota ja huolenpitoa.

Mistä ärtyisä mies -oireyhtymä johtuu? 5 avaintekijää

Tämän oireiston syntyyn näyttäisi vaikuttavan viisi erilaista tekijää, jotka yhdessä ja toisiaan ruokkien aiheuttavat miehille fyysisesti ja psyykkisesti epämiellyttävän olotilan. Katsotaan tarkemmin niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat tämän ongelman.

1. Hormonien heittely

Diamond kuvailee testosteronia kauniisti, lainaten Theresa L. Crenshaw’ta, The Alchemy of Love and Lust -teoksen kirjoittajaa. Crenshaw’n sanoin “testosteroni on kuin nuori Marlon Brando – seksuaalinen, aistillinen, viettelevä ja tumma, jossa on vaarallinen pohjavire”.

On tärkeää pitää tämä määritelmä mielessä, sillä testosteroni on osittain vastuussa aggressiivisuudesta, kilpailuhenkisyydestä ja jopa väkivallasta. Diamondin mukaan “tiedämme, että miehet joilla on liian suuret testosteronitasot, voivat olla ärtyisiä ja aggressiivisia. Mutta viimeisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin osa miesten hormoniongelmista johtuu liian matalista testosteronitasoista.”

2. Biokemialliset muutokset aivokemiassa

Toinen tästä syndroomasta vastuussa oleva aine on serotoniini. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että yksi yleisimmistä alhaisen serotoniinin aiheuttajista on ruokavalio ja syömistottumukset. Judith Wurtman kollegoineen Massachusettsin teknologian instituutista havaitsi, että runsasproteiininen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio voi aiheuttaa suurta ärtyisyyttä miehissä.

Tutkimuksesta selvisi, että miehet usein sekoittavat mielitekonsa terveellisiä hiilihydraatteja kohtaan (kasviksissa kuten perunat, riisi, maissi, kesäkurpitsa jne.) mielitekoon saada lihaperäistä proteiinia. “Proteiinin syöminen silloin, kun tarvitsemme hiilihydraatteja, tekee meistä happamia, ärtyisiä tai levottomia”, kirjailijat huomauttavat.

Näiden tutkimusten kanssa samassa linjassa on myös se löydös, että alkoholinkäytön huomattiin aluksi nostavan serotoniinitasoja, mutta että krooninen käyttö laski sen tasoja radikaalisti. Tämä voi aiheuttaa masentuneisuutta, himoa hiilihydraatteihin, unihäiriöitä ja ärtyisyyttä.

3. Stressitasojen nousu

Elimistöllemme stressi on yhtä kuin muutos, oli se sitten hyvä tai huono muutos. Muutto, uusi työ, kasvava perhe – kaikki nämä voivat olla mahtavia ja positiivisia muutoksia. Siitäkin huolimatta ne voivat aiheuttaa jännitettä. Jännite johtaa muihin tunteisiin, kuten ahdistukseen tai ärtyisyyteen.

4. Rooli ja muutokset identiteetissä

Yhteiskunta muuttuu, mutta kasvatus ja meille annetut tiedot sukupuolirooleista, jotka meidän “täytyy” täyttää, ovat hämmentäviä. Ympäristössä, joka on täynnä kaksinaismoralismia, on täysin järkeenkäypää että on vaikea toimia ja kannattaa henkilökohtaista vapautta.

5. Epäonnistuminen tai rakkauden epätäydellisyys

Ärtyisyys lisääntyy, kun emme tunne yhteyttä kumppaniimme. Kuten tiedämme, stressi, kommunikaation puute, väärinymmärrykset ja henkilökohtainen tuska ovat valitettavasti hyvin tavallisia ja jopa rutiininomaisia ihmissuhteissa. Nämä tekijät yhdessä aiheuttavat psyykkistä etäisyyttä kumppaniin.

Huomio lukijalle: Jos haluat tietää lisää tästä aiheesta, suosittelemme lukemaan Jed Diamondin kirjan “Irritable Male Syndrome”.