Äidin poissaolon vaikutus lapseen

Me kaikki tarvitsemme äitimme lämpöä, huomiota ja rakkautta, melkeinpä enemmän kuin mitään muuta. Ei ole olemassa montaakaan asiaa, joita tarvitsisimme enemmän kuin äitimme rakkautta. Meidän ensimmäinen suurin pelkomme on menettää oma äitimme ja se ettei hän ole läsnä silloin, kun häntä tarvitsemme. Jos meillä on poissaoleva äiti, maailmassa ei ole mitään, mikä voisi korvata tämän.

Elämämme varhaisimpina hetkinä me siedämme kaiken mitä äiti tekee. Jos hän kritisoi meitä ankarasti tai laiminlyö meitä, annamme hänelle välittömästi anteeksi. Näissä tilanteissa emme varmasti uskalla edes kyseenalaistaa sitä mitä hän teki. Mitä todennäköisimmin me syytämme itseämme siitä, että hän suuttui. Ja se on myös syy siihen mitä eniten pelkäämme kun olemme pieniä: että hän hylkää meidät.

”Käsi joka keinuttaa kehtoa, hallitsee maailmaa.”

-William Ross Wallace-

Oli oma äitimme kuinka saatavilla tahansa, on aikoja jolloin hänen on oltava poissa. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää meidät joskus yksin, vaikka tämä ei olisikaan pitkäksi aikaa. Mutta kun olemme pieniä emme ymmärrä ajan käsitettä, joten emme tiedä aikooko hän palata koskaan takaisin. Vähä vähältä me opimme käsittelemään näitä lyhytkestoisia poissaoloja, vaikka se onkin pelottavaa.

Jos jostain syystä äitimme onkin poissa suurimman osan ajasta, eikä vain aina silloin tällöin, se avaa sydämessämme haavan, joka ei parane koskaan. Jos äitimme on täysin poissaoleva, emotionaalinen vahinko tulee olemaan niin paha että se jättää mieleemme hirvittävän jäljen, etenkin jos tämä tapahtuu elämämme kuuden ensimmäisen vuoden aikana.

Poissaoleva äiti

Jotkut ihmiset, aina aikuisuuteen asti, ovat täysin järkyttyneitä kun heidän on oltava yksin. Jos esimerkiksi kukaan ei ole kotona, lapsi saattaa ahdistua ja tuntea hukkuvansa. Tämän kaltaiset ihmiset voivat olla myöskin todella ihastuttavia. He ovat oppineet että heidän on ”oltava hyviä” ja toimittava aina niin kuin muut ihmiset odottavat heidän toimivan. Mutta kun he ovat yksin, he tuntevat olevansa kuin pelokkaita lapsia.

Poissaoleva äiti voi joskus olla syömishäiriöiden ja unihäiriöiden perimmäinen syy. Äiti, joka on poissa paljon ja pitkiä aikoja, saattaa antaa lapselleen äärimmäisiä ahdistusongelmia. Lapset ovat peloissaan kun äiti poistuu ja myöskin kun hän palaa takaisin, sillä he eivät tiedä, kuinka kauan hän tulee olemaan läsnä.

On olemassa äitejä, jotka käyttävät tätä pelkoa ”hallitakseen” lastaan. He uhkaavat hylätä lapsensa, jos lapsi ei kuuntele häntä. Lapsella ei ole oikeastaan mitään pakoreittiä, jos hänellä ei ole hyvää äitiä.

Äidin poissaolon seuraukset

Lapsille, joilla on poissaoleva äiti, voi kehittyä tietynlaisia käyttäytymiskuvioita äitiään kohtaan: mielen osoittamista, epätoivoa ja etääntymistä. Äidin poissaolo ei saa lasta tuntemaan enemmän rakkautta; se saa lapsen tunteet villiintymään.

Lopussa lapsen ainoa vaihtoehto on estää oma rakkauden tunteensa. Jotkut lapset päätyvät jopa vihaamaan äitiään tästä rakkauden ja menettämisen noidankehästä johtuen.

Äidin poissaolo voi saada aikaan etäisiä, vihaisia ja surullisia lapsia. Vähä vähältä, sen ohella että heidän sielunsa on liekeissä, he oppivat että heidän on oltava tässä maailmassa yksin.

Tämä tilanne on lapselle vaarallinen, joten selviytyäkseen he omaksuvat itselleen naamion: kiltin ja tottelevaisen, tai sitten naapurin kiusaajan, tunteettoman. Sitten kun he ovat aikuisia, heidän on vaikea kertoa mitä heidän vääristyneen persoonallisuutensa takana on. Persoonallisuuden, jonka he loivat käsitelläkseen hylkäämistä.

Mitä lapset todella menettävät on heidän luottamuksensa muihin ihmisiin. Ja heidän toivonsa, että joku vastaisi heidän tarpeisiinsa, tai että joku rakastaisi heitä. Siksi, kun he aikuisina rakastavat ihmisiä, heidän suhteessaan on täydellistä riippuvuutta. Eivätkä parisuhteet tavallisesti kestä kauan.

He saattavat olla skeptisiä parisuhteissaan, tai he pyytävät kumppaneiltaan mahdottomia asioita. Eli se mitä poissaoleva äiti jättää taakseen on henkilö, joka perustaa ihmissuhteensa vihaan, pelkoon ja ennen kaikkea epäluottamukseen.