Ahdistus: jatkuva tunteiden vuoristorata
Tunne siitä, että kaikki on kontrolloimatonta, jatkuva jännitys, hermostuneisuus, liiallinen murehtiminen, levottomuus, unettomuus, nykivät silmäluomet, keskittymisvaikeudet…
Kaikki nämä merkit ilmaisevat ahdistusta ja ne muodostavat ongelman jos ne ilmenevät useasti. Mutta tämä ei ole harvinainen sairaus. Siitä kärsivät itse asiassa monet ihmiset. Todellisuudessa siitä on tulossa yhä yleisempi ilmiö nykyisessä yhteiskunnassamme.
Tänään keskitymme joihinkin tapoihin tunnistaa ja ymmärtää ahdistusta. Tavoitteemme on auttaa sinua tunnistamaan se niiden tunteiden kautta, jota se aiheuttaa.
Ahdistuksen aiheuttamat tunteet
Ahdistus on se tunne, joka saa aikaan kutistumisen tunteen rinnassa. Se uuvuttaa meidät, sulkee meidät, tekee meidät levottomiksi. Se tekee reiän vatsamme pohjaan, jättäen meidät halvaantuneiksi ja tunkeutuen minuuteemme. Ylivoimainen tunteiden, ajatusten ja käytösten taistelu, joka kukistaa meidät, sekä psykologisesti että fyysisesti.
Ahdistus varoittaa meitä, muistuttaa että meidän tulisi huolehtia jostakin elämässämme. Toisin sanoen, jotakin on tapahtumassa ja se vaatii meidän huomiotamme.
Voisimme kuvata, kuinka ahdistus on hirviö joka käyttää ravinnokseen adrenaliiniamme. Me tarjoamme sille huomiota ja merkitystä. Kun jokin saa meidät aktivoitumaan ja valpastumaan ainakin jossain määrin (esimerkiksi ajatus, näky, käytös), adrenaliini alkaa virrata, ja sisäinen ahdistushirviömme herää seuraavan ateriansa tuoksuun.
Aluksi se on positiivista, sillä se voi estää meitä putoamasta portaita alas. Mutta jos pidämme hirviön hereillä, se käyttää ravinnokseen adrenaliiniamme ja kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Pian se kuluttaa kaiken energiamme ja täyttää elämämme suurella määrällä pelkoa.
Vertauskuva ahdistuksen ymmärtämiseen
Olet huvipuistossa ja näet vuoristoradan. Täynnä odotusta, että sinulla tulee olemaan hauskaa, menet jonoon ja ostat lipun ajelulle. Aurinko porottaa kuumana sinä päivänä, ja sillä hetkellä, kun saat lipun käteesi, olet jo väsynyt.
Mutta eihän sillä ole väliä, olethan huvipuistossa! Joten istut vaunuun ja yrität pitää hauskaa. Kuitenkin yhtäkkiä pelleksi pukeutunut työntekijä lyö sinua päähän ja jäät siihen kipusi kanssa. Tämä lannistaa sinua entisestään.
Tehdäkseen tilanteen vielä pahemmaksi, vuoristoradan vaunu jossa olet, tekee nopean 360 asteen silmukan. Ja yhtäkkiä, jokin jonka piti olla houkuttelevaa, ei enää olekaan yhtään hauskaa sinulle. Ajatuksesi ahtautuvat yhteen ja pyörivät ympäri ja ympäri päässäsi. Et voi lopettaa, jännite on jatkuvaa ja sinusta tuntuu kuin sydämesi voisi pysähtyä koska tahansa. Menet ylös ja alas, läpi pimeän tunnelin, menetät kontrollin ja vatsasi kääntyy ympäri.
Haluaisit pois kyydistä, mutta se ei ole mahdollista. Huudat, itket, uliset, nielet sylkeä ja tunnet kuinka sydämesi hakkaa nopeammin ja voimakkaammin. Kukaan ei kuitenkaan voi auttaa sinua pois tästä tilanteesta. Kaikki yrityksesi ovat hyödyttömiä.
Lopultakin ajelu on ohitse. Kiipeät pois kyydistä täynnä intensiivisen pelon jättämää puutuneisuutta, kykenemättömänä ajattelemaan selkeästi. Olet aivan uuvuksissa ja sinusta tuntuu kuin puskutraktori olisi ajanut ylitsesi toistuvasti.
Ahdistuksen tunne on kuin vuoristorata-ajelu, jossa sinulla ei ole yhtään hauskaa. Ennemmin tai myöhemmin, ajelu ja kohtaus loppuvat. Tiedät, että intensiivisimmän kohdan jälkeen kaikki alkaa rauhoittua. Sinulla on kuitenkin kurjaa. Se häiritsee sinua ja sinusta tuntuu kuin ukkospilvi olisi juuri ryöstänyt kaiken omaisuutesi, jopa identiteettisi.
Jos koskaan kärsit ahdistuksesta tai paniikkikohtauksesta, on hyvä pitää tämä vertauskuva mielessä. On tärkeää muistaa, että sen ilmaannuttua se poistuu kyllä samaa reittiä kuin mistä se tulikin. Se on vain ajan kysymys.