Ahdistava kulttuurimme

2 minuuttia

Ahdistava kulttuurimme on yksi Freudin filosofisimmista teoksista, jossa kuvataan ihmisen tarpeiden ja niihin kohdistuvien kulttuurirajoitusten välistä ristiriitaa.

Kirjoittanut ja tarkastanut filosofi Laura Llorente

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Freud piti Nietzschen ajatuksista. Hän totesi, että ihmisen vahvimmat vietit ovat seksi- ja kuolemanvietti. Freud käytti Nietzschen määrittelemää dionysialaista ihmistä teoksensa Ahdistava kulttuurimme (1930) luomiseen. Tämä teos julkaistiin vaikeana aikana. Kolme vuotta myöhemmin Weimarin tasavalta päättyi ja Hitler tuli valtaan.

Ahdistava kulttuurimme

Teoksen Ahdistava kulttuurimme pääaihe on ihmisen luonnollisten viettien ja niihin kohdistuvien kulttuuristen rajoitusten välinen ristiriita.

Kulttuurin ja viettien välinen ristiriita on siinä, että aggressiivisia ja seksuaalisia pyrkimyksiä rajoitetaan rauhanomaisten yhteisöjen luomiseksi.

“… syyllisyyden tunne suurimpana ongelmana sivilisaation kehityksessä.”

– Ahdistava kulttuurimme, luku VIII-

Sivilisaation runtelema ihminen

Freudin mukaan sivilisaatio voi käydä toteen vain, kun ihmisen alkukantaiset vaistot tukahdutetaan. Sivilisaatio voi elää ikuisessa tyytymättömyydessä, koska ainoa tapa sen olemassaoloon on juurikin ihmisen tukahduttaminen; hänen eläimellisen olemuksensa tuhoaminen, tuon vapaan ja pelätyn pedon, jota Nietzsche rakasti.

Nietzschean dionysismi on sidottu sivilisaation sääntöihin. Oletettavasti nämä säännöt auttavat meitä elämään “sopusoinnussa”.

Kulttuurinen ihminen on neuroottinen

Näillä tukahduttamisilla on huonoja seurauksia. Ne saavat ihmiset muuttumaan neuroottisiksi ja kyllästyneiksi tuohon tukahduttamiseen.

Syyllisyyden tunne tukahduttaa ihmisten vaistot ja rankaisee häntä sisältäpäin. Se muuttaa ihmisen muokattavaksi ja araksi eläimeksi.

Vietti Descartesin cogitoa vastaan

Freudin mielestä Descartesin “cogito” luo porvaristiyhteiskunnan ja tukahduttaa ihmisen vietit ja vaistot, tehden ihmisen sairaaksi. Ihminen ei voi kehittyä eikä tuntea olevansa täydellinen, vapaa ja elossa.

Sivilisaation harmaa elämä, rutiini, jota leimaa työ ilman draivia, tekee elämästämme tylsää. Jos vapaat ihmiset tappavat toisiaan, on loogista, että sivilisaatio määrittelee heidät uudelleen saadakseen heidät elämään sopusoinnussa. Siten sivilisaatio saa ihmiset sairastumaan.

Rakkaus ja viha Ahdistavassa kulttuurissamme

Freud myöntää, että on vaikea hyväksyä että ihmisellä on tämä vaisto elää ja pyrkimys kuolemaan ja tuhoon. Näiden vaistojen tukahduttaminen on todellinen syy sivilisaation asettamille rajoituksille. Elämä ja sivilisaatiot syntyvät ja kehittyvät rakkauden ja vihan ristiriidasta.

Hobbesin mukaan “ihmiset tarvitsevat sivilisaatioita ja tukahduttavat vaistonsa turvallisuuden nimeen”.

Teoksessa Ahdistava kulttuurimme sekä Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto Freud selittää ihmisen luonnollisen taipumuksen pahuuteen ja julmuuteen. Se on alkukantaista vihaa ja sillä on tuhoisia seurauksia. Ihminen tyydyttää halunsa sivuuttamalla lakeja ja ihmisoikeuksia. Ihminen nöyryyttää, kiduttaa, tappaa ja varastaa. Koska meidän on kuitenkin luovuttava näistä teoista kuuluaksemme yhteiskuntaan, meillä on tunne siitä, että hallitsemme heimojen välisiä tai kansallisia konflikteja.

”Kauneudella ei ole ilmeistä käyttöä; eikä sille ole selkeää kulttuurista välttämättömyyttä. Silti sivilisaatio ei voisi tulla toimeen ilman sitä.”

-Sigmund Freud teoksessaan Ahdistava kulttuurimme–