7 vinkkiä lasten sietokyvyn kasvattamiseksi

Säästäisimme itsemme monilta ongelmilta, jos kehittäisimme tiettyjä piirteitä ollessamme lapsia. Yksi niistä ilman epäilystäkään on sietokyky. Sietokyvyn edistäminen lapsuudesta lähtien on mahdollista. Lapsen ei ole välttämätöntä olla vanhempi saavuttaakseen tuon arvokkaan piirteen.

Muista, että sietokyky on ominaisuus joka auttaa ihmisiä pysymään pinnalla heidän kohdatessaan vastoinkäymisiä, selvitäkseen haasteista ja vahvistuakseen niistä. Lapsen ongelmat ovat tietysti erilaisessa mittasuhteessa kuin aikuisten. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei sietokykyä voisi vahvistaa.

Näytämme nyt sarjan strategioita, jotka auttavat kasvattamaan lasten sietokykyä. Ne sisältävät yksinkertaisia toimenpiteitä, jotka ovat joskus hyvinkin itsestäänselviä, mutta kuitenkin usein unohtuvat. Älä anna sen tapahtua. Voit olla varma että lapsi tulee olemaan kiitollinen sinulle koko elämänsä ajan kun autat häntä olemaan sietokykyisempi.

Ystävien hankkimisen opetteleminen

Kasvattaakseen sietokykyä, on välttämätöntä opettaa lapselle kuinka saada ystäviä. Eristäytyneisyys on tekijä, joka edistää epävarmuutta ja pelkoa. Eristäytynyt lapsi on lapsi, jolle pitäisi antaa huomiota. Meidän täytyy muistaa, ettei kaikilla lapsilla ole kykyä selvitä sosiaalisesti itsekseen, joten olisi hyvä ojentaa heille auttava käsi tässä tehtävässä.

Kuinka me opetamme heitä hankkimaan ystäviä? Todella varovaisesti. Ilman ystäviä oleminen voi olla hyvin herkkä aihe lapselle. Näin ollen ei ole koskaan hyvä idea antaa heidän ymmärtää että heitä syytetään siitä tilanteesta. Jos teemme niin, on hyvin todennäköistä että he omaksuvat yhden seuraavista asenteista: sulkeutuminen suojellakseen itseään tai jonkin epätoivoisen ja joskus jopa vaarallisen tekeminen tullakseen jonkun hyväksymäksi.

Toisaalta lapsi, jolla ei ole ystäviä, on normaalisti epävarma lapsi. Joten aikuisina meidän tulee vahvistaa hänen itsevarmuuttaan kertomalla hänelle kaiken minkä hän tekee oikein sosiaalisissa tilanteissa. Voimme myös oikaista häntä, mutta haluamme aina keskittyä tiettyihin käytöksiin ja vain sellaisten ihmisten edessä, joihin lapsi luottaa.

Toisten auttamisen opetteleminen vahvistaa lasta

Yhteishenki ja yhteistyö ovat perusteita tunnepohjaiselle kehitykselle. Jos lapsi oppii kuinka auttaa toisia, hän tuntee olevansa hyödyllisempi ja arvokkaampi. Se myös vahvistaa hänen kykyään kehittää empatiaa. Siitä tulee tulevaisuudessa yksi hänen psykologisen voimansa peruspilareista.

Paras tapa rohkaista avuliasta käytöstä on näyttämällä esimerkkiä. Ensin auttamalla häntä ja laajentaen sitten tätä samaa rohkaisevaa asennetta koko perheeseen. Leikkiminen on mahtava tapa osoittaa hänelle ryhmässä työskentelyn hyödyt.

Rutiinien luomisen ja ylläpitämisen opetteleminen

Rutiinien luominen on tärkeää lapsille, varsinkin pienemmille lapsille. Tämä antaa heille turvallisuuden ja vakauden tunteen ja vähentää heidän pelkojaan sekä huolestuneisuuttaan, koska he tietävät mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi rutiinit antavat heidän arvioida mikäli he elävät tai eivät elä asiallisesti.

Alkuun tulisi olla nukkumaanmenoaika ja aika nousta. Pitäisi myös olla ajoitetut ruoka-ajat. Samaa pitäisi soveltaa myös koulussa, kotiläksyissä ja jopa vapaa-ajalla. Näitä aikoja tulisi vaihdella tai muuttaa vain jos siihen on hyvä syy. 

Itsestään huolehtimisen opetteleminen

Jos yritämme kasvattaa sietokykyä, lapsen täytyy oppia kuinka olla vastuullinen ja pitää määränpää horisontissa: hänen oma hyvinvointinsa. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi huolehtia itsestään täysin yksin, vaan ennemminkin sitä, että hänen pitäisi ajatella fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan kun hän on yksin ja ilman äidin ja isän tai muiden vanhempien perheenjäsenten turvaa.

On tärkeää hänelle ruokaa antaessasi, että myös selität miksi se on hyväksi hänelle ja miksi se on tärkeää. On myös hyvä painottaa urheilun, nauramisen, hygienian ja hyvän henkilökohtaisen olemuksen tärkeyttä. Hän oppii itsestään huolehtimista kaikissa näissä tapauksissa. 

Lepäämisen opetteleminen

Lepo on aivan yhtä tärkeää kuin työkin. On hyväksi keholle levätä ja mielelle selkiytyä suorittaakseen toimenpiteitä kunnolla. Ei ole esimerkiksi mitään hyötyä opiskella paljon, mikäli emme anna mielemme omaksua ja prosessoida kaikkea saamaamme tietoa.

Kuten totesimme aikaisemmin, sinun tulisi näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa aikaa myös levolle. Toisaalta, lepääminen ei välttämättä tarkoita sitä ettei tee mitään. Monesti hyödymme suorittamalla tehtäviä, jotka eivät vaadi suurta huomiota.

Tavoitteiden asettamisen opetteleminen

Tämä on kauaskantoinen osatekijä. Lapselle on hyvä oppia kuinka asettaa kohtuullisia tavoitteita, jotka ovat yhteydessä hänen kykyihinsä ja voimavaroihinsa. Se tosiasia, että hän oppii asettamaan fyysisesti vaativia, mutta samaan aikaan saavutettavia tavoitteita, auttaa suuresti vahvistamaan hänen itsetuntoaan. Oli se sitten hänen lapsuuden tai koko elämänsä aikana.

Toisaalta, enemmän kuin pelkkien tavoitteiden saavuttamisen lisäksi, lapsi tarvitsee myös tavoitteiden täyttämistä. Sen sijaan että esimerkiksi pyytäisi häntä saamaan tietyn arvosanan koulussa, olisi parempi asettaa tavoitteita opiskelutekniikan oppimiseen ja niiden harjoittelemiseen muutaman minuutin ajan joka päivä. Juhlista sitä, kun he tekevät niin. Saa heidät näkemään, että se on jo itsessään suuri saavutus.

Vaikeuksien näkeminen haasteina

On monia pieniä päivittäisiä tehtäviä, jotka lapsi voi kokea vaikeina. Muista että hän on heikko ja epäkypsä. Hänelle voi olla todella turhauttavaa, mikäli hän ei ylety hyllyllä olevaan purkkiin.

Silloin on hyvä idea tulla väliin ja muuttaa tuo “iso ongelma” pienempään, ratkaistavissa olevaan. Näytä omalla asenteellasi että hänen ei tarvitse ahdistua. Kun hän on vanhempi, arvioi innostuneesti tuo tilanne hänen kanssaan selvittääksesi kuinka se voidaan ratkaista. 

Jos käytät näitä yksinkertaisia vinkkejä, edistät lapsen tulemista sietokykyisemmäksi. Jos tuo lahja annetaan ihmiselle lapsuudessa, se auttaa häntä välttämään monia ongelmia tällä aikakaudella ja tulevaisuudessa. Sietokyvyn kasvattaminen on kuitenkin yksi suurimmista haasteista lastenkasvatuksessa.