Ystävällisyys ilman tekoja on hyödytöntä

Ystävällisyys on todellinen hyvyyden symboli meissä ihmisissä. Mutta jos ystävällisyyden mukana ei ole tekoja, se on hyödytöntä. Me kaikki taidamme tuntea ainakin yhden sellaisen henkilön, joka puhuu paljon, mutta tekee vähän. Persoonallisuuksia, joille on luonteenomaista jalot sanat, mutta itsekkäät teot. Aloittakaamme maailman muuttaminen muuttamalla jalot ajatuksemme teoiksi.

Tämä ajatus saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä aluksi, ilmeisten tosiseikkojen puitteissa. Monet ihmiset harjoittavat eräänlaista liikkumattomuutta, jossa he ajattelevat sen olevan tarpeen että ”he ajattelevat olevansa hyviä ihmisiä”, saavuttaakseen ristiriitaisen tyydytyksensä. He ovat kuitenkin kyvyttömiä näkemään lähellä olevia tarpeita, konkreettisia faktoja, jotka vaativat tietynlaista perusempatiaa. Jotain, mitä emme näe niin usein kuin haluaisimme.

Joku on kerran sanonut, että jos haluamme poistaa pahan, hyvien ihmisten on toimittava. Hyvien ihmisten on tehtävä jotain. Ystävällisyys ei siis ole mikään tyhjä kokonaisuus. Se ei ole mikään pilleri jonka otat tehdäksesi sydämestäsi jalomman, tai että lahjottaisit johonkin voittoa tavoittelemattomaan hyväntekeväisyysjärjestöön. Se ei ole myöskään mikään kerskailun aihe.

Ystävällisyys ei ole jotain jonka voit valita, vaan se on jotain jonka tunnet. Se aiheuttaa tarpeen toimia, vastata, osallistua ja suojella, siitä huolimatta että muu maailma ei välttämättä ymmärrä meitä, tai saattaa jopa kritisoida meitä. Ystävällisyys on siis autenttinen sankarillisuuden teko. Me kehotamme sinua pohtimaan tätä.

Hyvät ihmiset ovat palasia samasta vaatteesta

Olemme tietoisia siitä, että tämä aihe saattaa nostattaa tietynlaista kiistaa. Ensiksi, monet varmasti ihmettelevät, mitä oikein tarkoitamme kun sanomme ”hyvät ihmiset,” mikä tekee heistä erilaisia kuin muut. Miksi kutsumme heitä tuntemattomiksi sankareiksi, sankareiksi, joista kukaan ei koskaan puhu mitään. Meidän on siis selvennettävä, kun kutsumme joitain ihmisiä ”hyviksi”, emme tarkoita, että muut olisivat pahoja. Emme ole perustamassa minkäänlaista kahtiajakoa.

Ystävällisyys on ennen kaikkea itsekkyyden puuttumista. Jos eristämme tämän muuttujan yhtälöstämme, meille jää jäljelle empaattinen, myötätuntoinen ja altruistinen käyttäytymisprofiili. Poikkeuksellinen piirre tällaisessa persoonallisuudessa on se, että hänet on leikattu eri vaatteesta jota kukaan ei näe. Riittää, kun ylittää hänen ihonsa ensimmäisen kerroksen löytääkseen jotain sen alta. He loistavat. Nämä ihmiset asettavat muiden tarpeet etusijalle ennen heidän omia tarpeitaan.

Tällaista puolta ihmisistä ei tapaa kovin usein. Eivät kaikki aseta vertaisiaan etusijalle, jotta heidät tarpeensa otettaisiin huomioon. Ja se, että et tee tai tunne näin, ei tee sinusta pahaa henkilöä. Tällainen altruistinen uhrautuminen ja tahdonvoima tuntuu oudolta, vieraalta ja jopa ristiriitaiselta. Ehkä siksi emme ymmärrä niitä vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka vaarantavat elämänsä auttaakseen muita, vaikka he olisivat kuinka kaukana.

Itse asiassa, emme myöskään ymmärrä sitä kun joku ystävistämme, naapureistamme, työkavereistamme tai sukulaisistamme tekevät kaikkensa yhteisönsä hyväksi, odottamatta mitään takaisin. Ystävällisyys, kuten monet muutkin motiivimme, eivät ole aina ymmärrettyjä. Ja tarkalleen tämän kyvyttömyyden takia, ystävällisyys saa harvoin ansaitsemaansa tunnustusta.

Kun harjoitat ystävällisyyttä, jokin aivoissasi muuttuu

Harjoittaaksesi ystävällisyyttä, sinun ei tarvitse antaa kaikkea materiaalista omaisuutta pois. Sinun ei myöskään tarvitse matkustaa Intiaan tai Tiibetiin, tai valita puolia sodassa, jossa ei auteta köyhiä ja sorrettuja. Aidon ystävällisyyden harjoittaminen alkaa lähimmässä ympäristössämme. Jokapäiväisessä elämässämme on tilanteita, jossa tarvitaan ystävällisyyttä.

Ystävällisyyden osoitus, ei väliä kuinka pieni, ei koskaan ole ajanhukkaa. Itse asiassa on riittävää, että otamme yksinkertaisesti tuon ensimmäisen askeleen, jotta aivoissamme alkaisi tapahtua pieniä, mutta suurenmoisia muutoksia. Niin paljon, että et tule yllättymään kun opit tietämään, että anteliaisuuden ja epäitsekkyyden teot aktivoivat samat hermostomekanismit avioissamme kuin empatia.

Kun teet jotain merkityksellistä vertaisillesi, aivosi tuottavat endorfiineja, jotka vahvistavat sosiaalists käyttäytymistä, tämä taas asettaa lajimme kunnioitettavaan arvoon. Ihmisten ensisijainen prioriteetti on turvata oma selviytyminen. Ystävällisyys toiminnan kanssa, eikä vain halujen kanssa, takaa selviytymisemme perusperiaatteet.

Ystävällisyyden seuraava sukupolvi

Tämän elintärkeän asennoitumisen opettaminen lapsillemme on jotain, mitä emme saisi koskaan laiminlyödä.  Jerome Kagan on psykologi Harvardin yliopistossa. Hänen tutkimustensa kautta hän on todistanut, että vauvoilla on yksi luontainen kyky. He pystyvät liittymään positiivisesti ympärillään oleviin ihmisiin. Emotionaalinen hyväily suosii ja edistää vauvan aivojen kehittymistä yksinkertaisen ihmeellisellä tavalla.

Meidän on istutettava empatian, arvostuksen ja altruismin siemen heihin. Tällä tavalla me voitamme tässä nykyaikaisuuden ja teknologian maailmassa. Se on haaste ja suuren velvollisuuden teko, johon me kaikki otamme osaa. Me olemme kaikki tärkeitä. Sillä jos meidän lajimme ovat onnistuneet kehittymään siihen pisteeseen, jota me kutsumme ”ihmisyydeksi”, meidän on vain otettava seuraava askel luodaksemme yhteisen tietoisuuden tila. Verkosto, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, myötätuntoon, ja toisten arvostamiseen saman lajin edustajana.