Vanhat sielut ovat herkkiä sieluja

Näistä kahdesta käsitteestä ehdottomasti silmiinpistävämpi on niin kutsutut vanhat sielut. Tämän ilmaisun alkuperä on taoismin uskonnossa (joka on yli 5000 vuotta vanha ja alkujaan Kiinasta lähtöisin). Heidän uskomustensa mukaan sielut jättävät taot, maailmanlaajuiset ja luonnolliset yksiköt, hankkiakseen erilaisia monimuotoisia kokemuksia.

Taoistit uskovat, että kaiken tulisi palata takaisin juurilleen. Joten sielujen lopullinen tavoite on tehdä matka taoon. Mutta vasta kun se on hankkinut kaiken tiedon ja kehityksen mitä elämällä on tarjota. Sielut käyvät läpi viisi elinikää ja tavoittavat täydellisyyden viidennen lopuksi.

Tällöin kyseisellä henkilöllä on korkeampi havaintokyky, mutta hän erottuu ikätovereistaan myös koska on henkisempi. He ovat työn touhussa löytääkseen “oman paikkansa maailmassa”. He uskovat olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta ja heidän tärkein päämääränsä on tavoittaa sisäinen rauha.

Taoistit uskovat, että monet filosofit, tieteenharjoittajat ja taiteilijat ovat vanhoja sieluja, jotka yksinkertaisesti tuntevat olonsa kotoisammaksi näissä ammateissa. Onkin huomion arvoista, että ihmiset joilla on tälläinen sielu, tykkäävät oppia kokemuksen kautta. Heillä on taipumus kyseenalaistaa asioiden tilaa ja he perustavat uskomuksensa omille kokemuksilleen.

5 “vanhan sielun” ominaispiirrettä

Ylempänä mainittujen piirteiden lisäksi vanhat sielut jakavat myös seuraavat ominaisuudet:

Erittäin korkea kypsyysaste

Jo lapsina on selvää, että he eivät oikein sovi lasten maailmaan. Heitä kyllästyttää heidän ikäistensä tavanomaiset pelit ja leikit, ja he haluavat lukea monimutkaisempia kirjoja, koska sadut ovat liian tavanomaisia. Heillä on ikäistään vanhemman ihmisen asenne. He osaavat tehdä johtopäätöksiä jopa pätevämmin kuin heidän vanhempansa. He pystyvät tähän kaikkeen johtuen korkeammasta järkeilyn tasosta kuin mitä pidetään “normaalina.”

He ovat mieluummin yksin ja nauttivat kaikesta mihin sisältyy itsetutkiskelua.

Vanhat sielut eivät kaipaa seuraa, koska heidän sisäinen maailmansa on heille riittävä. Heillä on taipumus käyttää vapaa-aikansa meditoiden, kaivautuen syvemmälle tunteisiinsa ja lukien “syvällisistä” aiheista. He ovat hyvin hiljaisia ja sisäänpäinkääntyneitä. Monet kutsuvat heitä ujoiksi, mutta he ovat itse asiassa vain uppoutuneita sisäiseen itseensä.

He arvostavat yksinkertaisia asioita

Vanhoilla sieluilla on erittäin vahva henkinen puoli. Heitä liikuttavat ainoastaan asiat, joita kohtaan he tuntevat todellista intohimoa. He valitsevat sellaisten asioiden eteen työskentelyn, jotka tekevät heidät onnelliseksi ja sallii heidän toteuttaa itseään. He koettavat parhaansa mukaan hallita jonkin asian. Mutta sitten kun he ovat siinä mestareita, sen sijaan että jatkaisivat asian parissa, he siirtyvätkin seuraavaan toimintaan. Miksi? Koska he saavat enemmän nautintoa itse matkasta kuin maaliviivan tavoittamisesta.

Heillä on erittäin korkealle kehittynyt vaisto

Eikä heillä ainoastaan ole tätä vaistoa, vaan he myös sallivat sen johdattaa itseään. Se ei ole yleensä koskaan väärässä! Tämän tyyppinen ihminen huomioi jokaisen yksityiskohdan ja hänellä on kyky muodostaa mielessään kuvia kokonaisuuksista. Kun kaikki muut heidän ympärillään näkevät metsän täynnä puita, näkevät he kasvi- ja eläinlajeja, taivaan, maan, tuulen ja paljon muuta. Mikään ei jää näiltä “vanhoilta sieluilta” huomaamatta. He pystyvät analysoimaan jokaisen ihmisen ja tilanteen hyvinkin yksityiskohtaisesti, erehtymättä.

He ovat erittäin herkkiä

Heillä on vahva empatiakyky ja he voivat asettaa itsensä toisen asemaan, sekä ymmärtää ja auttaa heitä. Tämä johtuu siitä, että he ymmärtävät paremmin kuin kukaan mitä parhaillaan tapahtuu. He näkevät menestyksien yli ja ohi. He tietävät miten muut ajattelevat. Heillä on kyky antaa anteeksi, päästää irti virheistään ja tarjota neuvoja ilman että arvostelevat tai tuomitsevat.

Kiteytyksenä meidän tulisi huomioida muutamia mahdollisia haittapuolia, joita voi seurata siitä että omaa vanhan sielun:

• He eivät sopeudu muiden ikäistensä joukkoon. Heillä on taipumus samaistua vanhempiin ihmisiin tai vanhuksiin.
• He kokevat, että eivät ole yhteydessä maailmaan. He eivät jaa rakkaimpiensa näkemyksiä tai mielenkiinnon kohteita.
• Heillä on taipumus masentua tai kärsiä itsetunto-ongelmista. He ovat itsensä pahimpia kriitikoita.

Tunnetko sinä “vanhoja sieluja” tai pidätkö kenties itseäsi sellaisena?