Kun olen vanha, haluan rinnalleni mieleltään nuoria ihmisiä
Sitten kun vuodet hidastavat minua ja ihoni on ryppyjen maalaama, minä haluan rinnalleni ihmisiä, joilla on nuori mieli ja iloinen sydän. Haluan luideni kolottavan liian lujasta nauramisesta ja minä haluan väsyneiden jalkojeni jatkavan tanssimista. Minä en halua menettää niitä ihmisiä, jotka elävöittävät sieluani ja antavat minulle toivoa.
Minä jaan nämä toiveet monen muun ihmisen kanssa. Mutta on yhtä lailla totta, että vanheneminen ei ole miellyttävää. Siitä saavutetun viisauden ja henkilökohtaisen tasapainoisuuden lisäksi ikääntymiseen liittyy lähinnä menettämistä. Siinä menettää oman nuoruutensa, oman terveytensä, oman energisyytensä, ja jopa oman tulevaisuutensa. Lisäksi tällöin tulee tietoiseksi siitä, että elämän kaikkein tärkein asia ovat omat henkilökohtaiset ihmissuhteet.
Elämän viimeiseen vaiheeseen saapuminen erityislaatuisia ihmisiä rinnallaan on epäilemättä kaikkein arvokkain asia johon voi sijoittaa, ja siihen kannattaa alkaa sijoittaa jo nyt. Etsi ympärillesi vaatimattomia, mahtavia ja taianomaisia ihmisiä, jotka lisäävät elämää vuosiisi, sekä onnellisuutta ja iloa jokaiseen syntymäpäivinäsi puhaltamaasi kynttilään.
Mieleltään nuoret ihmiset eivät koskaan vanhene
Nuoren mielen omaaminen on vain erittäin harvoille suotu etuoikeus. Jopa joillakin nuorilla ihmisillä on 80-vuotiaan mieli. Heidän horisonttiaan eivät uudet näkökulmat laajenna, eivätkä jätä minkäänlaista sijaa spontaaniudelle, uteliaisuudelle, saati intohimolle elämää kohtaan.
Tämän tyyppiset ihmiset eivät ole lainkaan hyödyllisiä varsinkaan silloin kun kiipeät elämän viimeistä askelmaa. Kyseisen ajanjakson aikana sinä tarvitset paljon enemmän voimia, energiaa ja positiivisuutta helpottaaksesi sitä fyysistä kipua jonka tunnet luissasi esimerkiksi puolisosi menettämisestä, surullisuudesta joka toisinaan viipyy luonasi ilman kummempaa ilmeistä syytä, kun olemassaolo yksinkertaisesti painaa liikaa.
Onnellinen ja iloinen sydän sekä nuori mieli ovat parhaat liittolaiset auttamaan sinua näkemään selkeämmin tuolta henkilökohtaisen kypsyyden vuoren huipulta. Koska ikääntyminen on ennen kaikkea taito jatkaa toiveikkaana oloa, ja juuri tätä saat ihmisiltä, joilla on moinen erityinen hohto katseessaan.
On kärsineen ja itsensä parantaneen sydämen keveyttä, että se pystyy ymmärtämään jokaisen päivän olevan uusi mahdollisuus olla onnellinen, olitpa sitten 20, 50 tai 79 vuotta vanha.
Haluan ainoastaan parasta rinnalleni
Current Biology -lehdessä julkaistun mielenkiintoisen tutkimuksen mukaan ihmiset ja makakit jakavat paljon useampia käytösmalleja kuin me uskommekaan. Yksi näistä käytösmalleista on se, että me kehitymme ikääntyessämme ja muutumme erittäin valikoiviksi ystävyyssuhteissamme.
On selvää, että monet meistä tekee tämän jo ennen kuin ylittää 70 ikävuoden kynnyksen. Joka tapauksessa, kuten monilla kädellisillä, on myös meillä olennainen tarve hakea elämässämme merkittäviltä ihmisiltä tukea ja seuraa silloin, kun meidän aikamme alkaa olla rajattu.
Jonkin aikaa tämä selitettiin yksinkertaisella – mutta erheellisellä – järkeilyllä. Ihmiset sanoivat, että koska meillä on tällöin vähemmän resursseja ja vähemmän energiaa, me varmuuden vuoksi keskitymme siihen mitä meillä on lähellämme. Mutta nykyään on ilmiselvää, että näin ei oikeasti ole. Todellisuudessa sekä makakit että ihmiset seuraavat erästä perustavanlaatuista lakia: meidän täytyy ympäröidä itsemme erityisillä ihmisillä ja nauttia laatuajasta yhdessä.
Lapsina me emme käytä tätä valikoivaa suodatinta. Me vain tarraudumme ensimmäisiin tapaamiimme ihmisiin, olkoon se sitten rakkauden tai ystävyyden tähden. Joka tapauksessa, kuten opimme omasta kokemuksestamme, alkaa meidän sisäinen kompassimme vähitellen opastaa meitä ja me opimme lopulta huomaamaan, mikä menee yksiin itsemme kanssa ja mikä ei.
Kun pääsemme vanhaan ikään, on meillä edelleen halua ja energiaa tavata ihmisiä ja sosialisoida. Siinä vain muuttuu paljon valikoivammaksi. Enää ei arvosta kaikkea ja mitä tahansa.
Saksalainen tutkija Laura Ameling huomasi, että vanhemmat makakit viettivät aikaa harvojen ja valikoitujen ryhmänsä jäsenten kanssa (ikään katsomatta) ja torjuivat muut. Ne omistivat itsensä näissä pienissä ryhmissä sosialisointiin, johon liittyi huolehtimista, sukimista ja ötököiden nyppimistä toistensa turkeista. Ennen kaikkea ne hakivat rikastuttavia suhteita elämänsä viimeisinä vuosina. Ja tämä sama tapahtuu ihmisille. Kukaan ei ole yhtä arvokas kuin ihmiset lähellämme, joka ikinen päivä.
Saavuttaaksesi vanhan iän parhaalla tapaa on ihanteellista, että rinnallasi on mieleltään nuoria ihmisiä. Urheita ihmisiä täynnä valoa ja voimaa, jotka jatkavat sinun rohkaisemistasi oppimaan, nauttimaan itsestäsi, kohtaamaan sairauden ja menetyksen vaikeus. Koska vaikka ajan kulu on väistämätöntä, on mieleltään ja hengeltään vanheneminen valinta, jota sinun ei tulisi itsesi sallia.