Tänään löydän kaiken sen hyvän jota elämällä on minun varalleni

Olen päättänyt että pystyn, että minun pitää, ja että ansaitsen sen. Tänään laitan jalkaani uudet kengät ja uudistuneen energiani, annan elämän sekoittaa hiukseni nauraessani, tanssiessani, halatessani. Sillä kaikki hyvä sekoittaa hiukset ja tekee sielun levottomaksi ja luulen että on aika laittaa taas kengät jalkaan, sillä tunteella jonka melkein jo unohdin.

Me kaikki käymme läpi ajanjaksoja jolloin yhtäkkiä kerromme itsellemme: “nyt riittää”. Henkinen uupumus tai paine ympäristöstämme repii meiltä yksi kerrallaan niitä merenneidon pyrstömme suomuja, pyrstön joka auttoi meitä uimaan vapaasti omissa merissämme. Tästä huolimatta, “nyt riittää” -toteamus ei välttämättä ole aina tarpeeksi luomaan muutosta jota kaipaamme.

“Meidät on luotu suurempiin asioihin, rakastamaan ja olemaan rakastettuja.”

-Äiti Teresa-

Lauseet kuten “Minä ansaitsen parasta”, “On aika asettaa itseni etusijalle” tai “Minulla on oikeus olla onnellinen” ovat kuin nuo sanonnat joita toistamme itsellemme mutta joilla ei lopulta ole mitään vaikutusta. Siitä huolimatta että ajattelemme palanneemme nurkkaukseen, elämällä saattaa olla jotakin hyvää meidän varallemme, eikä ole ollenkaan helppoa ottaa askelta kohti jotakin erityistä, varsinkin kun mielemme on päättänyt jumiintua yleiseen, ennakoitavaan.

Muutos kohti jotakin suurenmoista ei vaadi suunniteltua tapaamista. Meidän ei tarvitse odottaa vuoroja tai lentotähteä toivoaksemme. Onnellinen elämä vaatii vain yhden asian: onnellisemmat aivot.

Uupuneet aivot ja suljetut ikkunat

Oletko ikinä pysähtynyt ajattelemaan kuinka monta ajatusta meillä on päivän mittaan? Neurologit rakastavat tällaisia kysymyksiä, joten ei kestänyt kauaa kun heillä oli meille vastaus: noin 50 000. On kuitenkin mainitsemisen arvoista että noin 80 prosentilla näistä ei ole mitään käyttöä. Suurin osa niistä ovat toistuvia, mekaanisia ja jopa pakkomielteisiä.

Uupuneet aivot ovat onnettoman mielen kaiku. Tämä juna heikentäviä ajatuksia matkustaa raiteita “Jos minulla olisi…”, “Jos muut antaisivat minulle…” tai “Olen kykenemätön…” Joskus näillä hedelmättömillä ja karuilla urilla mielemme syyttää ympärillämme olevia ihmisiä jokaisesta onnettomasta hetkestämme. Tällä tavoin jatkamme väsyneiden aivojemme moottorin ruokkimista, niiden hajallaan olevien aivojen, jotka ovat kykenemättömiä ratkaisemaan mitään ongelmia.

Joten sulkemalla mielemme ikkunan kuulemme vain fantastisen kuiskauksen kaiun: sen jonka tuo meille pelko, päättämättömyys, epätoivo. Päästäksemme kosketukseen hyvien asioiden kanssa meidän täytyy ottaa avoin asenne, joka mahdollistaa kaksi mahtavaa prosessia jotka voimme liittää mieleemme: kierrättämisen ja luomisen.

Olet varmasti kierrättänyt roskia tarkoituksenasi ajatella luontoa ja planeettaamme. Meidän mielemme tarvitsee myös samanlaista “siivousta”. Suurimmalla osalla ajatuksistamme ei ole mitään tarkoitusta, ne ovat haitallisia, joten niiden säilyttämisen sijaan meidän täytyy alkaa kierrättää niitä. Tätä varten, mikään ei ole parempaa kuin vaihtaa “En pysty” ajatukseen “Ansaitsen mahdollisuuden yrittää”.

Kierrättämisen lisäksi meillä kaikilla on terveempi mieli jos teemme itsestämme parempia luomalla ja käsittelemällä ajatuksiamme. Ideat, päämäärät, uudet asenteet; kaikki nämä luovat ja vahvistavat tai heikentävät neuronien yhteyksiä aivoissamme. Uuden ajatuksen myötä tulee uusia ja vahvoja tunteita jotka voivat sanoa hyvästi sille uupuneelle mielelle ja suljetuille ikkunoille.

Hyvä elämässä: kyky ottaa uusia näkökulmia

Ymmärtääksemme aivojemme ja tunteidemme taikaa, me kutsumme sinut osallistumaan pieneen kokeeseen. Ota valokuva tai tulostettu kuva kauniista maisemasta. Laita nenäsi kiinni siihen kuvaan. Kun yrität keskittää huomion siihen mitä näet, ainoa asia jota voit erottaa on hämärtynyt kuva joka ei tuo mitään mieleen.

Väsynyt mielemme toimii samalla tavoin. Ei ole lainkaan rikastuttavaa pohtia asioita tästä näkökulmasta. Jos kuitenkin liikumme kauemmaksi siitä, maailma alkaa vähitellen aueta, täynnä mahdollisuuksia ja inspiroivaa kauneutta. Laittamalla etäisyyttä itsesi ja muiden asioiden välille voi saada aikaan jotakin positiivista. Se tarjoaa mahdollisuuden tulla tietoiseksi siitä, ettei mikään, yksinkertaisesti mikään, kykene orjuuttamaan meitä.

Avaimet hyvien asioiden vastaanottamiseen elämässä

Kalifornian yliopisto teki kiinnostavan tutkimuksen onnellisuudesta neurologian näkökulmasta, ja sen tulokset ovat sekä käytännöllisiä että valaisevia. Tutkimus johti kirjaan “Train Your Brain To Be Happy” (suom. “Opeta aivosi olemaan onnellinen”). Tässä kirjassa on selitetty kuinka ajatuksemme luovat muutoksia “harmaissa soluissamme” luodakseen voimakasta emotionaalista materiaalia jossa tasapaino ja hyvinvointi hengittävät.

Jotta olisimme vastaanottavaisempia mahdollisuuksille, ei riitä että sanomme “Tulen löytämään onnellisuuteni.” Ennen kuin alamme asentamaan uusia ajatuksia, meidän pitää hankkiutua eroon vanhoista.

Joskus kysymyksien kysyminen itseltämme pakottaa meidät keskittämään huomiomme niihin kyselyihin ja keskittämään resurssimme ratkaistaksemme ne. Hyvä kysymys on kuin imuri joka kykenee poistamaan asiat jotka eivät ole meille avuksi, jotka vahingoittavat meitä. Sen sijaan että sanoisimme itsellemme: “Haluan olla onnellinen,” on parempi kysyä itseltämme: “Mikä estää minua olemasta onnellinen?” Kun kysymme itseltämme tämän kysymyksen, voimme pohtia vastausta.

Toisaalta on olemassa aspekteja jotka meidän pitää siivota mielistämme. Ihminen joka haluaa olla onnellisempi ei vertaa itseään muihin. He eivät myöskään täytä kielenkäyttöään ilmauksilla kuten “Jos minulla olisi…” “Jos olisin enemmän sen kaltainen” tai “Jos muut huomaisivat että…”

Puhu preesensissä, eli tässä hetkessä, ole vakaa päämääriesi suhteen, äläkä mittaa kykyjäsi suhteessa toisiin ihmisiin. Kasvata inspiroivia, virkistäviä ja luovia ajatuksia. Muista että vain avoin mieli näkee poikkeuksellisia asioita siellä missä toiset näkevät tavallisia asioita.