Tänään annan itselleni mahdollisuuden

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 05 syyskuuta, 2024

Olen kyllästynyt olemaan viimeinen henkilö, josta huolehdin. On uuvuttavaa olla läsnä kaikkien muiden vuoksi, mutta ei koskaan itselleni. Pelkään aina häiritseväni ihmisiä, jos kerron heille sellaista mitä he eivät halua kuulla. Mutta jo riittää: olen saanut tarpeeksi. Tästä päivästä alkaen annan itselleni mahdollisuuden.

Haluan päästä eroon kaikista huolistani, joita kannan sisälläni ja jotka tekevät minusta sellaisen mitä en ole. Huolehtimalla niin paljon siitä, mitä muut ajattelevat, olen kätkenyt todellisen identiteettini. Haluan myös lakata tuntemasta syyllisyyttä ja että olen pettymys kaikille. On aika ottaa pois tämä naamio, joka peittää todellisen identiteettini. En halua enää seistä varjossa tai olla “kyllä-mies” tai “kyllä-nainen”. Tästä päivästä alkaen alan antaa itselleni mahdollisuuden.

“Ennen kuin arvostat itseäsi, et voi arvostaa aikaasi. Ennen kuin arvostat aikaasi, siitä ei ole mitään hyötyä sinulle.”

-M. Scott Peck-

Itseni rakastaminen ja itseni asettaminen etusijalle

Tästä lähtien aion aloittaa itseni rakastamisen. Se ei ole helppoa, koska minulla on tapana kritisoida itseäni ja syyttää itseäni lähes kaikesta. Minä teen sen kuitenkin vähitellen, hitaasti mutta varmasti. Mikä tärkeintä, teen sen oikealla tavalla.

“Olet arvostellut itseäsi jo vuosia, eikä se ole toiminut. Kokeile kehua itseäsi ja katso mitä tapahtuu.”

-Louise L. Hay-

Joka päivä, sen sijaan että sättisin itseäni kaikesta mitä olen tehnyt väärin, aion onnitella itseäni kaikesta mitä tein oikein. Puhun uuden perspektiivin hankkimisesta ja itseni näkemisestä toisin – ylpeänä itsestäni.

Ehkä en ole vielä hyvä siinä; ehkä se on todella vaikeaa. Mutta jos en edes yritä, miten voin koskaan nähdä itseäni arvokkaana ihmisolentona? Itseni priorisoinnilla on merkitystä.

Toinen asia, jonka aion tehdä, on hyväksyä itseni. Juuri sellaisena kuin olen. Annan itselleni luvan olla se henkilö joka olen sisimmässäni ja joka on tähän asti ollut kauhuissaan ulos menemisestä ja hylätyksi tulemisen riskistä. Näytän itseni muille sellaisena kuin olen. Ja teen sen en vain itseni vuoksi, vaan koko maailman. Minä aion olla sama henkilö muiden kanssa kuin olen itselleni.

Viimeisenä tärkein lupaus jonka aion pitää, ja se on itseni priorisoiminen. Kysyn itseltäni, “miten sinä voit?” ja “mitä todella haluat?” Näihin vastauksiin perustuen teen päätökseni. Ei niin kuin olen tehnyt, kysyen vain miten muut voivat ja mitä he haluavat. Ennen toimin sen mukaan.

Olen päättänyt antaa itselleni mahdollisuuden: olla itseni; vapaa ja todellinen.

Ansaitsen olla onnellinen

Jos on mitään mitä ansaitsen ja mitä olen kieltänyt itseltäni tähän asti, se on onnellisuus. Tämän vuoksi annan itselleni mahdollisuuden. Olen läsnä itseäni varten ja katson itseäni syvälle silmiini, jotta kaikki tekemiseni on linjassa halujeni ja tarpeideni kanssa. Taaksepäin on turha katsoa: aion avautua, pitää omasta kädestäni kiinni päästämättä sitä koskaan irti. Haluan olla itseni ystävä, itseni tuki ja itseni turva.

“Kun olet rauhassa itsesi kanssa ja rakastat itseäsi, on käytännössä mahdotonta tehdä sellaisia asioita itsellesi, jotka ovat tuhoisia.”

-Wayne Dyer-

Minä annan itselleni anteeksi kaikki ne kerrat, jolloin valitsin itseni viimeisenä tai en lainkaan. Minä annan itselleni anteeksi ne kerrat, kun tiesin mitä halusin, mutta petin itseni. Koska jos haluan olla onnellinen, minun on oltava rauhassa itseni kanssa.

Kun olen tehnyt rauhan itseni kanssa, kun tunnen olevani aito ja arvostan itseäni tarpeeksi näyttääkseni itseni sellaisena kuin olen, alan luoda onneani. Sillä jos olen oppinut jotain elämäni vuosien aikana, se on se, että tämä ihana tunne ei tule koputtamaan oveani. Minun on otettava onnellisuus asenteekseni elämään. Joten minä rakastan ja priorisoin itseäni… ja arvostan niitä pieniä asioita elämässä, jotka ovat aina olleet siellä, mutta ovat jääneet huomaamatta.

“Onni on sisäistä eikä ulkoista; ja näin ollen se ei riipu siitä mitä meillä on, vaan siitä mitä olemme.”

-Pablo Neruda-

Aivan kuten minä annan itseni olla onnellinen, sallin itseni myös olla surullinen. Otan avosylin vastaan kaikki kokemani tunteet ja osoitan sillä ymmärtäväni itseni paremmin samoin kuin muita ympärilläni olevia. Sillä jos annan itselleni mahdollisuuden, todellisuudessa annan sen myös muille.