Ritari ja maailma: inspiroiva tarina

Tämä inspiroiva tarina kertoo urheasta ritarista, joka kyllästyi elämään fantasiamaailmassa. Tämän seurauksena ritari päätti lähteä todelliseen maailmaan, jossa hän kohtaisi uusia vihollisia. Hän ei kuitenkaan aavistanut voivansa löytää jotain, joka muuttaisi ikuisesti hänen näkemyksensä elämästä.

Päätimme hieman muokata tätä inspiroivaa satukirjailija Pedro Pablo Sacristánin tarinaa. Tarina alkaa kaukaisesta kuningaskunnasta, jossa urhea ritari eli. Hän oli niin rohkea, että hän pelasti monia lumoavia hahmoja, jotka hänen apuaan tarvitsivat.

Hän taisteli hirviöitä, hurjia lohikäärmeitä ja pahoja jättiläisiä vastaan. Hän oli päihittänyt nämä kaikki, ja juuri tästä syystä häntä pidettiin kaikkien aikojen urheimpana ritarina.

Mutta yhtäkkiä ritari kyllästyi näihin satuihin. Hän tiesi kuinka päihittää kaikki fantasiaolennot, ja hänestä tuntui että hänen olisi kokeiltava jotain uutta. Tämän seurauksena hän päätti jättää nämä sadut ja vierailla oikeassa maailmassa. Hän halusi löytää uusia ja mielenkiintoisia haasteita, jotka pitäisivät tämän tylsyyden loitolla.

Ritari lähtee todelliseen maailmaan

Kiitos noitien loitsujen, jotka tämä ritari osasi ulkoa, hän pystyi jättämään fantasiamaailman ja lähtemään todelliseen maailmaan. Hän ilahtui kaikesta näkemästään. Hän ymmärsi kuitenkin aina alusta asti, että tässä uudessa maailmassa oli jokin todella voimakas uhka. Sen pystyi näkemään ihmisten kasvoilta, eikä hän malttanut odottaa voivansa myös kohdata sen.

Hänen ympärillään olevat ihmiset vaikuttivat uupuneilta. He kävelivät kaduilla näyttäen todella vakavilta. Kaikki olivat kiireessä, ja oli selvää että he olivat pelon vallassa. Kukaan ei voinut sietää sitä että joku lähestyi heitä, ja he näyttivät todella jännittyneiltä. Urhea ritari ajatteli, että tämä olisi suurenmoinen tilaisuus kohdata todellisen maailman viholliset, ja niistä hän voisi kirjoittaa ihmeellisen luvun tähän inspiroivaan tarinaan.

Hän etsi joka puolelta, mutta ei löytänyt mitään, mikä sai ihmisissä aikaan tuon pelon. Aika kului, eikä hän vieläkään ymmärtänyt mitä ihmettä nuo jännittyneeltä näyttävät ihmiset oikein pelkäsivät. Ei väliä kuinka paljon hän etsi, hän ei voinut löytää lohikäärmeitä, noitia, jättiläisiä, tai mitään, mikä voisi satuttaa näitä ihmisiä. Hän oli niin hämmentynyt, että päätti palata fantasiamaailmaansa.

“Nauru on aurinko, joka ajaa talven pois ihmisen kasvoilta.”

-Victor Hugo-

Tämän inspiroivan tarinan viisas mies

Tässä sadussa eli vanha ja viisas mies, jonka puoleen kaikki prinssit ja rohkeat ritarit kääntyivät avun tarpeessa. Tarinamme sankari löysi viisaan miehen meditoimasta läheltä puroa lumotusta metsästä. Sitä lainkaan epäröimättä, hän lähestyi viisasta miestä, jotta tämä voisi kertoa ritarille mitä nämä ihmiset oikein pelkäsivät. 

Vanha mies vaikutti kiinnostuneelta urhean ritarin kysymyksestä. Hetken pohdinnan jälkeen vanha mies ei kuitenkaan osannut vastata tämän kysymykseen. Viisas mies pyysi ritaria palaamaan seuraavana päivänä, sillä hänen oli pohdiskeltava tätä kysymystä lisää. Viisas mies pyysi, että he tapaisivat seuraavana päivänä samaan aikaan, jotta voisi antaa ritarille vastauksen.

Urhea ritari meni tapaamaan viisasta miestä seuraavana päivänä. Vanha mies kertoi hänelle, ettei tässä todellisessa maailmassa ollut hirviöitä, ei jättiläisiä eikä noitia. Täten ihmisten oli itse luotava omat vihollisensa. Ongelma oli siinä, että nämä viholliset elivät ihmisten sisällä. Näitä vihollisia olivat ahneus, kateus ja rakkaudenpuute. Niin rohkea kuin ritari olikin, hän ei pystyisi päihittämään näitä vihollisia, sillä ne olivat todella vaarallisia.

Urhea ritari palaa takaisin

Inspiroivan tarinamme sankari ei kuitenkaan antaisi periksi niin helposti. Vanhan ja viisaan miehen varoituksista huolimatta hän päätti palata takaisin todelliseen maailmaan ja kohdata nämä salaperäiset viholliset, jotka terrorisoivat Maan asukkaita. Hän oli valmis taistelemaan niitä vastaan.

Urhea ritari tarjosi jaloja palveluitaan kaikille. Ihmiset kuitenkin reagoivat häneen välinpitämättömästi ja epäilevästi. Vaikutti siltä, ettei kukaan halunnut lopettaa näitä pelkoja. Ketään ei kiinnostanut muutos, ei vaikka se olisikin kohti parempaa. Kukaan ei halunnut ritarin tarjoamaa apua.

Todellisen maailman asukkaiden asenteen murehtimana ritari päätti lähteä metsään kävelylle. Hän oli niin uppoutuneena ajatuksiinsa, että hän kompastui kiveen ja kaatui maahan. Kaaduttuaan hän kuuli naurua. Ritari näki kuinka eräs lapsi nauroi hänelle. Ritari suuttui ja päätti hyökätä lapsen kimppuun, kunnes yhtäkkiä hän huomasi lapsen silmissä loistavan kirkkauden.

Poika nauroi niin kovaa, ettei häntä näyttänyt pelottavan lainkaan. Silloin ritari ymmärsi jotain. Ainoa tapa lopettaa ihmisten pelot oli naurun ja viattomuuden avulla. Siinä oli hänelle vastaus. Tästä hetkestä lähtien tämä ritari matkusti ympäri maailmaa ja yritti saada ihmiset nauramaan, jotta he voisivat olla taas viattomia kuin tuo lapsi.

“Päivä ilman naurua on hukkaan heitetty päivä.”

-Charlie Chaplin-