Raskaus: jonkin sellaisen rakastamista, jota et vielä tunne

Raskaus kestää yhdeksän kuukautta. Napanuora yhdistää kaksi sydäntä, kaksi maailmaa, joissa kaikki mahtava ja samaan aikaan tuntematon tapahtuu. Usko tai älä, myös tunteemme voivat ylittää esteen hyväilläkseen lastamme.

On mielenkiintoista, kuinka raskauden aikana perheet huolehtivat pinnasängyn ostosta, vaatteista ja äidin tarpeeksi terveellisestä ruokavaliosta. Mutta entä, jos koetkin stressiä?… Monien tutkijoiden mukaan meillä on taipumusta laiminlyödä äidin tunnemaailmaa, joka vaikuttaa kehittyvään sikiöön.

Raskaus on mysteeri ja toivo: se on jonkin sellaisen rakastamista, jonka kasvoja emme vielä tiedä. Se on naurun ja hiusten värin kuvittelemista, sekä äidin ihon lävitse lähettämäämme vilpitöntä kiintymystä.

Imperial College Londonin perinnöllisen psykobiologian erikoislääkäri Vivette Gloverilla on erittäin kiinnostava ja tärkeä teoria, jonka haluamme jakaa kanssanne. Glover tunnetaan edelläkävijänä “kohdun psyykkisessä koulutuksessa”.

Tunteidemme tärkeys raskauden aikana

Viime aikoihin asti on ajateltu, ettei äidin tunnemaailma vaikuta sikiön kehitykseen. Tieto on kuitenkin virheellinen. Esimerkiksi New Parents Support -sivuilla julkaistut tutkimukset osoittavat, että “maaginen kohdunsisäinen paketti” on erittäin vastaanottavainen tunteille, erityisesti neljännen kuukauden aikana.

Media, yhteiskunta ja perhe arvostavat usein raskauden kauneutta. On kuitenkin tärkeää kyetä yhdistämään keho ja mieli vauvan kanssa, vaikkakin sitä harvoin opetetaan. Tunteet vaikuttavat aina lapsen kehitykseen.

Kun tunteet läpäisevät istukan

Vivette Glover itse, samoin kuin Gestalt- terapian asiantuntijat, ovat korostaneet äidin kattavamman hoidon merkitystä. Ultraäänitutkimukset ja verikokeet eivät riitä. On välttämätöntä huolehtia myös psyykkisestä tilasta.

Glover teki tutkimuksen 14 000 raskaana olevan naisen kanssa, jossa mitattiin odottavien äitien ahdistusta ja stressiä. Seuranta kesti viisi vuotta, jotta lasten kasvu ja kypsyminen voitaisiin nähdä kunnolla.

Todettiin, että niillä lapsilla joiden äidit kokivat paljon stressiä, oli kaksinkertainen riski tulla diagnosoiduksi hyperaktiivisuudella. Äidin ollessa stressaavassa tilassa, hypotalamus vapauttaa CRH -nimistä hormonia, joka taas aiheuttaa lisämunuaisten erittämää kortisolia.

Istukka toimii suodattimena, ja kortisoli joka havaitaan “myrkyksi”, ei yleensä ylitä sitä. Jos CRH-tasot ovat hyvin korkeat, ne ylittävät istukan vaikuttaen suoraan sikiöön ja asettavat “varoitustilan”.

Lasten psyykkinen kasvatus ei ala silloin kun he saapuvat maailmaan. Se alkaa jo kohdussa.

Kohdun psyykkinen koulutus

Et edes tunne vielä lastasi, mutta näet maailman jo eri tavalla ja olet tehnyt heikkouksistasi vahvuuksiasi. On syytä huomata, että lapsen koulutus lähtee jo kohdussa vietetystä ajasta – paikasta, jossa he tuntevat olonsa mukavaksi, mutta eivät eristäytyneeksi. Sen lisäksi että he reagoivat hyvin ulkopuoliseen, he reagoivat myös siihen mitä tapahtuu sisällä.

Siksi on tärkeää, että jokainen äiti ja vanhempi on tietoinen näistä tekijöistä:

• Käsitteiden uudistaminen: olet varmasti kuullut usein sanottavan “lapsi on tärkeintä, kaikki uhraukset ovat sen arvoisia.” Vauva on tärkeä, mutta meidän tulee huolehtia myös kehostamme ja sydämestä, joka antaa elämän: äidistä.
• Jokainen raskaana oleva äiti elää tietyllä tavalla: on naisia, jotka eivät odottaneet tulevansa raskaaksi, toiset kohtaavat raskauden aikaisemmin tehdyn abortin kärsimysten jälkeen. On tarpeen kiinnittää huomiota jokaiseen tapaukseen, olla tietoinen todellisuudestamme ja kohdata se rehellisesti ja riittävällä tuella.
• Hidasta, laita itsesi etusijalle, ympäröi itsesi positiivisella energialla: muuta päiviäsi ja keskity nykyhetkeen, paranna sidettäsi kumppanisi kanssa, täytä itsesi jännityksellä ja kohtaa kehosi normaalisti.
• Kokeile uusia hoitomuotoja: nykyään raskaana olevat naiset voivat valita monenlaisia psyykkisiä koulutuspajoja. Myös mindfulness, jooga, vatsan hierominen ja musiikki voivat olla hyödyksi sekä äidille että sikiölle.