Rakkaus ei syty päivässä, eikä unohdu kahdessa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Lorena Vara González

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Sanotaan, ettei yhdessä päivässä voi rakastua eikä unohtaa jotakuta kahdessa päivässä. Mutta unohdin tuon sanonnan heti kun näin sinut ensi kerran. Kun silmämme kohtasivat ja näin ensimmäisen hymysi. Sydämeni alkoi lyödä yhä nopeammin jokaisella askeleella, jonka otit minua kohti. Silloin se tapahtui, vain muutama minuutti kohtaamisemme jälkeen, kun rakastuin sinuun.

Rakastuin jokaiseen yksityiskohtaan ihossasi, tuoksussasi ja siinä, millaiseksi kuvittelin sinut. Kuvittelin sinut tuntematta sinua, ja mielikuvissani olit täydellinen. Mutta tämä täydellisyys oli olemassa vain mielessäni. Todellisuus on yhtä julma kuin se on viisas, ja se opetti minulle, etteivät kaikki kuvitelmamme tai unelmamme toteudu.

Nyt tiedän, että vain he, jotka todella tuntevat toisensa, voivat rakastua toisiinsa. Kaikki muu on vain satua. Ne ovat odotuksia, joita ketään ei vaadita täyttämään. Tästä syystä toisen rakastaminen tarkoittaa toisen tuntemista. Ja tästä syystä unohtaminen on sitä, että jättää itsestään palan, jonka on jakanut ja rakentanut rinnallaan olevan ihmisen kanssa.

“Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.”

–Pablo Neruda–

Toisen idealisointi on myrkyllistä rakkaudelle

Enää en halua olla se tyttö, joka unohtaa että kumppanin idealisointi on kuin myrkkyä rakkaudelle. Se on myrkkyä, joka peittää järjen ja saa sinut näkemään toisen henkilön kuvitelmiesi mukaisena. Se sai minut näkemään hänessä vain sen mitä halusin nähdä, ei todellisuutta. En välittänyt siitä, mitä oikeasti tapahtui. Mutta todellisuus, ennemmin tai myöhemmin, aina voittaa.

Vaikka useimmissa elokuvissa päähenkilöt vannovat ikuista rakkautta vain yhden katseen jälkeen, ja monissa romaaneissa rakkaus syttyy silmänräpäyksessä, sitä ei tapahdu todellisessa elämässä. Tai sitten se tapahtuu, mutta myöhemmin tarina jatkuu ja lumous rikkoutuu. Ehkä tarina on uskomattomampi kuin voit kuvitella tai sitten siitä ei seuraa mitään. Tämä sama “ei mitään” voi jättää sinut haukkomaan henkeäsi.

Rakastuminen on prosessi, jossa opitaan tuntemaan toinen ihminen. Jotta se olisi todellista, prosessi vie aikaa. Ei vähän tai paljon, vaan juuri oikean määrän. Tästä syystä haluan olla se tyttö, joka muistaa, että todellisuus on monimutkaisempi kuin fiktio ja että tarinat ovat vain tarinoita. Näitä tarinoita on helppo kirjoittaa, kun musteena ei ole oma veresi ja kun horisontissa näkyvät epäilykset ja toiveet eivät ole omiasi.

Ja vaikka rakkaustarinani oli enemmän fiktiota kuin todellisuutta, se ei tarkoita, että myös kipuni oli sitä kun todellisuus iski vasten kasvoja. Tunteet eivät ole koskaan vain mielikuvituksemme tuotetta. Se mitä tunsin, oli todellista. Niin todellista, että se sattui, vaikka se perustuikin pilvilinnoihin.

“On vaikeaa rakastaa satuprinssiä, joka elää vain unelmissasi. Kun heräät, kaikki on painajaista. Kun heräät, et ole se tyttö joka unohtaa unensa, vaan tyttö, joka on rikki niiden odotusten takia, joita hän asetti jollekulle, jota ei koskaan ollut olemassakaan.”

Jos et tunne tuskaa rakkaasi unohtamisesta, et tiedä mitä rakkaus on

Vaikka kaikki kovasti sanovatkin, että “nopein tapa päästä yli miehestä on hankkiutumalla toisen miehen alle”, voin vastata siihen ainoastaan, että jos unohtaa täysin kivutta sen mitä rakastaa, ei todellisuudessa tiedä mitä rakkaus on. Sillä rakkaus itsessään ei satu tai vahingoita. Se mikä todella jättää jäljen, on yrittää unohtaa epäonnistunut rakkaus.

Se mitä menetät huomatessasi todellisuuden, on se elämä, jonka kuvittelit satuprinssisi kanssa – sen, joka osoittautui lopulta sammakoksi. Et ole vain tyttö, joka unohtaa. Olet tyttö, joka rakentaa tulevaisuutensa uudelleen, kun se mitä halusit ei toiminutkaan; kun kuvittelit jotain, mitä sinulla ei koskaan ollutkaan, mutta jota kaipasit.

Sitten sinun on aloitettava uudelleen. Alusta asti, mutta viisaampana. Tiedät, että sadut ovat lapsuuden tarinoita. Kun tulet vanhemmaksi, lakkaat näkemästä prinssejä tai sammakoita, jotka joko täydentävät tai satuttavat sinua. Kun tulet vanhemmaksi, et tarvitse ketään, sillä olet ainutlaatuinen. Arvostat itseäsi, rakastat itseäsi, etkä kaipaa ketään. Kukaan toinen ei voi täydentää sinua, koska olet jo kokonainen. Sinä yksin riität. Enää et ole se tyttö, joka unohtaa tai joka unelmoi sadunomaisesta elämästä. Olet tyttö, joka rakastaa itseään.

“Olet tyttö, joka rakentaa tulevaisuutensa uudelleen, kun se mitä halusit ei toiminutkaan; kun kuvittelit jotain, mitä sinulla ei koskaan ollutkaan, mutta jota kaipasit.”