Rakkaudella ei ole kokoa: sydän sopeutuu

Kun on kyse rakkaudesta, sydämemme ja arvomme sopeutuvat siihen. Se millä on merkitystä on se, että pari on rakastunut, eikä sillä, mitä maailma heistä ajattelee. Se ei kuulu kenellekään kuinka kauan olemme olleet yhdessä, tai että sinä olet Malilta ja minä Puolasta. Tai sillä, että sinä olet pitkä ja minä olen lyhyt, sinä olet laiha ja minä en. Intohimolla ei ole mitään tekemistä koon kanssa, eikä sillä ole aikaa ihmisten tuomitsemiseen. Rakkaudella ei ole kokoa. Myönnämme sen, elämme sosiaalisessa todellisuudessa, jossa erilaisuus saa ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi. Jokaiselle, joka uskaltaa murtaa muotin ja poiketa odotuksista tai tavallisesta, hänelle huomautetaan siitä heti. Olemme yhteiskunnan muotoilemia, joka kuiskuttelee edelleenkin, kun nainen on paljon vanhempi kuin mies. Elämme maailmassa, jossa iloinen ja onnellinen nuori nainen, joka pitelee kädestä vanhempaa miestä, nähdään sellaisena joka ei tunne rakkautta ja on vain ahne sydämeltään. ”Rakkaus ei tarkoita toisiaan katsomista, vaan katsomista ulospäin samaan suuntaan.” -Antoine de Saint-Exúpery- Kaikki eivät voi kertoa, kuinka nämä kaksi käsi kädessä kävelevää henkilöä todella tuntevat. Toisin kuin ihmiset, jotka puhuvat heidän selkänsä takana (koska he eivät yleensä ole tarpeeksi rohkeita sanomaan sitä kasvotusten), nämä kaksi eivät tunne mitään kuin onnea. Ei ole väliä, jos toinen heistä on pitkä ja toinen lyhyt, tai jos he ovat samaa sukupuolta, tai jos toinen heistä painaa 200 kiloa ja toinen on erittäin laiha. Pariskunta kulkee kadulla kuin jäänmurtaja sopivuussääntöjen arktisen meren läpi, halkaisten ennakkoluulojen jäävuoren kahtia. Ainakin niin sen pitäisi olla. Rohkea rakkaus, jossa ennakkoluuloilla ei ole väliä Mildred ja Richard Loving rakastuivat päättömästi, kun tyttö oli 11-vuotias ja poika 17. He olivat kovin nuoria, kaikki olivat samaa mieltä siitä, mutta se ei ollut heidän suurin ongelmansa. Silloin elettiin 50-lukua, he olivat Virginiassa, ja tyttö oli mustan miehen ja Rappahannock-heimon naisen tytär. Richardilla oli puolestaan eurooppalaiset esi-isät. Tuolloin oli olemassa kauhea laki, rotujen välisen eheyden laki. Se oli häpeällinen laki, joka erotti valkoiset ja ”värilliset ihmiset” ja siinä sanottiin, etteivät he voineet mennä naimisiin. Jos he tekivät niin, oli vain kaksi vaihtoehtoa: vankila tai karkotus. Mutta mikään näistä esteistä ei sammuttanut heidän rakkauttaan. Kun Mildred täytti 18 vuotta vuonna 1958, he päättivät mennä naimisiin. Vuotta myöhemmin, kun tyttö oli raskaana, naapuri ilmoitti heistä ja heidät erotettiin. Richard Loving vangittiin. Vasta vuonna 1964 Mildred Loving, epätoivoisena tilanteesta, päätti kirjoittaa tunteellisen ja rohkean kirjeen Robert Kennedylle, joka sai hänet ottamaan yhteyttä Yhdysvaltain kansalaisvapauksien liittoon (ACLU). Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1967, Loving-tapauksesta tuli kansalaisoikeuksien maamerkki. Korkein oikeus totesi, että "tämän perusvapauden kieltäminen on niin hataralla pohjalla, että näissä perussäännöissä esitetyt rodulliset luokitukset riistävät varmasti kaikilta valtion kansalaisilta vapauden." Eräs asia, jonka tulisi ehdottomasti järkyttää meitä tässä tarinassa on se, että se tapahtui vain 50 vuotta sitten. Toinen järkyttävä tosiasia on, että tällaiset askeleet oikeaan suuntaan, samoin kuin saman sukupuolen avioliiton laillistaminen, ovat maamerkkejä, joiden saavuttamisessa kestää todella kauan. Kaikilla heillä on todella dramaattisia, traagisia tarinoita. Mutta vaikka sitä on vaikea uskoa, on olemassa paljon tutkimuksia, joissa sanotaan että sekä rotujenväliset että samaa sukupuolta olevat parit kärsivät edelleen kaikista ennakkoluuloistamme ja hiljaisesti arvostelevien tuijotuksista. Sydän tekee kaikki erot ja kriitikot näkymättömiksi Rakkaus menee paljon pidemmälle kuin, mitä Antoine de Saint-Exúpery sanoi Pikku Prinssissä. Se ei tarkoita vain sitä, että molemmat katsomme samaan suuntaan. Meidän on myös katsottava toisiamme silmiin joka päivä ravitaksemme "paritietoisuuttamme." Meidän on investoitava neljään asiaan, jotka luonnehtivat vahvaa, onnellista suhdetta: sitoutumiseen, yhteistyöhön, viestintään ja läheisyyteen. Nämä ovat paikkoja, joissa pari löytää voimansa vahvistaakseen veneensä riittävän nopeasti rikkomaan kritiikin ja ennakkoluulojen sosiaalista estettä. Jos on olemassa yksi asia, joka on todella traagista on se, että kadut kuolinvuoteellasi ettet ollut rohkea, ettet rakastanut, kun olisit voinut ja olisi pitänyt, ettet käyttänyt sitä mahdollisuutta, jota harvoin tulee kahdesti. Sydämen on oltava rohkea ja tehdä sekä eroista että ympärilläsi olevasta kritiikistä näkymätöntä. Et ole koskaan liian vanha rakastaaksesi uudestaan, vaikka lapsesi sanoisivat, että ”se on turhaa sinun iässäsi.” Et anna sen pojan tai tytön lukiosta tai korkeakoulusta päästä karkuun vain siksi, että ystäväsi sanovat, että hän on outo, lihava, tai ettei hän ole sinulle se oikea." Vain me tiedämme, mikä sopii sydämellemme, mikä lämmittää meitä, mikä lohduttaa sieluamme ja mikä saa meidät hymyilemään. Kävelemme yhteiskunnan läpi käsikkäin rakastajamme kanssa kuin jäänmurtajat tekopyhyyden merellä, kuten värikkäät leijat, jotka eivät tarvitse tuulta lentääkseen…