Psyykkinen uupumus: itsemme pakottaminen olemaan vahva

Psyykkinen uupumus on tila, jonka saavutamme kun rasitamme itseämme liikaa. Mutta tämä uupumus ei ole peräisin töistä tai koulusta. Tässä on kyse itsemme lastaamisesta ottamalla liikaa vastaan konflikteja, vastuuta tai emotionaalisia/kognitiivisia ärsykkeitä.

Emme päädy psyykkisen uupumuksen pisteeseen yhdessä yössä. Kyseessä on hidas prosessi, joka kasaantuu harteillemme kunnes me romahdamme. Tämä hajoaminen saa meidät lamaannustilaan; syvään masennukseen tai krooniseen sairauteen. Se aiheuttaa totaalisen luhistumisen elämässä, sillä me emme yksinkertaisesti enää kestä ylikuormitusta.

”Mikään ei paina niin paljon kuin väsynyt sydän.”

-Jose de San Martin-

Vaikka tavallisesti koemme psyykkisen uupumuksen henkisenä väsymyksenä, se tuo mukanaan myös fyysistä väsymystä. Kun se ilmestyy, alamme tuntemaan raskautta, tunnetta siitä ettemme voi jatkaa eteenpäin. Silloin me lankeamme voimattomuuteen, josta ei ole niin helppo päästä ulos.

Psyykkisen uupumuksen aiheuttajat

Psyykkinen uupuminen ilmaantuu, koska sen välillä mitä me annamme ja mitä vastaanotamme, on epätasapainoa. Ihmiset, jotka ovat tämän uhreja, ovat sellaisia jotka antavat kaikkensa. Tämä voi tapahtua töissä, kotona, ihmissuhteissa tai missä tahansa muualla, tai ihan kaikilla elämän osa-alueilla samaan aikaan.

Yleisesti tätä tapahtuu alueilla joissa on korkea vaatimuksen taso, jotka myöskin edellyttävät suuria uhrauksia. Esimerkiksi työpaikalla, jossa on korkea riski saada potkut. Tai kotona, joka on täynnä ihmisiä joilla on suunnattomasti ongelmia ja jotka vaativat huomiota. Tätä voi tapahtua myös parisuhteissa, joissa on paljon ristiriitoja ja vakavia haasteita.

Se mitä tavallisesti tapahtuu kun olemme uupuneita, on että meillä ei ole aikaa itsellemme. Se tarkoittaa myös sitä, ettemme saa ansaitsemaamme tunnustusta, rakkautta ja huomaavaisuutta. Ihmiset olettavat meidän olevan ”toiminnassa” koko ajan. Aivan kuin meillä ei olisi omia tarpeitamme, tai aivan kuin he ajattelisivat meidän olevan vahvempia ja että voisimme käsitellä aivan kaiken.

Psyykkisen uupumuksen varhaiset merkit

Ennen kuin uupumus ilmestyy, alamme näkemään joitain varottavia merkkejä. Ne ovat asioita, joita emme varmasti ajattele hirveästi. Mutta voimme ehkä pysäyttää uupumuksen ajoissa, jos alamme kiinnittämään näihin asioihin huomiota.

Tässä ovat varhaiset merkit psyykkisestä uupumuksesta:

• Fyysinen väsymys. Tunnemme olomme usein väsyneeksi. Siitä hetkestä lähtien kun avaamme silmämme, meistä tuntuu että päivästä tulee liian raskas.
• Unettomuus. Niin oudolta kuin se vaikuttaakin, kun olemme psyykkisesti uupuneita ja vaikka olisimme fyysisestikin väsyneitä, meidän ei ole kovin helppoa nukkua. Pohdimme jatkuvasti eri asioita, ja tämä tekee nukkumisesta hankalaa.
• Ärtyisyys. Me ärsyynnymme ja menetämme usein hallinnan itsestämme. Kun olemme psyykkisesti uupuneita, olemme huonolla tuulella, ja myöskin yliherkkiä kaikkea kritiikkiä ja paheksuntaa kohtaan.
• Motivaation puute. Kun joudumme käsittelemään uupumusta, alamme toimimaan mekaanisesti. Aivan kuin meillä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä mitä teemme aina. Emme ole innokkaita tai kiinnostuneita tekemisistämme.
• Emotionaalinen loitontaminen. Tunteemme alkavat laimentua enemmän ja enemmän. Aivan kuin emme tuntisi mitään.
• Jatkuva unohteliaisuus. Liika tietoa ja/tai liialliset ärsykkeet aiheuttavat ongelmia muistissamme. Unohdamme pieniä asioita helposti.
• Ongelmat ajattelemisessa. Ei vaadita paljon, että hämmennymme. Melkein kaikki mitä teemme vie enemmän aikaa kuin tavallisesti. Ajattelemme asioita todella hitaasti.

Psyykkisestä uupumuksesta ulos vievät tiet

Paras tapa päästä psyykkisestä uupumuksesta yli on tietenkin lepo. Meidän on löydettävä itsellemme hieman vapaa-aikaa jotta voisimme rentoutua ja rauhoittua. Monet ihmiset jotka vaativat liikaa itseltään elävät vuosia ilman kunnon lomaa. Tätä emme saisi tehdä. Ennemmin tai myöhemmin se johtaa väsymykseen. Siksi on tärkeää ottaa itsellemme muutama päivä vapaata levätäksemme.

Toinen ratkaisu on luoda uusia asenteita meidän päivittäisiä velvoitteitamme kohtaan. Jokaisen päivän tulisi sisältää aikaa meidän omille sitoumuksillemme niin, että meillä on aikaa levätä ja harrastaa aktiviteetteja joista nautimme. Meidän on jätettävä täydellisyyden tavoittelun ja asioiden loppuun saattamisen pakkomielteet taaksemme.

Viimeiseksi, on todella tärkeää että olemme itseämme kohtaan herkkätunteisempia. Ei ole parempaa tapaa tehdä tätä kuin olla joka päivä jonkin aikaa yksin. Hengittäkäämme, yhdistykäämme siihen mitä me olemme ja mitä me haluamme. Tämän lisäksi meidän on ehdottomasti kehitettävä ymmärrystämme ja myötätuntoista asennetta itseämme kohtaan. Jos emme tee näin, ennemmin tai myöhemmin emme yksinkertaisesti voi jatkaa eteenpäin.