Pelon anatomia: fysiologiset ja psykologiset alkuperät

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes totesi, että kun hän syntyi, hänen äitinsä synnytti kaksoset: Thomasin sekä Thomasin pelon. Harvat tunteet määrittelevät meitä yhtä paljon kuin pelko, joka on itsepäinen ja toistuva. Se takaa selviytymisemme, mutta se myös tuhoaa monet mahdollisuudet kuten vapauden ja henkilökohtaisen kasvun.

Pelko voi olla epämukavaa ja halvaannuttavaa. Mutta sen täydellinen poistaminen elämästä on kuin jättäisit kaikki ovet ja ikkunat auki tai kävelisit paljain jaloin terävällä ja kivisellä tiellä. Se olisi järjetön riski otettavaksi ja se vaikuttaisi suoraan tasapainoosi ja selviytymiseesi.

Rohkeat ja uskaliaat ihmiset eivät poista pelkoa mielestään. Se on aina siellä, he vain osaavat hallita sitä ja käyttää sitä hyödykseen.

Alfred Hitchcock sanoi, että mikään ei ole yhtä miellyttävää kuin hallittu pelko. Jotkut ihmiset menevät elokuviin vain kokemaan pelkoa, ahdistusta ja kauhua. Sen tekeminen turvallisessa ympäristössä, josta voi lähteä vahingoittumattomana, rentoutuneena ja kumppanin tai ystävien seurassa johtaa kuitenkin stimuloivaan mielihyvän tunteeseen.

Ei ole hullua sanoa, että pelko on välttämätöntä ja tervettä. Tämä primitiivinen tunne on hyödyllinen ihmisille, niin kauan kuin sitä hallitaan tietyllä tapaa. Mutta heti kun se ottaa vallan ja laukaisee peräkkäisiä kemiallisia myrskyjä ja fysiologisia muutoksia kehossa, kaikki menee sekaisin.

Pelko muuttuu halvaannuttavaksi stressiksi ja paniikkihäiriöiksi ja tunteet ottavat vallan, mikä synnyttää monimutkaisia mielenkiintoisia prosesseja.

Pelon fysiologiset perustat: mantelitumake

Elena joutui auto-onnettomuuteen puoli vuotta sitten viedessään nuoren tyttärensä kouluun. Molemmat selviytyivät vahingoittumattomana, mutta onnettomuuden muisto ja psykologiset vaikutukset pysyvät hänen mielessään kuin avoin haava.

Jopa hänen vesipullonsa putoamisen ääni saa hänet heräämään hämmentyneenä ja täynnä paniikkia. Se muistuttaa häntä siitä äänestä, joka toisen auton iskeytymisestä syntyy. Elena ei edelleenkään tänä päivänä pysty ajamaan autoaan. Pelkästään ajajan paikalla istuminen ja käsien laittaminen rattiin saa hänen sydämensä sykkeen kohoamaan ja hänet tuntemaan huonoa oloa kuin maailma pyörisi hänen ympärillään.

Kun luet tämän tarinan, joka on hyvin yleinen auto-onnettomuudessa olleiden ihmisten keskuudessa, ajattelet luultavasti että Elenan pitäisi hakea apua ennemmin tai myöhemmin. Ymmärtääksesi kuitenkin paniikin, fobioiden ja päivittäisten pelkojen alkuperän, sinun tulee kaivautua hieman syvemmälle ja tarkastella aivojen anatomiaa.

Aivojen vanhin osa

Kaikki viiden aistin kautta tuleva tieto kulkee mantelitumakkeen kautta. Se on pieni rakenne limbisessä järjestelmässä. Se on myös kaikista vanhin aivojen osa, jota tunteet dominoivat kokonaan. Mantelitumake “tarkkailee” kaikkea ympärillämme tapahtuvaa. Heti kun se havaitsee mahdollisen uhan, se aktivoi monia eri hermoteitä luodakseen monimutkaisten kaleidoskooppisen reaktion.

Mantelitumakkeen hälytysjärjestelmä aktivoi hermojärjestelmän valmistaakseen kehon taistelemaan tai toimimaan seuraavalla tavalla:

• Se kohottaa verenpainetta, nopeuttaa solujen aineenvaihduntaa, lisää veren glukoosipitoisuutta, saa veren hyytymään helpommin ja lisää jopa henkistä aktiivisuutta.
• Suurin osa verestä ohjataan kehon suuriin lihaksiin, kuten jalkoihin, antamaan niille tarpeeksi energiaa paeta tarpeen tullen.
• Adrenaliini syöksyy tietenkin kehon läpi saaden immuunijärjestelmän hidastumaan, koska aivot eivät pidä sitä tärkeänä parhaillaan tapahtumassa olevaan tehtävään. Sillä hetkellä on tärkeää vain se, että pystymme taistelemaan tai juoksemaan pakoon.

Nämä peräkkäiset fysiologiset ja kemialliset muutokset voivat auttaa sinua pakenemaan todellista vaaraa. Mutta Elenan tapauksessa pelko on henkistä ja aineetonta. Hän yhdistää yhtäkkisen äänen onnettomuutensa muistoon, joka laukaisee paniikkireaktion. On helppo huomata kuinka uuvuttavaa voi olla elää tällä tavalla kuukausien tai vuosien ajan.

Pelon psykologia ja sen hallitsemisen tärkeys

Patologinen pelko on yksi uuvuttavimmista asioista, jonka ihminen voi kokea. Se on valtava osa yleistyneitä ahdistushäiriöitä, fobioita, luulotauteja ja jopa pakko-oireisia häiriöitä. Se tulee monissa eri sävyissä ja poistaa täysin ihmisen hallinnan, elämänlaadun ja ihmisarvon.

Pyydämme sinua miettimään joitakin yksinkertaisia menetelmiä näiden pelkojen hallitsemiseksi.

5 vinkkiä pelkojen hallitsemiseksi

• Tunnista ne, nimeä ne. Älä anna niiden olla hiljaa tai salaisia.
• Julista sota niitä vastaan. Huomaa kuinka ne ovat vallanneet yksityisyytesi ja toimi niitä vastaan ottaaksesi taas vallan haltuusi.
• Opi tuntemaan ne ja ymmärrä mistä ne tulevat. Muista, että pelko on vastaus sekä sisäisiin että ulkoisiin tekijöihin. Toisinaan niiden lähde löytyy sisältäsi ja toisinaan taas ympäristössäsi on jotain, joka tekee olostasi epämukavan, levottoman ja pelokkaan.
• Lakkaa ruokkimasta niitä. Ymmärrä, että jos jatkat vallan antamista niille, ne päätyvät ottamaan vallan elämästäsi täysin. Yritä järkeistää niitä ja käytä kaikkia käytössäsi olevia lähteitä minimoidaksesi niiden vaikutukset, oli se sitten syvään hengittämistä, liikuntaa tai omien ajatustesi häiritsemistä. Kaikki nämä asiat vähentävät ahdistusta.
• Puhu itsellesi siten kuin olisit oma henkilökohtainen kouluttajasi. Suunnittele strategioita poistaaksesi rajoittavan käyttäytymisen elämästäsi. Motivoi itseäsi voittamaan pieniä, päivittäisiä tehtäviä; onnittele itseäsi kun saavutat ne ja muista, että tämä tulee olemaan jatkuvaa keskeneräistä työtä.

Pelko on monimutkainen ja laaja aihe. On uskomattoman hyödyllistä oppia huolehtimaan itsestään paremmin, koska jos haluat saavuttaa todellisen onnen, tulee sinun ensin kiivetä pelon aidan yli.