Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö on nykyään melko yleinen häiriö. Totuus on se, että nykymaailmassa, tai ainakin suuressa osassa sitä, arvostamme ja vahvistamme käyttäytymistä, joka liittyy työhön, tuottavuuteen ja tuloksiin. Työpaikalla arvostetaan ominaisuuksia kuten perfektionismi, huolellisuus, organisointikyky ja osaaminen. Niinpä ihmiset, joilla on näitä ominaisuuksia, pääsevät etenemään vastuullisiin tehtäviin.
Ihmiset, joiden tyyli on pakkomielteenomainen, menestyvät usein hyvin. He eivät halua olla vain hyviä, vaan “parhaita”. He eivät juurikaan harrastele vapaa-ajallaan, koska he näkevät lepäämisen ja hauskanpitämisen olevan pois tuottavuudesta ja menestyksestä.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö: ominaispiirteet
Ihmiset, joilla on pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, yleensä arvioivat tyytyväisyyttään omaan käyttäytymiseensä skeemojen ja arvojen perusteella ennen varsinaisten tulosten tarkastelua.
Nämä ihmiset antavat harvoin vaistonsa tai välittömien reaktioidensa päästä valloilleen. Suurin osa vastauksista, jotka he antavat, ovat syvällisen pohdinnan tuloksia. He eivät halua ottaa riskejä vaan suunnitella, järjestää ja luokitella kaiken.
Voit viettää koko elämäsi etsien täydellistä kukkaa, tiedätkö miksi? Koska kaikki kukat ovat täydellisiä.
Pakko-oireiset ihmiset pitävät usein hyödyttömiä tavaroita, ajatellen “kukapa tietää, ehkä tarvitsen sitä jonain päivänä.” He voivat omistaa huomattavan vähän aikaa perheelle ja muille suhteille. He kuitenkin pyrkivät varmistamaan, että heidän rakkaidensa perustarpeet on tyydytetty.
Kun pakkomielteiset persoonallisuuspiirteet menevät äärimmäisyyksiin, tuloksena on huonosti sopeutuva yksilö, jonka toiminta on saamatonta tai tehotonta. Lisäksi se häiritsee merkittävästi henkilön elämää. Jos näin on, puhumme pakko-oireisesta persoonallisuushäiriöstä.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö ja perfektionismi
Ero perfektionistisen persoonallisuuden ja pakko-oireisen persoonallisuushäiriön välillä on oireiden vakavuudessa. Ihmiset, joilla on pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, ovat niin huolellisia, että heillä on vaikeuksia työssään ja henkilökohtaisessa elämässään.
Kun tämä perfektionismi häiritsee heidän jokapäiväistä elämäänsä, viittaamme pakko-oireiseen persoonallisuushäiriöön. Toisaalta länsimaiset yhteiskunnat arvostavat perfektionistista persoonallisuutta. Yksilöllisyys, osaaminen ja urakehitys ovat näiden kulttuurien perusarvoja.
Kehittyneet maat
Pakko-oireisen persoonallisuushäiriön tyylinen käytös näyttää olevan yleisempää kehittyneissä yhteiskunnissa, kulttuureissa, jotka ovat yleensä järjestäytyneempiä ja kurinalaisempia. Ominaisuudet, kuten tehokkuus, täsmällisyys, sitkeys, ahkeruus ja huolellisuus, ovat etu.
Ylimääräisten työtuntien käyttäminen toimistossa työn loppuun viemiseksi palkitaan ja näin ihmiset usein saavat ylennyksen korkeisiin tehtäviin. Yleisesti ottaen ajatellaan, että mitä enemmän työntekijä työskentelee, sitä parempi yritykselle.
Mies, jolla ei ole vikoja, on tyhmä tai tekopyhä, eikä häneen tulisi luottaa.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö ja itsekuri
Henkilö, jolla on pakkomielteinen persoonallisuus, omaa paljon itsekuria (hänellä on voimakas “superego”, jos katsomme sitä psykoanalyyttisestä näkökulmasta). Äly, ei tunteet, hallitsee tämäntyyppistä henkilöä. Lisäksi he ovat yleensä varautuneita eivätkä kovin puheliaita.
He ovat alttiita stressille, jos heidän käyttäytymisensä sopii tyypin A malliin, jolloin heidän on vaikea rentoutua ja nauttia elämästä. Vapaa-ajan viettäminen ilman suunniteltua toimintaa voi tehdä heistä hermostuneempia kuin aikataulu täynnä määräaikoja.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö ja ihmissuhteet
Kun kyse on parisuhteista, nämä ihmiset ovat yleensä hyviä kumppaneita. He ovat uskollisia, vastuullisia ja huolehtivat puolisostaan. He kuitenkin tekevät niin ehkä jopa epämiellyttävällä tavalla, ja he osoittavat harvoin tunteitaan. He ovat pohjimmiltaan käytännöllisiä.
Koska he ovat varautuneita, he ovat hyviä kumppaneita huomionkipeille ihmisille (persoonallisuuden tyypeistä kaikkein ylenpalttisin ja dramaattisin). Huomionkipeät henkilöt huokuttelevat pakkomielteisiä ihmisiä, koska tällöin he tuntevat itsensä aktiivisemmiksi ja elävämmiksi. Samalla huomionkipeä henkilö voi kokea pakkomielteisen henkilön houkuttelevaksi, koska he tarjoavat vakautta.
Pakko-oireinen persoona tulee yleensä hyvin toimeen antisosiaalisten, välttelevien, riippuvaisten ja itsetuhoisten henkilöiden kanssa. Toisaalta ihmisillä, joilla on pakkomielteinen persoonallisuus, ei näytä olevan hyviä suhteita samantyyppisten henkilöiden tai narsististen, paranoidisten tai sadististen ihmisten kanssa.
Miten voit suhtautua pakkomielteiseen henkilöön?
Oldham ja Morris (1995) sanovat, että kun olet vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa joilla on diagnosoitu pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, tietynlainen käytös auttaa tulemaan heidän kanssaan paremmin toimeen. He suosittelevat hyvää huumorintajua ja suvaitsevaisuutta, jolloin pakkomielteinen henkilö voi tehdä mitä haluaa. Ole joustava ja anna heidän toimia niin kuin he haluavat, kunhan se ei tunnu sinusta pahalta.
Älä odota, että he muuttuvat omasta aloitteestaan. Koska he ovat vastahakoisia uusien asioiden suhteen, muutosten on tultava muualta. Lisäksi heidän kykynemättömyytensä hellyyden osoittamiseen voi olla lannistavaa. Muista kuitenkin, että he eivät vain näytä sitä. Se ei mitenkään osoita näiden tunteiden puuttumista.
Taiteessa pyritään aina tekemään asioita täydellisesti, koska täydellisyyden saavuttaminen elämässä on todella vaikeaa.
Valtakamppailut eivät ole tehokkaita ihmisten kanssa, joilla on pakko-oireinen persoonallisuushäiriö, koska he ovat hyvin taitavia väittelemään. Asiantuntijat suosittelevat heidän kuuntelemistaan ja ymmärtämistään. Suhteessa pakkomielteinen henkilö pyrkii hallitsemaan yksityiskohtia.
Lyhyesti sanottuna pakko-oireinen persoonallisuushäiriö näyttää perfektionismilta, liialliselta omistautumiselta työhön, jäykkyydeltä ja kyvyttömyydeltä päästä eroon hyödyttömistä esineistä. Suhteet tällaiseen henkilöön voivat olla vaikeita, ellei pari pidä mielessä edellä mainittuja näkökohtia.
Lainatut teokset:
Feist, J. (2007). Teorías de la Personalidad. Madrid: Mc Graw – Hill.
Schultz, D. (2002). Teorias de la Personalidad. Madrid: Paraninfo.